Suvikukkasia

Värikkäistä ruuista puhuttaessa siniset sävyt ovat toinen sellainen, jotka kiehtovat minua kovasti. Ei teollisesti värjätyt ruoat vaan luontaisesti sinisyyttä omaavat, kuten siniset perunat ja violetit kaalit. Viime aikoina olen metsästänyt kissojen ja koirien kanssa sinistä väriä antavia superfoodeja kotimaisista verkkokaupoista. Ulkomailta niitä löytyy useampia mutta olisi kiva jos tuotteen saisi ostaa ilman kalliita postitus- ja/tai rahtikuluja.

Blue Majik on yksi niistä. Se on valmistettu sinisestä spirulinasta. Tutkimusmatkallani minulle kerrottiin, että osa näistä sinisistä spirulinatuotteista on värjätty kemiallisesti, eivätkä siis ole aitoja luonnontuotteita. Mutta olen ymmärtänyt, että kyseistä tuotetta on olemassa myös luontaisestikin. Sinistä spirulinaa en ole Suomen markkinoilta löytänyt, paitsi Kärkkäiseltä. Olisi kivaa saada siitä tuotenäyte, jotta voisin testata toimiiko se siten kuten mitä olen Instagramin kuvaviidakossa nähnyt. Siellä nimittäin on toinen toistaan upeampia sinisiä herkkuja! Olen ihan pyörällä päästäni kun ihastelen sateenkaaren värisiä ja sinisen sävyisiä nicecreameja ja muita raakaruokaherkkuja.

Toinen sinisyyttä tuova kasvi on siniherne - Clitoria ternatea. Onnekseni löysin sitä kotimaisesta verkkokaupasta. Teekauppa Weiströmmyy siniherneteetä. Sillä saa aikaan upean sinistä teetä, jonka voi halutessaan maustaa sitruunalla. Tällöin sininen väri muuttuu violetiksi! Siniherneteessä on jännä sienimäinen maku, ehkä se muistuttaa hieman pakuria. Jos maku tuntuu omaan suuhun oudolta voi sitä taittaa esimerkiksi vaniljalla tai hunajalla. Siniherneellä on lukuisia terveysvaikutuksia, joten se on myös oikea luonnon oma superfood.

Olen keittänyt siniherneen kukinnoista teetä parisen kertaa, mutta enemmän minua on silti kiinnostanut sen käyttö värjääjänä. Se miten saisin tuon sinisyyden tarttumaan muihin ruokiin ja leivonnaisiin onkin ollut haasteellista. Kokeilin keittää kukintoja pienessä vesitilkassa ja uuttaa siten kukista väriä. Lisäsin uutoksen banaanijäätelön joukkoon toiveena saada sinistä nicecreamia. Ei tarttunut väri. Ja sitten taas huokailtiin, että mitäs seuraavaksi.

Aikaa kului jonkin verran. Metsästin sinihernejauhetta joka paikasta, esitin kauppoihin tuotetoiveita kunnes sitten ajatus välähti mielessäni. Miksen tekisi jauhetta itse! Eihän se voi olla vaikeaa. Minulla on kuivattuja siniherneen kukintoja, ja mistäs muusta se valmis jauhekaan on tehty kuin kukinnoista. Otin silppurin kaapista, laitoin kuivatut siniherneen kukinnot sinne ja painoin koneen käyntiin. Pikkuhiljaa kone työsti kukkaset jauheeksi, tai ainakin hyvin hyvin pieneksi silpuksi.

Silppurin pohjalle ilmestyi sinistä jauhetta. Kaadoin jauheen lasipurkkiin ja kokeilin huvikseni värjääkö silppuriin jäänyt "pöly" veden miten voimakkaasti. Hyvin antoi väriä.

Seuraavaksi kokeilin käyttää jauhamaani jauhetta. Vaahdotin kookoskerman vaahdoksi ja lisäsin joukkoon ensin teelusikallisen ja sitten toisen. Kerma muuttui vaaleansiniseksi. Syvää sinisen sävyä en edelleenkään saanut, mutta aion jatkaa yrittämistä. Toki saatoin olla hiukan nuuka jauheen kanssa koska en halua tuhlata sitä liian nopeasti.

| Yhteistyössä Teekauppa Weiström |

Ennen kuin kasvimaan punajuurisato kypsyy täytyy käyttää jääkaapista kaikki pussin pohjat pois. Monelle tuotteelle jääkaappi ei tosin ole se parhain säilytyspaikka mutta kun kellaria ei kaikilla ole saatavilla niin täytyy tyytyä siihen mitä on. Pakastinkin alkaa täyttyä marjoista ja syyssadosta. Huomasin juuri, että pakkanen oli mennyt itsekseen muutaman asteen kylmemmälle, johtuisiko runsaasta marjamäärästä. Olen viikon aikana lisännyt pakkaseen muutaman litran mustaherukoita ja vadelmia on tullut myös todella runsaasti. Olen löytänyt lähimetsästä ihania villivadelmia ihan älyttömästi. Villivadelmien maku on parhain. Osa keräämistäni maistui jopa ihan ruusulta, tiedä mistä johtuu. Vadelmat ja mustikat ovat ehkä ne parhaimmat makunsa säilyttäjät pakastuksen jälkeen. Moni marja vetistyy tai muuttuu kirpeämmäksi. Vadelmat sopivat moneen, niin jäätelöön kuin pannareiden ja lättyjen eli ohukaisten kyytipojaksi.

Löysin tässä taannoin eräästä vegeruokakirjasta loistavan munattoman pannarireseptin ja siitä lähtien olen tuunaillut ohjetta moneen eri suuntaan. Alkuperäisessä ohjeessa on omenaa ja kanelia, mutta minä olen tuunaillut siitä myös mustikkaisen version sekä viherjauheella maustetun/värjätyn. Tällä kertaa käytin omenan sijasta punajuuriraastetta.

Punaiset pannarit

3 punajuurta raasteena

1 dl provena jumbo kaurahiutaleita

reilu 2 dl täyjyväspelttijauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

2 rkl siirappia

3 dl maitoa

Raasta punajuuret ja kypsennä raastetta kattilassa niukassa vedessä (n. 1dl) muutama minuutti.

Sekoita kuivat aineet sekaisin. Lisää joukkoon siirappi ja maito.

Purista keitetystä punajuuriraasteesta ylimääräinen vesi pois ja lisää raaste taikinan joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi massaksi.

Paista pannareita öljyssä paistinpannulla miedolla lämmöllä molemmin puolin.

Nauti pannarit sellaisenaan tai tarjoile haluamiesi lisukkeiden kera.

Pitäisikö järjestää kekkerit. Ei tosin ole mitään tiettyä syytä tai aihetta. Vaikka eihän kekkereiden järjestämiseen tarvita muuta syytä kuin tekemisen ilo ja halu viettää aikaa läheisten kanssa. Tykkään puuhastella juhlien parissa ja pidän tarjoilujen ja teemojen ideoimisesta. Viime juhlien kanssa taisin innostua vähän liikaa, kakkua nimittäin syötiin koko seuraava viikko, joka päivä. Ehkä sortimentaaleja voisi hieman karsia ja tarjoiluvaihtoehtojakin voisi uudistaa. Mitä jos tekisikin kokonaan vegepitoisen menyyn.

Ajatus juhlista ja vegeilystä sai alkunsa Nemon kirjasta Vegejuhlat brunsseista häihin (Sara Peltola & Elli Laukkanen). Kirjassa on lukuisia vaihtoehtoja vegepainotteiseen pöytään. Kirjan ohjeet ovat vegaanisia ja gluteenittomia, ja ne sopivat myös maitoallergikoille. Ohjeet sopivat myös heille, jotka välttelevät valkoista sokeria, lisäaineita ja pitkälle prosessoitua ruokaa. Näiden herkkujen kanssa ei tarvitsisi stressata niin paljon koska ruuat sopivat monille vatsoille.

