Tonttuovet ovat saapuneet tänä vuonna luultavasti joka toiseen kotiin. Villitys on saavuttanut kansan. Jännä miten jotkut jutut nousevat vahvasti pinnalle. Tonttuovihan ei ole edes mikään uusi keksintö. Näin sen eräässä alunperin 2009 vuonna ilmestyneessä joulukirjassa mutta josta tuli uusintapainos tänä vuonna. En osaa sanoa mistä tämä tonttuovivillitys on tällä kertaa saanut alkunsa mutta minä ajattelin, että sellaista en kyllä tee. Alkoi jo kyllästyttää jokapaikasta tursuavat tonttuovet. Eihän tontut edes ole niin pieniä, että mahtuisivat kulkemaan niin pienistä ovista. Tai en minä tiedä. En ole ikinä tonttua nähnyt. Mutta kyllähän ne lapsia silti heti kiinnostivat. Käly oli tehnyt lasten mummolaan sellaisen ja heti jokaisen - niin lapsen kuin aikuisen - huomio kiinnittyi oveen ja ihmettelyn ääniä alkoi kuulua. Mikä tuo on? Mistä se on tullut? Kuka sen on laittanut? Ovea availtiin niin tiuhaan, että ovenkahva lopulta tipahti ja katosi. Miten mahtaa tonttu nyt saada ovensa lukkoon.
Minä tein tontulle talon. Pienihän tämäkin on. Kun sitä tontun kokoa pohdiskelin. Olisihan se oikeastaan aika haastavaa saada sisätiloihin mahtumaan kovin isoa ovea tai tonttutaloa, joten tällainen miniversio on kyllä paljon käytännöllisempi.
Taittelin tonttutalon A4-kokoisesta paksusta hirsikuvioidusta kartongista. Tarkoitus on laittaa tekemäni kaava tähän postaukseen mukaan myöhemmin. Taittelu onnistuu yhdestä arkista ja saumat on helppo yhdistää kiinni kaksipuolisella teipillä.
Talon sisälle laitoin tonttuaiheisen leimatun kuvan, joka pysyy paikoillaan itsekseen. Leikkasin sen hitusen isommaksi kuin mitä tonttutalo on leveä, ja sen ansiosta kuva pysyy paikallaan hyvin ilman apua.
Tontut ja minä toivotamme iloa, rauhaa ja rakkautta!
