Suvikukkasia

24. luukku sisältää Hyvän Joulun Toivotuksen. Siispä oikein ihanaa ja tunnelmallista joulun aikaa teille jokaiselle! Kiitos, että olet täällä ja luet tätä postausta. Mukavaa, että olet löytänyt tiesi blogiini.

Toivottavasti Joulusi on hyvä ja lämmin. Ja teille, jotka ette joulua vietä tai joulusta niin välitä, niin hyvää kuun loppua. Toivon runon sanoin:

Tuokoon Uusi Vuosi sinulle sitä, mitä toivot.
Vieköön mennessään sen, mitä taakkana kannat,
ja säilyttäköön vuosi sen, mitä rakastat.

Kulunut vuosi on ollut itselleni varsin raskas ja stressaava. Toivon siis sydämestäni, että ensi vuosi on parempi. Nyt Suvikukkasia-blogi hiljenee joulun viettoon ja palaa taas aktiivisemmaksi vuoden vaihteen tietämillä. Joulun päivinä aion herkutella ja viettää rutkasti aikaa kaikkien läheisteni kanssa. Ja te rakkaat, joita en näe niin olette silti ajatuksissani! Voikaa hyvin.
♥

Kultareunaiset sivut, rouheat paksut pahvikannet ja neonoranssia. Näistä koostuu Kari Aihisen parhaat reseptit sisältävä kirja KAPE 24h. Visuaaliseen puoleen on panostettu ja ilmeestä tuleekin mieleen Anthony Bourdainin taidekirjamainen ruokakirja.

Kirjassa seurataan Aihisen arkea kiireisenä kokkina sekä tutustutaan hänen työkavereihin ja henkilöihin joita saa kiittää Aihisen menestyksestä. Kirjasta paistaa läpi intohimo työhön jota tämä mies rakastaa.

Rikkinäisiä lautasia ja taidemaisia annoksia, ihan eri fiilistä kuin mistä Aihinen sanoo pitävänsä: runsaudesta, ei piiperryksistä. Kuvat ovat näyttäviä mutta tykkään silti enemmän Aihisen Kaappaus keittiössä-kirjasta jossa oikeasti näki ja ymmärsi mitä lautasella tai kuvassa on. Eniten pidin loppupään makaronilaatikoista ja kaalilaatikosta, ja tuota siiderileipää pitää kokeilla. Reseptit ovat varmasti tarkemmin tarkasteltuna hyviä, ovathan ne ravintolatasoisia, ja Kapen tuntien raaka-aineisiin on panostettu, eikä voita ja kermaa säästellä. Näistä ohjenuorista minäkin pidän.

Jos siis kaipaat kirjahyllyysi erilaista ruokakirjaa niin hanki tämä. Kivojen tarinoiden lisäksi kirjasta löytyy kotiruokaa, bistrotasoa ja makeita herkkujakin jonkin verran.

KAPE 24 h

Kari Aihisen parhaat reseptit

Tammi 2017

52 säteilevää ajatusta juuri Sinulle. Kaipaatko tsemppiä arjessa jaksamiseen, entä itsesi hyväksymiseen sellaisena kuin olet. Tsemppikirja nimensä mukaisesti tsemppaa ja auttaa jaksamaan sekä ymmärtämään itseään paremmin. Se antaa myös ajattelemisen aihetta.

Jos sinulta löytyy palo, löydät kyllä tavan loistaa.

Pidä hauskaa!

Löydät kyllä omat tapasi olla ja elää.

Nämä kolme ohjenuoraa pompsahtivat esiin kun pläräsin kirjaa. Voit siis käyttää kirjaa myös siten, että annat intuitiosi johdattaa sinut siihen ajatukseen jota sillä hetkellä kenties tarvitset. Ei ole pakko lukea koko kirjaa kerralla vaan voit poimia ajatuksia sieltä täältä. Eikä kaikkea tarvitse aina nielaista sellaisenaan vaan voit pureskella annettuja ajatuksia ja napata niistä ne jotka tuntuvat omilta.

Syystä taikka toisesta tunnen vetoa näihin tämäntyyppisiin kirjoihin mutta silti koen haastavuutta saada itseni samalle taajuudelle. Ymmärrän lukemani ja voin helposti samaistua lukemaani mutta tunnen silti olevani hukassa sen suhteen kuka olen ja mitä haluan, ja miten saavutan sen mistä haaveilen.

Kirja on kaunis ja inspiroiva. Tekisi mieli kirjoitella sivuille omia ajatuksia ja tuntoja mutten tahdo sotkea sivuja. Oma perfektionistinen puoleni ei nimittäin siedä jos käsiala on epäsiistiä tai musteet takkuaa.