Kirjasta löytyy kattavat vinkit ja ohjeet toimivien ja hyvin suunniteltujen juhlien järjestämiseen. Miten määritellä ruoan menekki, on sitten kyseessä pienet iltamat tai isot häät, millaiset juomat sopivat mihinkin juhlaan ja millainen menu sopii mihinkin tilaisuuteen. Juhlien järjestämiseen ei siis tarvita sen kummempaa syytä, hyvässä seurassa voi kokoontua vaikka aamiaiselle. Ja mitäs aamiaisella voisi tarjota? Miltä kuulostaa maapähkinävoi-karamellipuuro, mango-passionmehu ja vaikka viljaton porkkanaleipä? Lounastreffeillä voisi treffata piknikin merkeissä ja nauttia kermaista pastaa cashewmajoneesilla, valkosipuli-yrttipatonkia ja päärynä-sellerimehua.

Kirjasta saa kivasti ideoita niin kylmien kuin lämpimien vegeherkkujen valmistamiseen. Varmasti jokaisella on hetkiä kun pää lyö tyhjää ja ideat ovat hukassa, silloin on hyvä kun joku on ideoinut puolestasi toimivia ja maukkaita menuvaihtoehtoja. Ohjeet sopivat tietysti myös ihan perusarkipöytäänkin, ja makeat jälkkärit ja makeiset sopivat mihin tilanteeseen tahansa.

Onko elämältä suunta hukassa? Etkö tiedä mihin suuntaan lähtisit vai tuntuuko ettet edes saa kiinni unelmistasi ja intohimoistasi? Siinä tapauksessa Passion Test voi olla kirja sinua varten. Passion Test on kirja, joka opastaa sinut löytämään intohimosi. Passion Test on myös testi, jonka avulla jokainen voi hahmottaa ja löytää oman suuntansa elämänpoluilla. Passion Testin kehittäjät Janet Bray Attwood ja Chris Attwood lupaavat, että tällä helpolla testillä voit päästä epätietoisuudesta tai epämieluisalta tuntuvasta elämäntilanteestasi uuteen loistoon.

Testin alussa kirjataan paperille vähintään viisitoista haavetta, unelmaa ja/tai intohimoa siitä, mitä toivoo elämältään tai mitä tahtoo elämässään kokea/tehdä/olla. Haaveiden ei toki tarvitse olla materialistisia vaan ne voivat olla myös henkiseen hyvinvointiin liittyviä. Kirjassa on lukuisia onnistumistarinoita muilta testin tehneiltä. Näitä lukiessa tulee hieman hämmentynyt olo, niissä nimittäin on kaikissa melko samansuuntainen tarina 'köyhästä miljonääriksi lyhyessä ajassa' ja jotenkin sellainen ajatus tuntuu ainakin itsestäni turhan lennokkaalta ja epärealistiselta. Mutta silti takaraivossa herää toivo paremmasta. En silti odota rikkauksien saapuvan elämääni miljoonien muodossa. Toinen ajatus kirjan tarinoista ja ylipäänsä Passion Testistä on se, että voiko jokainen oikeasti saada sen mitä joka solullaan tahtoo. Mietin niitä ihmisiä, joilla on lukuisia ongelmia, vaikeuksia ja kurjuutta elämässään, sellaisia joihin he eivät itse voi vaikuttaa. Voivatko he pelkän myönteisen ajattelutavan ansiosta saada paremman tulevaisuuden. Tai entä he, jotka eivät tiedä mitä haluavat tai eivät tunne intohimojaan, tai eivät tiedä mitä tekisivät niiden eteen. Ilmoittaudun kuuluvani jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Minulla on toki lukuisia haaveita, testin ensimmäisen osan tehtyäni sain paperille viisi suurinta haavettani, mutta silti minusta tuntuu epävarmalta. Ovatko ne oikeasti ne isoimmat intohimoni, ja miten voisin viedä niitä eteenpäin. Passion Test on varmasti oiva keino heille, joilla on runsaasti määrätietoisuutta, voimaa ja rohkeutta hypätä tuntemattomaan ja ottaa riskejä, koska niitä ominaisuuksia ihmiseltä vaaditaan, jotta tästä testistä olisi hyötyä.

Kirjassa puhutaan samasta aiheesta, joka on yksi puhutuimmista aiheista nykyään - positiivisesta elämänasenteesta ja ajatuksen voimasta. Se miten suhtaudut elämään ja sen tuomiin haasteisiin - pelkoihin tarrautuminen vain lisää ikäviä asioita elämääsi kun taas positiivisilla ajatuksilla kutsut elämääsi kaikkea hyvää. Ymmärrettävä ja hyväksyttävä ajatus. Nöyryys on myös tärkeä ominaisuus matkalla loistoon ja hyvinvointiin. Kuuntelemalla, luottamalla muihin ja olemalla luottamuksen arvoinen, ottamalla apua vastaan ja auttamalla muita saa itsekin hyvää osakseen. On hyvä oppia kuuntelemaan luontoa, se nimittäin ohjaa meitä oikeaan suuntaan kunhan vain osaamme kuulla sen viestit. Universumi kyllä tietää mikä on sinulle hyväksi, on vain autauduttava ja annettava sen ohjata sinua oikeaan suuntaan. Se mitä itse ajattelee tai toivoo tapahtuvan ei välttämättä toteudu juuri sillä tavalla kuin itse on ajatellut tai suunnitellut. Passion Test muistuttaa, että matkasi esteenä voivat olla vain kolme asiaa, ja ne ovat valheelliset ajatukset, käsitteet ja uskomukset. Tämä on niin ironisen helppo ymmärtää mutta silti niin vaikea toteuttaa. Minä tarvitsisin matkalleni mukaan oppaan, joka tuuppaisee eteenpäin jokaisen kömmähdyksen jälkeen. Toisten auttaminen tuntuu aina paljon helpommalta.

Passion Test

Löydä elämäsi tarkoitus yksinkertaisen menetelmän avulla

Janet Bray Attwood & Chris Attwood

Viisas Elämä

Basambooks

Sain jokin aika sitten testattavakseni tätä ihanaa Optiat Hit The Sheets Vanilla Velvet Kahvikuorintaa. Se sopii sekä kasvoille että vartalolle. Tuote on vegaaninen ja ekologinen. Kuorivana aineena on kahvi, ja tarkemmin ottaen korkealaatuiset arabica-kahvinporot.

Optiat kuorinta-aineisiin kerätään käytettyjä, korkealaatuisia kahvinporoja lontoolaisista kahviloista. Kahvi toimii luonnollisena kuorinta-aineena, joten tuotteisiin ei ole lisätty vesistöjä saastuttavia mikromuovihelmiä. Kahvi sisältää paljon antioksidantteja, jotka taistelevat vapaita radikaaleja vastaan ja ehkäisevät näin ihon ennenaikaista ikääntymistä. Kahvin sisältämä kofeiini kiihdyttää ihon verenkiertoa ja auttaa sellaisissa iho-ongelmissa kuin akne, ekseema, selluliitti ja raskausarvet. Kahvin lisäksi Optiat-tuotteissa käytetään vain korkealaatuisimpia kasvipohjaisia ainesosia.

Optiat-kuorinta-ainesarjaan kuuluu neljä eri vaihtoehtoa: virkistävä Lemongrass Lifter, piristävä Potent Peppermint, raikastava Mouthwatering Mandarin ja rentouttava Vanilla Velvet.

Ei ollut vaikea päättää minkä valitsen. Vaniljaa rakastavana vastaus oli selkeä. Ja toisekseen ainoa mitä touhukkaan arjen jälkeen kaipaan on rauhaa ja rentoutumista. Vanilla Velvet tuoksuu taivaalliselta! Kuin olisin suklaarasian sisällä. Kahvin ja vaniljauutteen sekoitus on ihana, melkein tekisi mieleni syödä sitä. Mutta huomio, vaikka tuote onkin vegaaninen ei se silti ole syötävää, eikä edes maistu hyvältä. En kokeillut syödä mutta pesun yhteydessä tunsin suolaisen maun. Kuorinta-aine on todella riittoisaa, peukalonpään kokoinen määrä riittää hyvin sekä kasvoille että olkapäille. Kahvinporot myös kestävät pitkään eli niillä voi hieroa ja kuoria ihoa niin pitkään kuin tarpeen on. Toiset kuorinta-aineet kun helposti liukenevat veden ja kosteuden mukana nopeasti pois. Pesun ja ihanan aromaattisen hoidon jälkeen iho tuntuu samettisen pehmeältä ja hyvällä tavalla rasvaiselta. Kahvihan sisältää rasvaa ja sen kyllä huomaa tässäkin. Tuntuu kuin kuorinta-aine jättäisi iholle hoitavan haarniskan. Sen myötä on hyvä mennä unille. Hyvinvoiva iho, hyvinvoiva mieli.

