...Paitsi ei tällä pyörällä. Pelastin sen roskakuormasta koska näin siinä pontentiaalia. Just hyvä pyörä toivottamaan vieraat tervetulleiksi ja tuomaan iloa ohikulkijoille, ja tietysti oivallinen paikka kukille!
Maalasin pyörän Mastonin Ruostemaalilla kauttaaltaan, mutta tahallaan hieman epämääräisesti, koska eihän mikään luonnostaankaan ruostu täysin tasaisesti. Ruostemaalin päälle vetäisin mattalakan, Mastonin sekin, jotta maalipinta kestää säänvaihteluja hieman paremmin.
Tässä projektissa kaikki oli ilmaista. Korin löysin kellarista, ihan kuin tähän tarkoitettu. Ihana väri ja hieman kulunut ilme, sopii siis kuin nenä päähän tuon ruostevärin kanssa. Kiinnitin korin rautalangalla ohjaustankoon ja maalasin langan piiloon ruostemaalilla. Sitten lähdettiin lasten kanssa metsäpoluille etsimään koriin täytettä. Vielä tähänkin aikaan löytyi hyviä kanervia, lisäksi suopursua, apilaa, puolukan varpuja marjoineen ja pari jäkäläistä puunoksaa. Metsässä oli todella runsaasti puolukkaa, ihan sääliksi käy jos kukaan ei niitä sieltä pois kerää. Itselläni on vielä viimevuotisetkin puolukat pakkasessa. Innostun syömään niitä aina satunnaisesti, hyviä ovat mm. kinuskin kanssa. Ehkä sitä joku torttu pitäisi pyöräyttää.
Ruosteen väri sopii mielestäni todella hyvin syksyisten värien kanssa, ja tuo lilahtava kori on niin ihana ruosteen kera myös.
Tällainen pyörä oli aluksi. Ei enää ajokunnossa, mutta tuunattuna jatkaa elämäänsä meillä.
Syysiloa!