Ainesosat:

INCI: Coffea Arabica Seed Powder (Arabica Coffee), Sucrose (Brown Sugar), Sodium Chloride (Sea Salt), Butyrospermum Parkii (Shea) Butter, Prunus Amygdalus Var Dulcis (Almond) Kernel Oil, Citrus Nobilis (Mandarin) Peel Oil, Vanilla Planifolia Fruit Oil, Benzyl Alcohol, Dehydroacetic Acid, Benzoic Acid, Sorbic Acid, Limonene*, Benzyl Cinnamate*. *Luonnollisia ainesosia

Pakkauskoko: 220g

Lisätietoja: NHS

Perunaa meillä syödään todella vähän, joten laitetaanko sitten riisiä vai pastaa? Ehkäpä voitaisiin testata jotakin ihan erilaista, mutta jotain joka muistuttaa riisiä. Ehkä lapsetkin söisivät sitä sitten huomaamattaan, luulisivat riisiksi. Luulenpa, että moni aikuinenkin erehtyisi.

Äitini on puhunut speltin puolesta jo vuosia, minä taas nuukaillen olen ostanut vastaavia halvempia tuotteita. Mutta eron kyllä huomaa näiden välillä, speltistä tehty ruoka on ravinteikkaampaa ja maukkaampaa. Esikoinen söi kolmivuotiaaksi asti puuroa ja mumman tekemä täysjyvämannapuuro oli ihan erilaista kuin se valkoinen perusmannapuuro. Ihmekös tuo, että puuroa upposi pikkuihmiseen isoja kulhollisia.

Sittemmin lapsi onkin alkanut nirsoilemaan ruoan suhteen ja minä olen ollut helisemässä kun mikään ei kelpaa eikä mitään suostuta maistaa. Välillä oli parempia jaksoja ja välillä hankalampia, ja kaikki sairastelut aina huononsivat tilannetta. Jokapäiväinen makaroni alkoi jo lapsestakin tökkiä. On siis kiva kun vaihtoehtoja, niitä terveellisiä, on olemassa.

Tykkään kehitellä helppoja ruokia ja reseptejä. On itsellekin ilo löytää uusia vaihtoehtoja. Syyllistynyt olen siis itsekin siihen kapeakatseisuuteen ruokavaihtoehdoissa, valinnanvaraa on mielettömästi kunhan vain uskaltaa lähteä ulos asettamistaan rajoista. Ja niin syntyi tämä helppo ja täyttävä lisuke, tosin tämä kikherneistä ja kesäkurpitsasta koostuva ruoka riittää täyttämään vatsan yksikseenkin.

Currylla maustetut spelttihelmet kikherneiden ja kesäkurpitsan kera

2 dl spelttihelmiä (Birkkala)

4 dl vettä

1 tl merisuolaa

400 g keitettyjä kikherneitä

loraus öljyä (+ nokare voita)

runsas 1 tl currya

1 kesäkurpitsa

merisuolaa, mustapippuria rouheena, mausteöljyä (valkosipuli)

Kypsennä spelttihelmiä kattilassa suolalla maustetussa vedessä noin 20 minuuttia.

Laita isolle paistinpannulle öljyä (ja nokare voita) sekä teelusikallinen currya, sekoita ja lisää joukkoon 400 g keitettyjä kikherneitä. Sekoittele kikherneitä hetkisen aikaa kunnes ne saavat hieman paistoväriä pintaansa.

Leikkaa kesäkurpitsa spiraalileikkurilla ohueksi nauhaksi, ja lisää kesäkurpitsasuikaleet kikherneiden joukkoon. Kypsennä hetkisen.

Lisää lopuksi kypsät ja valutetut spelttihelmet kesäkurpitsan ja kikherneiden joukkoon. Mausta suolalla, pippurilla ja esimerkiksi valkosipuliöljyllä.

Tarjoa lämpimänä joko sellaisenaan yksikseen tai jonkun muun ruoan lisukkeena. Toimii myös lämpimänä salaattina patongin seuralaisena.

suvikukkasia helppo lisuke sagaform piccadilly

Yhteistyössä Birkkalan tila

Spelttihelmet

Ikää on kertynyt jo yli kolmekymmentä vuotta enkä vieläkään ole löytänyt sellaista liikuntamuotoa jota rakastan, tai josta edes tykkäisin. Liikuntakammo juontaa luultavimminkin juurensa kouluaikojen tuskallisiin liikuntatunteihin, jolloin ison tyttölauman edessä piti yrittää tehdä kaikenlaista liikuntasuoritusta. Olen ollut aina kömpelö ja pelännyt edes yrittää, koska itsensä mokaaminen ei ole mitenkään kivaa toisten silmien alla. Mitenköhän koululiikunnasta saataisiin myönteinen juttu, siis niille joille se tuottaa tuskaa tai tuntuu muuten vain epämieluisalta.

Tykkään hyötyliikunnasta, tanssimisesta (kotona yksin hyvän musiikin tahdissa), uimisesta, sulkapallosta, pyöräilystä, metsäretkistä... Mutta mitään näitä ei tule tehtyä säännöllisesti. Tarvitsen jonkun kivan ja hyvältä tuntuvan liikuntamuodon, sellaisen joka ei tunnu liikunnalta vaan mukavalta ja helpostilähestyttävältä.

Jooga on tuntunut kiinnostavalta jo pitempään. Olen tosin tehnyt aloitustyötä jo useamman vuoden, lukenut kirjoja ja hommannut joogamaton. (Hyvä minä.) Lapsena olin mukana kun äiti kävi joogakurssilla. Joitakin liikkeitä olen tehnyt silloin tällöin. Ja vaikka en ole notkea jooga kiinnostaa silti sen luonteen takia. Hidasta, rauhallista, tyyntä. Sellaisesta tykkään. Hikijumpat ei ole minua varten. Zumbaakin joskus kokeilin, mutta ei sillä ollut kehonmuokkauksen kannalta vaikutusta. Siispä hankin käsiini yhden joogakirjan lisää. Readme.fijulkaisi helpon oppaan Jooga & Mindfulness.Kirjasta löytyy ammattilaisten ohjeita ja mindfulness-vinkkejä. Kirja paneutuu rentouttaviin ja palauttaviin asentoihin ja liikesarjoihin, joita löytyy yhteensä 75. 10 minuuttia päivässä riittää, luulisi siis että alkuunpääseminen ei olisi vaikeaa.

Kirjan alussa kerrotaan taustatietoa joogasta, mm. siitä miksi jooga rentouttaa ja lievittää stressiä, ja esitellään kolme tärkeintä rentouttavaa asanaa. Jos jooga on sinulle uutta, ei asanoita kannata ryhtyä toteuttamaan suinpäin vaan kehoa kannattaa lämmitellä ensin. Joogatessa on hyvä olla myös mukavat vaatteet ja varusteitakin tarvitaan. Hengitysharjoitukset ovat myös tärkeä osa joogaa ja niitä kirjan alkupuolelta löytyy myös.

Kun lämmittelysarjat on käyty läpi siirrytään liikesarjojen pariin ja käydään läpi jokainen asana yksi kerrallaan. Kirjan lopusta löytyy meditaatioharjoituksia ahdistukseen ja mieliteoille/tarpeille, sekä 31/61 pisteen reutoutus.

Näin ensikertalaiselle tämä opas tuntuu hieman hämmentävälle ja ei niin helpolle. Liikesarjoissa on kymmenisen eri asanaa, plus aloitus ja lämmittely. Tuntuu, että yhden liikesarjan opetteluun kuluu useampi tunti ja sarjan sisäistäminen vie paljon aikaa. Aluksi varmasti voisi opetella muutaman asanan yksikseen ilman liikesarjaa ja tutustua siten liikkeisiin, jo päivittäisillä lämmittelysarjoilla ja venytyksillä on varmasti merkitystä kehon ja mielen hyvinvointiin.

P.S. Mies heitti kysymyksen, miksi kirjassa esitellään vain naisille suunnattuja vaatteita: rintaliivejä ja toppeja. Pääasia on kuitenkin rennot ja mukavat vaatteet, jotka eivät kiristä mutta pysyvät huoletta päällä, on sitten kyseessä mies tai nainen.

Suolaisia piiraita tulee tehtyä todella harvoin, en tiedä miksi. Eihän niiden tekeminen ole sen vaikeampaa kuin makeidenkaan. Makumaailmat vain vaihtuvat. Uskalluksestahan siinä on monesti kyse. Tämä piiras syntyi kokeilemalla, en käyttänyt valmista ohjetta. Sain ajatuksen ja siitä se sitten lähti - tuoreita punasipuleita anopin kasvimaalta ja kesäkurpitsaa, lisäksi hieman mozzarellaa ja rahkaa. Kannatti kokeilla, hyvä siitä nimittäin tuli.

Punasipuli-kesäkurpitsa-piiras

Pohja

100 g voita

2 dl Birkkalan Ydinspelttijauhoja

2 rkl vettä

Nypi voi ja jauhot sekaisin, lisää vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan oleentua hetki kylmässä. Jos haluat taikinaan lehtevyyttä kauli se ohueksi levyksi, taittele ja kauli uudelleen.

Täyte

1 kesäkurpitsa

2 punasipulia

öljyä paistamiseen

1 mozzarellapallero

200 g rahkaa

suolaa, mustapippuria, valkosipulia

loraus mausteöljyä (basilika)

Leikkaa kesäkurpitsa ja sipulit ohuiksi kiekoiksi. Kuullota sipulikiekkoja öljyssä.

Paista kesäkurpitsakiekkoja kevyesti paistinpannulla öljyssä, jotta ne pehmenevät ja saavat väriä pintaansa.

Levitä kaulittu voitaikina piirakkavuokaan ja lado taikinan päälle sipuleita ja kesäkurpitsaa joko vuorotellen tai päällekäin. Leikkaa mozzarella viipaleiksi ja laita ne seuraavaksi piirakan päälle.

Sekoita rahkan joukkoon suola, mustapippurirouhe ja murskatut valkosipulit. Kaada rahkaseos piirakan päälle ja paista piirasta uunissa keskitasossa 200*asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes piiras on kypsä. Kaada halutessasi kypsän ja lämpimän piiraan päälle loraus basilikaöljyä tai jotakin muuta mausteöljyä.

Yhteistyössä Birkkalan Tila

Veljenpoika pelaa jääkiekkoa ja päästyään ripille minulla oli tarkoitus antaa hänelle omaperäinen lahja. Sain idean lahjaan ehkä vähän liian myöhään koska kaupoista ei meinannut löytyä lahjan tärkeintä osaa. Rippijuhlat meni mutta idea jäi. Ja se idea oli maalata ja tuunata jääkiekkoja. Ajattelin, että olisi hauska idea tehdä personoidut kiekot esimerkiksi (hänen) omilla nimikirjaimilla.

Otin osaa Mastonin ideakilpailuun ja kerroin ideastani. He innostuivat heti ja suosittelivat projektiin sopivia maaleja. Alunperin ajattelin maalin väriksi kultaa tai hopeaa, mutta Mastonilta kertoivat että näiden värien kulutuksenkesto tällaisessa käytössä on huono. He ehdottivat, että käyttäisin Mastonin uutuustuotetta 2K TWO. Se on kovaa kulutusta kestävä 2-komponentti spraymaali.

Kemiallinen kovettuminen alkaa heti, kun maalia suihkutetaan ilmakehään. Maalilla on samat ominaisuudet kuin ammattilaisten käyttämillä 2-komponettimaaleilla, kuten pinnan kovuus, kemiallinen kestävyys (mm. bensiini), kiilto, tarttuvuus, korroosion kestävyys. Maston 2K Two maalia voidaan käyttää ja se tarttuu lujasti lähes mille tahansa pinnalle metalli, alumiini, galvanoitu metalli, kupari, kromi, puu, kivi, keramiikka, lasi ja useimmat muovit. Sillä voidaan maalata myös aikaisemmin maalatulle pinnalle. (Ei Alkyydi pinnoille)

Ideoituani erilaisia kuviomalleja leikkasin valitut kuviot kontaktimuovista ja käytin niitä sabluunoina. Liimasin kontaktimuovisabluunan tiiviisti kiekon pintaan ja pohjamaalasin kiekot ensin harmaalla 2K Two pohjamaalilla ja sen jälkeen suihkutin pintaan 2K Two -maalia, sävy Vaalea Alumiini. Tässä sävyssä sattuikin olemaan kevyt helmenhohto, joten se sopi hyvin alkuperäisen ideani kanssa.

sabluuna spraymaali maalaus diy projekti jääkiekko

Vaikka projekti oli kooltaan pieni, vei se silti aika paljon aikaa. Pohjamaalin annettiin kuivua 90 min ennen uutta kerrosta ja pintamaalia. Maalit ovat pölykuivia 20-30 minuutissa, kosketuskuivia 40-50 minuutissa, kuivia 12 tunnissa. Pinta kuivui lopulliseen kovuuteensa 7 päivässä.

Viimeistelyvaiheessa, jossa irrotin kontaktimuovisabluunan kiekon pinnalta, koin yllättävän ongelman. Maalipinta lähti muovikelmun mukana. Uskoisin syyn olevan kiekon pinnassa oleva rasvamainen pinnoite. Kuorittuani kuivuneet maalikuviot kiekkojen pinnalta pois, pesin kiekot saippuavedellä ja vielä lisäksi maalinpesuaineella ja maalasin kiekot uudelleen. Tällä kertaa maali pysyi paikoillaan mutta en ole varma kiinnittyikö maali tälläkään kertaa täydellisesti. Ehkäpä kiekot voisisivatkin toimittaa toista virkaa, pelikäytön sijasta ne voisivat olla vaikka kirjatukia tai ovistoppareita. Projekti oli kuitenkin kiva ja oli mukava päästä toteuttamaan idea. Mastonin maalit eivät ole tuottaneet pettymystä. Niillä maalatessa maalaus sujuu vaivatta. Maalipinnasta tulee siisti ja tasainen eikä suuttimet tukkeudu tai roiski.

Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjani sisältää tehtäviä oman elämän tarkasteluun. Kirja on kuin vuoden mittainen päiväkirja, jota täytetään viikko/kuukausi kerrallaan. Jokainen kuukausi käsittää muutamia teemoja, joita sitten kuukauden aikana käsitellään eri tehtävien muodossa. Tehtävien tarkoituksena on antaa sinulle uusia näkökulmia, ajattelumalleja ja toimintapoja, sekä auttaa löytämään ja herättelemään vielä piilossa olevia puoliasi.

Hyvän mielen vuosi -kirja on Hyvän mielen taidot (2016) -kirjan itsenäinen jatko-osa ja tehtäväkirja itsetutkimuksen kehittämiseen. Kirjan taustaoletuksena on käsitys ihmisen neljästä eri puolesta: kehosta, tunteista, mielestä ja sisimmästä. Kun nämä ovat tasapainossa voi ihminenkin hyvin.

Kirjan täyttämisen voi aloittaa milloin vain, koska kirjassa ei ole perinteisen kalenterin tapaan valmiita päivämääriä. Jokaisen kuun kohdalla lukee -kuu, eli voit aloittaa kalenterin vaikka lokakuussa, lisäät vain päivämäärät.

Kirja sisältää 13 isompaa teemasisältöä, joiden aiheita käsitellään kunkin kuun neljänä eri viikkoina. Näiden teemojen aiheena on esimerkiksi omien unelmien pohtiminen: mistä haaveilen, mitä haluan toteuttaa ja miten saan tehtyä unelmistani totta. Näiden lisäksi pohditaan mikä minulle on tärkeää, mistä saan nautintoa, miten opin sietämään epävarmuutta ja miten löydän uusia näkökulmia.

Kirja on sisällöltään runsas. Kuvitus on mustavalkoista, mutta useat tehtävät sisältävät värittelyä. Kirjaa voi muutoinkin muokata omanlaisekseen planneri-tyyliin koristelemalla, piirtämällä, maalaamalla ja kuvia liimaamalla. Jokaisen viikon kohdalta löytyy viikkosuunnitelma ja jokaiselle viikolle on annettu oma tehtävänsä tai taito, jota harjoitella ja opetella. Tehtäviä on paljon, mutta mikään pakko ei niitä kaikkia ole tehdä. Itse voi valikoida itselle parhaiten sopivat tai hypätä joidenkin yli ja palata niiden pariin kun aika on oikea.

Minusta tuntuu, etten jaksaisi tehdä tätä kirjaa niinkin hitaasti kuin viikko kerrallaan vaan tahtoisin syöksyä tehtävien kimppuun ja tehdä useamman viikon kerrallaan tai valikoiden tehtäviä sieltä täältä. Ja sekin tapa on sallittu.

Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjani
Maaretta Tukiainen
PS-Kustannus 2017
www.hyvanmielentaidot.fi

Itse tehty leipä on hyvää mutta silti sitä tulee leivottua todella harvoin. Sämpylöitä yleensä teen jos teen. Toisinaan myös teeleipäsiä tai rieskaa. Helpoin tapa on tehdä vuokaleipä, taikina vaan vuokaan, leipä kohoamaan ja sitten uuniin paistumaan. Ei tarvitse sotkea käsiä sämpylöitä pyöritellessä. Taikinaa ei ole edes pakko vaivata vaan riittää, että taikinaa sekoittaa lastalla tai lusikalla reippaasti sekaisin, ellet siis käytä yleiskonetta. Itse en ole ikinä tehnyt leipää saati pullataikinaa koneella. Minusta siinä tulee aina niin paljon tiskiä, ja olen todennut käsillä työskentelyn vaivattomammaksi. Tosin koneella saisin varmasti aikaiseksi paremman sitkon.

Tämä leipä jonka ohjeet saat kohta, on niin helppo ja vaivaton tehdä. Aineet sekaisin, löysähkö taikina kohoamaan ja sitten vain leipä uuniin. En vaivannut taikinaa laisinkaan käsin vaan lusikalla pyörittelin taikinan sekaisin. Jätin taikinan rennon löysäksi, ja uunistakin otin leivän pois hieman ennen aikojaan. Tällöin leivän koostumus jää kosteahkoksi ja kimmoisaksi. Tällainen leipä säilyy hyvänä useamman päivän huoneenlämmössä, se ei kuiva eikä kovetu.

Spelttileipä auringonkukansiemenillä ja gojimarjoilla

1,5 dl auringonkukansiemeniä

0,5 dl gojimarjoja (kuivattuja)

4 dl ydinspelttijauhoja

1 pss kuivahiivaa

2,5 dl vettä

1 tl suolaa

1 tl sokeria

loraus kylmäpuristettua rypsiöljyä

loraus siirappia

Jauha aluksi auringonkukansiemenet ja gojimarjat monitoimikoneessa.

Sekoita sitten kuivat aineet hiivan kanssa keskenään, lisää joukkoon 42 asteinen vesi ja sekoita taikina. Taikinasta tulee melko löysä, joten kannattaa käsien sijaan sekoittaa taikina puulastalla tai lusikalla. Jätä taikina kohoamaan lämpimään paikkaan.

Sekoita kohonneeseen taikinaan öljy ja siirappi, ja "vaivaa" taikinaa lastalla/lusikalla. Kumoa taikina leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan ja levitä se tasaisesti vuokaan. Anna taikinan kohota vielä hetki vuoassa. Paista leipää uunin keskitasolla 200*asteessa n. 15-20minuuttia. Seuraile kypsyyttä. Itse otin leivän pois uunista hivenen aikaisemmin ja leipää leikatessa leipä näyttää kosteahkolta, mutta jäähtyessään leivästä tulee kimmoisa ja kuohkea. Tällaisena leipä myös säilyy pitempään uunituoreen kaltaisena eikä se kuivu kuten itsetehty leipä yleensä tekee.

Yhteistyössä Birkkalan tila

Kun makeannälkä yllättää on ryhdyttävä tuumasta toimeen. Sellaisia päiviä ei tosin ole paljoa johon ei herkkuhetkeä kuulu. Viime aikoina on tullut mietittyä yhä enemmän ruoan terveellisyyttä ja hyviä raaka-aineita. Mielipiteitä ja erilaisia ruokavalioita on runsaasti. Itse en halua vetää mitään tiukkaa linjaa, jota noudattaisin vaan otan eri vaihtoehdoista ne itselleni parhaimmat ja yhdistelen niistä omanlaisia kokonaisuuksia. Vaihtoehtojen runsaus tuo onneksi mukanaan sen edun, että reseptien raaka-aineita pystyy melko helposti vaihtelemaan itselleen sopiviin vaihtoehtoihin.

Pienikin muutos parempaan on aina hyvä asia. Esimerkiksi perinteisen vehnän sijaan voi valita spelttituotteita. Tutkimusten mukaan vehnään verrattuna speltti on proteiinipitoisempaa ja se sisältää vähemmän tiettyjä lyhytketjuisia hiilihydraatteja, jotka voivat joillekin ihmisille aiheuttaa vatsaoireita. Speltti sopii hyvin myös diabeetikoille ja painonhallinnan kanssa kamppaileville, koska se hillitsee makeannälkää, speltti sisältää myös runsaasti B-vitamiineja. Maussakin eron huomaa, speltti on maultaan maukkaampaa.

Makeannälkä ja speltti ei siis kuulosta ehkä sopivalta parilta, mutta minun tapauksessani tuskin mikään saa hillittyä herkkuhimojani. Usein tulee syötyä syömisen ilosta.

Tein spelttihiutaleista jättikokoisen kauralastun, jonka kuorrutin kinuskilla. Raikkautta makealle antavat mustaherukat, matcha taas antaa mukavasti väriä ja näköä.

Kauralastut

2 dl isoja spelttihiutaleita (Birkkalan tila)

0,5 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 rkl ydinspelttijauhoja

1 muna

50 g voita

Sulata voi ja lisää joukkoon muut aineet. Sekoita tasaiseksi massaksi. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille isoksi, ohuehkoksi kiekoksi ja paista uunin ylätasossa 200*asteessa noin 5 minuuttia, tai kunnes keksi on kypsä.

Kinuski

2 dl kuohukermaa

1,5 dl intiaanisokeria

Ripaus merisuolaa

Keitä kinuskia keskilämmöllä noin 15 minuuttia, tai kunnes haluttu paksuus on saavutettu. Kaada lämmin kinuski kauralastun päälle ja levitä se koko pinnalle. Pyöräytä myllystä ripaus merisuolaa kinuskin päälle. Leikkaa lastusta annospaloja ja lisää päälle herukoita ja halutessasi matchajauhetta.

Yhteistyössä Birkkalan tila

Olen seurannut Kaikki paketissa -blogia jo pitemmän aikaa. Sieltä nimittäin löytää runsaasti kivoja ja persoonallisia paketointi- sekä lahjaideoita! Blogin pojat ne jaksavat ideoida aina jotakin uutta. Aiemmin pääpaino oli paketoinnissa ja myöhemmin mukaan tulivat myös monenlaiset muut DIY-ideat, mm. itse tehdyt saippuat ja kynttilät. Sieltä sain itsekin inspiraation soijakynttilöiden tekoon.

Itsekin tykkään lahjojen paketoinnista. On mukava suunnitella paketin ulkoasu lahjan saajan mukaan. Aina sisällönkään ei tarvitse olla mitään sen kummempaa mutta kaunis paketti itsessään on jo mukava antaa, ja saada.

Kaikki paketissa -kirjassa olevat ideat ovat yksinkertaisia mutta niissä on aina jokin juju tai jännä yksityiskohta. Paketoinnin ei siis tarvitse olla monimutkainen toimenpide kun kiinnittää huomion pieniin detaljeihin.

Paketin voi naamioida eläinhahmon muotoon, liimata kissan kasvot, korvat ja hännän. Paketin voi kiinnittää vaikka muovilelun selkään tai leluauton kyytiin. Luonnonmateriaalit sopivat myös loistavasti pakettien koristeluun.

Ota idea juhlan tai teeman mukaan, paketoi rippilapsen paketti alban muotoon, paketoi isälle solmio kuppikakkuvuokaan, tee kesäinen lahja siemenpusseista ja laita ne kranssin muotoon, tee pastasta koristeet jouluisiin paketteihin.

Materiaalienkin suhteen kannattaa olla avoin. Lahjapaperiksi käy myös sanomalehti, tapetti, kangas ja kirjan sivut (p.s. minun lempparimateriaali!). Pakettien sitomiseen sopii langat ja narut, ja pakettikoristeisiin voi käyttää melkein mitä vain: nahkaa, kaarnaa, sulkia, koruja, ilmapalloja, simpukoita ja kuivattuja hedelmiä, siis perinteisten paperikoristeiden sijaan tai rinnalla.

Nyt siis unohdat perinteiset kiiltävät lahjanauhat ja repäiset ja päästät luovuuden valloilleen! Joulu on tulossa, joten siinäpä Sinulle haaste: luo kauniita, hauskoja ja persoonallisia paketteja kaikille rakkaillesi. Muista pitää pilke silmäkulmassa.

Kaikki paketissa

Jani Koskinen & Aleksi Lindberg

Nemo / syksy 2017

Unohda perus harmaa kaurapuuro. Muitakin vaihtoehtoja on olemassa! Maidon ja veden sijaan makua antavat kasvismaidot kuten kookosmaito, kauramaito tai vaikka mantelimaito. Viime aikojen suosikiksi muodostunut tuorepuurokin on kokeilemisen arvoinen jos et vielä ole kokeillut. Tuorepuuroa ei keitetä vaan sen annetaan tekeytyä esimerkiksi illasta aamuun jääkaapissa.

Kirjan ohjeet ovat maidottomia ja gluteenittomia, perinteisten viljojen sijaan resepteissä käytetään mm. kvinoaa, tattaria, hirssiä, riisiä ja amaranttia. Myös kauraa löytyy täysin gluteenittomana kaupan hyllyltä. Siemenet ja pähkinät sopivat myös puuroihin. Yksi mikä itseäni kiinnostaa kokeilla on chiansiemenet, ja onnekseni niitä löytyykin nyt kaapistani ja lakubanaanivanukas oleentuu jääkaapissa. Chiansiemenet on aika jännä raaka-aine, mielenkiinnolla tutustun.

Tämän kirjan myötä opit, että puuro voi olla myös suolainen tarjottava ja lisäke lounaalla tai päivällisellä. Amaranttipuuroa paistetulla lehtikaalilla ja paahdetuilla kikherneillä, puurossa mausteina mm. mustapippuria ja kurkumaa. Tai miltäs kuulostaisi punajuuripolenta cashewkastikkeella. Polenta tosin on jo varmasti monen tiedossa, että se on yleensä suolaisiin ruokiin kuuluva ainesosa.

Kirjassa on puurojen lisäksi myös gluteenittomia ja maidottomia jogurtteja ja vanukkaita. Näistä mainittakoon esimerkiksi sitruunainen laku-cashewvanukas, minttusuklaavanukas, Cookies 'n' cream -vanukas ja Pina colada -vanukas. Näissä ohjeissa toistuu juuri nuo chiansiemenet, jotka antavat vanukasmaisen rakenteen.

Resepteissa makeutta (ja rakennetta) antavat banaanit, taatelit, marjat ja vaahterasiirappi.

Testiin menee varmasti Salted caramel -kastikkeella maustettu kaurapuuro jossa on yksi yllättävä raaka-aine: popcornit! Myös lämmin lakritsipuuro, omenapiirakkapuuro, mustikkapullapuuro ja kukkakaali-suklaa-uunipuuro herauttavat veden kielelle! Lämpimät puurot näköjään silti vetävät pisimmän korren vaikka aina on kiva kokeilla muitakin versioita.

Puuron uusi aika

Maidottomia ja gluteenittomia puuroja, vanukkaita ja jogurtteja

Tuulia Järvinen & Tiina Strandberg

Atena 2017

Raakakakut ovat olleet in jo jonkin aikaa, mutta tämä uutuuskirja yhdistää mielenkiintoisella tavalla raakakut ja villiyrtit. Villikakut - hyvän olon raakakakkukirja sisältää 32 raakakakkureseptiä, joihin on yhdistetty terveyshyötyjä omaavia marjoja ja villiyrttejä.

Kirjassa yhdistyy siis kaksi suosittua suuntaa: terveelliset raakaherkut ja hortoilu.

Kirjan alkupuolella käydään läpi raakakakkujen ideologiaa, raaka-aineita ja työvälineitä. Tehokas blenderi on raakakakkujen tekijän paras ystävä, mutta kyllä vähemmilläkin tehoilla pärjää.

Alustuksen jälkeen päästään reseptien pariin. Kussakin reseptissä pääosassa on aina jokin tietty marja ja villiyrtit antavat oman lisävivahteensa. Kirja tuli ulos ehkä siinä mielessä huonoon aikaan, että resepteistä innostuneet eivät pääse testaamaan niitä koska luonto alkaa olla jo valmistunut talven tuloon. Innostuneet leipojat joutuvat nyt odottaa kevääseen, jotta pääsevät keräämään kakkutarpeita. Kevät tuo tullessaan mahdollisuudet leipoa mm. Karpalo-kuusenkerkkätartaletteja, mesiangervolla maustettuja mansikkatryffeleitä, mäntykakkua, puolukkamuffineja variksenmarjajauheella ja villiruusu-voikukkakakkua. Nyt muuten kannattaa jo unohtaa se ajatus, että voikukka on turha rikkakasvi. Vanha kansakin sen tiesi, jotta viisi voikukanlehteä pitää lääkärin loitolla. Voikukka on todellinen terveyden lähettiläs! Kirjan loppupuolelta löytyy mielenkiintoista ja hyödyllistä tietoa marjoista ja villiyrteistä, joita luonnostamme löytyy, terveyshyötyineen ja käyttöperinteineen.

Kirjan reseptit saavat omankin inspiraation ja kokeilunhalun liikkeelle. Olen kerännyt ja kuivatellut eri kasveja purkkeihin talvenvaralle ja lisäillyt niitä ruokiin. Mutta ihan hyvinhän ne sopisivat makeisiin leivonnaisiinkin. Moni villiyrtti on maultaan mieto mutta sisältää silti runsaasti terveellisiä ainesosia. Miedon makunsa ansiosta niitä voi helposti lisätä melkein mihin vain. Ajatuksena tässä taustalla lähinnä lapset ja ne muut, jotka sattavat moittia uusia makuja.

P.S. Nyt kannattaa kerätä talteen pihlajanmarjat ja ruusunmarjat, nuo C-vitamiinia runsaasti sisältävät supermarjat!

Kirjan tekijöinä ovat raw chef Taina Salonen ja Raija Kivimetsä, tietokirjailija ja villiyrttien asiantuntija.

Readme.fi / 2017

Meillä tykätään korvapuusteista mutta olen kyllästynyt siihen, että täyte imeytyy uunissa taikinaan. Ihan sama miten runsaasti voita ja kanelia väliin laittaa kun uunista otettaessa kummastakaan ei ole jäljellä juuri mitään. Kaupan puusteissa taidetaan käyttää jotakin sakeuttajaa tai kreemiä, koska niissä täyte on töhnämäistä vielä kypsänäkin. Olipas ikävältä kuulostava sana... No mutta tajusitte ehkä mitä tarkoitin? Täytyy varmaan kysyä joltakin joka asiasta tietää paremmin, että mitä on tuo ainesosa joka saa täytteen pysymään kiinteänä.

Eilen (4.10.) vietettiin korvapuustipäivää. Siitä inspiroituneena päätin leipoa korvapuusteja. Tai omanlaisen version puusteista. Ja koska olen huomannut, että täytteen määrällä ei ole vaikutusta lopputulokseen päätin luopua siitä osittain kokonaan. Sen sijaan päätin laittaa maut kuorrutteeseen. Ja yksittäisten puustien sijaan tein kranssin.

Tein taikinan ydinspelttijauhoista (Birkkalan) ja jätin taikinan hieman löysäksi. Kohotin taikinan kaksinkertaiseksi, vaivasin sen ja kaulin ohueksi levyksi. Levyn pintaan ripottelin kuitenkin ceylonkanelia ja aitoa vaniljasokeria. Rullattuani levyn leikkasin sen paloihin, jotka asettelin öljyttyyn irtopohjavuokaan kranssin muotoon ja kohotin vielä toistamiseen kaksinkertaiseksi. Kypsymisen puolessa välissä päätin mehevöittää pullakranssia lorauttamalla sen pintaan noin 0,5 dl kermaa. Lopusta kermasta keitin kinuskin, jonka valutin kypsän kranssin päälle. Kuuma kinuski sai imeytyä puustikranssin pintaan. Tästä tuli ihanan mehevä, otin nimittäin kranssin uunista pois hieman etuajassa, jottei se pääse kuivumaan liikaa. Niin juu, ja kokeilinhan minä lisäksi myös sirotella luomu lakritsijauhetta kinuskin päälle. Tuo aito lakritsi on kivanmakuista ja sopii hyvin kinuskin ja mausteiden pariksi.

Pullataikina

1 pss kuivahiivaa
3/4 tl suolaa
1/2 dl sokeria
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
n. 5 dl ydinspelttijauhoja

lisäksi
2 dl täysmaitoa
1 muna
1/2 dl öljyä

väliin
2 tl ceyloninkanelia
2 tl aitoa vaniljasokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa, mutta käytä ensin vain puolet jauhomäärästä ja lisää loput myöhemmin. Lisää kuivien aineiden joukkoon 42*asteinen maito, muna ja öljy ja sekoita taikinaa esimerksiksi puulastalla. Lisää loput jauhot ja tarvittaessa muuta jauhojen määrää isommaksi jos tuntuu, että taikina on liian löysää. Itse kohotan taikinan aina löysähkönä ja lisään tarvittaessa vaivausvaiheessa lisää jauhoja. Kohota taikina kaksinkertaiseksi esim. kuumaa vettä sisältävässä isommassa kulhossa leivinliinan alla.

Vaivaa kohonnut taikina jauhotetulla pöytätasolla ja kauli taikina ohueksi levyksi. Lisää levyn pinnalle sokeri ja kaneli. Rullaa levy ja leikkaa siitä palasia. Asettele palat esimerkiksi voidellun/öljytyn irtopohjavuoan reunoille. Anna kohota jälleen kaksinkertaiseksi.
Paista kanelikranssi uunissa 200*asteessa noin 10 minuuttia. Halutessasi voit kostuttaa kranssia kypsymisen puolivälissä kermatilkalla.

Kanelilla ja kardemummalla maustettu kinuski

Keitä kattilassa 2 dl kuohukermaa ja 1/2 dl sokeria + 1/2 dl tummaa siirappia sakeaksi kinuskiksi. Anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes haluttu paksuus on saavutettu. Mausta kinuski 1 tl ceyloninkanelilla ja ripauksella kardemummaa.

Kaada kuuma kinuski kranssin pintaan. Koristele kranssi halutessasi raesokerilla. Minä sirottelin kinuskin päälle aitoa lakritsijauhetta. Nam!

Herkullisia hetkiä!

Valoisat illat ovat taakse jäänyttä elämää, hämärä ja pimeys sen sijaan jatkavat lisääntymistään. Kun kellot siirretään talviaikaan on pimeää oikeastaan kokoajan. Aamulla on pimeää, illalla on pimeää ja siinä välissä hivenen hämärää. Äh, en tykkää siitä ajasta yhtään. En ole talvi-ihmisiä. Joulua rakastan, mutta muutoin en lumesta ja talvesta piittaa. Kevät saisi alkaa jo tammikuusta. Ja takatalvi se vasta tylsä onkin. Juuri kun on päässyt kevätmuudiin, kadut siivottu ja orvokit pihalla niin eiköhän taivaasta sada metreittäin sohjolunta.

Pimeyteen pitää kuitenkin sopeutua ja mukautua. Heijastimet on otettava viimeistään nyt käyttöön. Jos niitä ei valmiiksi vaatteista löydy (Outoa on, että niitä niin huonosti laitetaan valmiiksi vaatteisiin.) niin heijastimet tulee lisätä vaatteisiin, jalkineisiin ja laukkuihin itse.

Heijastimia voi myös tehdä itse. Heijastavaa kangasta myydään nykyään lähes missä tahansa kaupassa. Heijastavasta langasta taitava neuloo itselleen lapaset. Minun käsissäni ei puikot pysy, joten käytän mieluisampia materiaaleja. Tällä kertaa käsittelyyn pääsi heijastava tarrakangas, jonka mumma antoi alunperin esikoulun aloittavan lapsemme asusteita varten. Leikkasin tarrakankaasta kolmioita, jotka liimasin kiinni lapsen repun olkahihnoihin.

Sain idean tehdä pehmoisia heijastimia huovasta ja heijastavasta tarrakankaasta. Kokeilin leikata tarraa stanssauslaitteen avulla. Tarra on jämäkkää ja sitkeää, joten leikkaus ei aina onnistunut ihan kuten olisin halunnut. Mitä pikkutarkempi kuvio, sitä huonommin se leikkaantui irti. Mutta kun valitsi tällaiset isot ja selkeät muodot niin hyvin sai tarraa leikattua! Isot ja selkeät muodot ovat tietysti turvallisuusnäkökulmastakin parhain yhdistelmä heijastimessa. Pohdin myös tarran pitovoimaa, eli pysyykö miten hyvin huovassa kiinni vai pitääkö tehdä muutama tikkaus tarran päälle. Ei tarvinnut. Ainakin tämän Halpa-Hallista ostetun tarrapalan liimapinta oli todella vahva, se nappasi huopaan kiinni heti.

Leikkasin paksuhkosta huovasta kolme pyöreää kiekkoa. Ulommaisiin huopaympyröihin liimasin heijastavat kuviot. Ohuesta kuminauhasta tein ripustuslenkin. Sitten vain surruttelin ompelukoneella huopaympyrät kiinni toisiinsa.

Voiko heijastin olla myös somiste tai asuste? Päätin kokeilla, eihän siitä mitään haittaakaan ole. Pieni lisäheijaste päässä tuskin on huono juttu. Ompelin huopasuikaleesta pannan ja koristelin sen lehden muotoon leikatulla heijastintarralla ja kahdella huoparuusukkeella ja -lehdellä. Pannan voi laittaa pipon päälle koristeeksi. Pieni turhamaisuus ei koskaan ole pahitteeksi.

Näkyillään!

Lue lisää kotimaisista heijastimistatäältä!

Vuonna 2015 ilmestyneeseen Enkeli lensi ohi -teokseen on ilmestynyt nyt uusintapainos, joka sisältää uusia ihmisten kertomia enkelikokemuksia.

Suosittelen tutustumaan. Kirja antaa lohtua ja hyvää mieltä. Tarinat ovat tunteisiin vetoavia, kiehtovia ja lohdullisia.

Tiedäthän Sinä, että vierelläsi on aina enkeleitä.

Enkeli lensi ohi

Suomalaisia enkelikokemuksia

Nina Ramstadius

Gummerus 2017

Kirjaan on kerätty upea kokoelma enkelikokemuksia. Vaikka kirja on kooltaan pieni pokkari, on siinä silti reilusti yli 200 sivua suomalaisten kertomia kokemuksia enkeleistä ja muista valo-olennoista.

Kirja on ihana lukukokemus. Rakastan tällaisia tarinoita, todellisia tapahtumia. Ihmisten kokemuksista lukiessa tunneskaalat vaihtelivat ilosta surun kyyneliin, ja jokaisen tarinan luettuani ihokarvani nousivat pystyyn.

Omakohtaisiin tapahtumiin perustuvat kirjoitukset ovat aina koskettavia ja mielenkiintoisia, ja nyt kun koko kirjanen on niitä täynnä, tunnen olevani ihan taivaissa.

Omia enkelikokemuksia ei oikeastaan ole, mutta näiden kertomusten pohjalta pääsen lukijan asemassa kokemaan niitä.

Koskettava. Sävähdyttävä. Tunteita herättävä.

Kirjan luettuasi et voi enää väittää ettei enkeleitä ole. Kyllä niitä on. Ne voivat olla myös ihmisen tai eläimen hahmossa, auttaen ja lohduttaen, tai sitten valo-olentona vierelläsi.

Jokaisella meillä on oma suojelusenkeli vierellä kulkemassa.

Enkeli lensi ohi - Nina Ramstadius

Gummerus

Lorna Byrnellä on jälleen painavaa sanottavaa. Tai enkeleillä on, Lornan kautta. Enkelten kosketus on kirja, jonka kautta Lorna Byrne avaa elämäänsä enkeleiden keskuudessa. Enkelit nimittäin ympäröivät hänet aina ja kaikkialla. Toki meillä jokaisella on oma suojelusenkelimme ja lukuisia muita enkeleitä käytettävissämme mutta harva näkee niitä. Lorna taas on kykeneväinen näkemään enkelit, omansa ja kaikkien muiden. Olisipa upeaa kokea edes hetken se mitä hän kokee joka hetki. Lorna Byrne antaa mieleenpainuvan mielikuvan Jumalasta, joka kaataa sangoittain enkeleitä taivaasta maan päälle meidän avuksemme ja tueksemme. Enkelit osaavat myös vitsailla ja esittää hulvattomia juttuja, kuten matkia leikkiviä lapsia tai esittää pieniä näytelmiä onkimisen haasteista tai puutarhatöistä. Arkkienkeli Mikael vierailee usein Lornan luona ja pukeutuu yleensä aina teeman mukaisesti, toisinaan myös muut ihmiset saattavat nähdä hänet ihmisen hahmossa.

Itsestäni tuntuu, että Lorna Byrne on erittäin etuoikeutettu saadessaan todistaa tällaisia hetkiä elämässään, mutta hänelle itselleen ne taitavat olla jo melko arkisia asioita koska hän on nähnyt enkeleitä pienestä asti. Hänen elämänsä on ollut vaikeaa ja hän on kokenut lukuisia haasteita elämänsä aikana, ehkä juuri siitä syystä hänet on valittu tähän tehtävään - saada ihmiset näkemään enkelit ja uskomaan, jotta Jumala on oikeasti olemassa.

Kirja sisältää muutamia harjoituksia, joiden avulla kuka tahansa voi opetella aistimaan ja jopa näkemään oman suojelusenkelinsä. Joka hetki Lorna Byrne muistuttaa meitä rukoilemisen tärkeydestä koska osaltaan se auttaa meitä herkistymään ja avautumaan valo-olennoille ja niiden havainnoimiselle.

Kirjassaan Enkelten kosketus painotetaan paljon myös sitä, että maapallo on ainutlaatuinen ja että meidän tulisi ymmärtää se ennen kuin on liian myöhäistä. Nykyisillä tavoillamme saamme aikaan paljon tuhoa ja tulevaisuuden lapset eivät tule näkemään luontoa sellaisena kuin me sen nyt näemme. Tästä päästään siihen oivallukseen minkä sain itse tässä taannoin. Tosin en jostakin syystä uskaltanut sanoa sitä ääneen kuin yhdelle ystävälleni. Näistä asioista on välillä vaikea puhua koska aihe herättää niin paljon ajatuksia ja tunteita meissä jokaisessa. Sanoin ystävälleni, että minusta tuntuu että ihmiset ovat ymmärtäneet väärin Jumala-käsitteen. Uskonto aiheuttaa suurimmat riidat, sodat ja konfliktit ihmisten ja kansojen välillä koska jokainen haluaa olla oikeassa. Ihmisiä rajoitetaan ja heitä yritetään syyllistää ja muokata heidän ajatustapojaan. Me taistelemme siitä kuka on oikeassa ja mikä uskonto on se oikein ja aidoin ja samalla tuhoamme tätä planeettaa ja ehkä koko maailmankaikkeutta omalla itsekeskeisyydellämme ja käytöksellämme. Että se oikein tapa kunnioittaa Jumalaa onkin se, että rakastaisimme tätä kaikkea, maapalloa, kaikkea sitä minkä Jumala on luonut. Että se olisi se oikein ja parhain tapa rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa. Kirjaa lukiessani muistin tuon ajatukseni ja nyt se vain vahvistui.

Lorna Byrnellä on omanlaisensa tyyli kirjoittaa. Olen lukenut muutaman hänen kirjansa mutta myönnän, että ensimmäisen kirjan kohdalla luovutin pari kertaa. Teksti tuntui jotenkin sekavalta ja vaikealta. Mutta en silti luovuttanut, jokin veti kirjoja puoleeni.

Teksti muistuttaa lähinnä ajatustenvirtaa, jota Lorna Byrne tuottaa enkelten avustuksella. Hän sanelee tekstin tietokoneelle ja sanat muuttuvat lauseiksi. Hän selvästi haluaa lukijan pystyvän näkemään hänen silmillään vaikka toteaakin enkelten kuvailun erittäin vaikeaksi. Tässä kirjassa hän paljastaa lukuisia salaisuuksia, joita hän ei ole aiemmin saanut kertoa.

Lorna Byrne

Enkelten kosketus

Otava 2017

Joulu se tulla jolkottaa...

Joko olet aloittanut valmistautumisen jouluun? Jouluihmiset luultavasti aloittivat sen jo tammikuussa. Minäkin olen jopa jo ostanut pari joululahjaa, yleensä vain suunnittelen sitä, että aloittaisin ajoissa mutta silti se on aina venynyt sinne joulukuun puoleen väliin, lahjojen osalta siis. Joulukoristeiden ja -korttien tekoon rupean sentään jo marraskuussa. Rakastan joulua ja rakastan askartelua ja leivontaa. Joulutraditioihini on kuulunut aina myös se, että etsin käsiini uusimmat joulukirjat. Mikä sen ihanampaa kuin ideoiden etsiminen koska tykkään tehdä suurimman osan jutuista itse. Ja uusien ideoiden saaminen on aina yhtä valloittavaa!

Tämän syksyn ensimmäinen joulukirja on käsissäni. Miia Seppälän tee itse ihana joulukirja Kanelin tuoksua ja tähtinauhaa on kuin katselmus oman pääni sisään. Kirjassa on kauniita ja perinteikkäitä askarteluja joilla saa kotiin hieman vanhan ajan tunnelmaa. Materiaalienkin suhteen kirja on ihan minunlaiseni, paljon luonnonmateriaaleja ja paperia, betonia ja rautalankaa.

Kirjan alkuun on kirjattu joulunajan muistilista, mihin kannattaa kiinnittää huomiota aikataulujen suhteen, mitä tehdään itse ja mitä ostetaan. Toiset meistä hallitsemme ajankäytön ilman kaavioitakin mutta toisille ne antavat turvaa ja hyödylliset raamit puuhasteluille.

Kirjasta löytyy askartelujen lisäksi myös herkkuja reseptien kera, helppoja sellaisia joihin saattaa raaka-aineet jo löytyä kotoa. Joulun aikaan kaapit ovat täynnä suklaata, keksejä, mausteita ja pähkinöitä. Näistä jo syntyy monenlaista hyväskää kuten keksisuklaata, maustettuja pähkinöitä, suklaalusikoita ja -tikkuja. Mitäpä jos tekisit tänä jouluna piparitalon sijaan suolatikkumökin ja leimaisit pipareihin kuviot. Jäätelö ja jouluinen myslikin syntyvät kirjan ohjeilla.

Askarteluissa rautalanka taipuu moneen. Se on helppo kranssinpohja, mutta siitä on helppo taivutella muitakin muotoja. Betonista syntyy rouheat kynttilänjalat, havuista kranssit ja tähdet. Myös linnut on otettu huomioon siementalikranssien muodossa. Joulupallot tuunataan maalein ja nauhoin ja kuusi saa kauniita koristenauhoja paperikoristein.

Ja jos lahjaideoiden suhteen pää lyö tyhjää, löytyy kirjasta vinkkejä moniin ilmaisiin ja edullisiin lahjoihinkin.

Mukavaa joulun odotusta!

Kanelin tuoksua ja tähtinauhaa

Miia Seppälä

Kuvat Marika Koskimäki-Ketelä

Moreeni 2017

Butterfly Pea - sinisen sävyjä

Sadonkorjuupannarit!

Punaiset pannarit

Ideoita vegejuhliin!

Passion Test

Kahvi kaunistaa

Täyttävä lisuke spelttihelmistä!

Currylla maustetut spelttihelmet kikherneiden ja kesäkurpitsan kera

Jooga & mindfulness -opas

Punasipulia ja kesäkurpitsaa - syksyinen piiras

Punasipuli-kesäkurpitsa-piiras

Tuunatut jääkiekot

Hyvän mielen vuosi

Itse tehtyä leipää & gojimarjoja

Spelttileipä auringonkukansiemenillä ja gojimarjoilla

Spelttiä makeannälkään?

Kaikki paketissa

Puuron uusi aika

Saako olla pala villikakkua?

Hyvää korvapuustipäivää!

Pullataikina

Kanelilla ja kardemummalla maustettu kinuski

Let it shine! - heijastin-idea

Enkeli lensi ohi

Enkelten kosketus

Kanelin tuoksua & tähtinauhaa