Hidasta elämää pitää sisällään asioita ja ajatuksia, jotka koen läheisiksi itselleni. Yhä enemmän tiedän mitä en halua ja toisaalta tiedän tarkemmin mitä elämältäni tahtoisin mutta hyppy tuntemattomaan pelottaa. Tsemppikirjan lisäksi tunnen tarvitsevani läsnäolevaa tukijaa joka auttaa astumaan kohti sitä valoa jota elämääni kaipaan ja joka auttaa valamaan minuun uskoa ja luottoa siihen, että valitsemani polku on oikea ja juuri minua varten. Ja vaikka jokaisen onkin tehtävä valintansa itse, kaipaa jokainen silti ainakin joskus tuuppaajaa. Sitä sanotaan, että luetut kirjat auttavat ihmistä kasvamaan ja valaistumaan.

Tsemppikirja

Sanna Wikström, Jutta Gustafsberg

Otava / Hidasta Elämää 2017

Tästä se lähti. Designtarrat.fi ehdottivat yhteistyötä ja tottahan toki olin innostunut ehdotuksesta. Heidän tuotevalikoimansa on laaja. Tarroja on monenkielisinä, löytyy kuuluisuuksien sitaatteja ja erilaisia kuvia niin lastenhuoneisiin, keittiöön kuin muihinkin kodin tiloihin. Voit luoda sisustustarran myös omalla tekstillä. Fonttivaihtoehtoja on useita ja tarran värivaihtoehtojakin löytyy kahdeksan. Designtarrat.fi:n tarroissa käytetään ainoastaan parhaita, juuri sisustuskäyttöön tarkoitettuja mattapintaisia tarramateriaaleja. Tuotteen mukana tulee selkeät asennusohjeet ja siirtokalvon avulla tarran asennus paikoilleen onnistuu vaivatta. Toki isomman tarran asettelussa kannattaa olla kaveri mukana. Seinäpintojen (myös tapettipinnat) lisäksi tarrat käyvät mm. ikkunoihin ja peileihin.

Vaikka - tai ehkä juuri siksi - tarravalikoima oli laaja, en meinannut löytää sopivaa tarraa. Mietin asiaa useamman kuukauden. Aluksi tosin pohdintaan vaikutti kohteen epäselvyys, mutta kun oikea tarran tuleva sijainti oli selvillä täytyi vain päättää millainen tarra siihen laitetaan. Minulla oli jo melko varma vaihtoehto valittuna kunnes mies tyrmäsi ajatukseni täysin. Se oli kuulemma liian ilmiselvä ja "teinimäinen". Hmph, no johan nyt. Olin jo ihan varma, että ehdotukseni saisi kannatusta mutta ei. Tarkoitus oli siis löytää sopiva tarra pesuhuoneen ikkunaan. Tila on siitä erikoinen, että samassa tilassa on myös sauna, ilman ovea. Tarra piti siis saada piiloon kuumuudelta mutta silti näkyvälle paikalle. Kylpyhuone on kellarissa ja ikkunat siellä ovat pienet ja kapeat. Ikkunat ovat melkein maanpinnan tasolla mutta naapurista on silti jonkinlainen näköyhteys pesutilaamme. Halusin tarran toimivat osittaisena näköesteenä. En halunnut lasiin maitolasimaista pintaa koska haluan kuitenkin katsella ikkunasta vapaasti ulos ja toimiihan ikkuna myös valonlähteenä varsinkin kesäaikaan. Sauna tosin vetää ikkunan höyryyn joten sen avullakin saa tilapäisen näkösuojan. Valitsemani tarra ei nyt taida siltikään olla kummoinen näkösuoja mutta tuo se silti kivaa ilmettä tilaan.

Vihdoin löysin sopivan tarravaihtoehdon, joka sopi myös miehelle. Mutta en silti ollut ihan valmis tilaamaan tuotetta vaan päätin kysyä asiakaspalvelusta, että onnistuisiko tarran tekstin muokkaus. Alkuperäinen tarran teksti on tämän postauksen alussa. Tekstin lopussa sanotaan 'Dance in the Rain', mutta koska tarra oli tulossa kylpyhuoneeseen niin näppäränä ideoin tekstin hieman erilaiseksi ja vaihdoin 'Rain'-sanan tilalle 'Shower'. Asiakaspalvelussa eivät tyrmänneet ideaani vaan lupasivat kokeilla onnistuuko tekstin muokkaus, ja onnistuihan se. Sen jälkeen pyysin vielä, että onnistuisiko tarran saaminen peilikuvana ja sekin onnistui ongelmitta. Peilikuvana siksi, että asensin tarran sisäikkunan "takapuolelle" siten, että tarra on suojassa kosteudelta ja kuumuudelta ja näkyy oikeinpäin pesutilaan.

Kysyin vielä varmistuksena asiakaspalvelusta, että saanko mainita tuon tekstinmuokkausmahdollisuuden jutun yhteydessä ja sain luvan. Sanoivat, että kenellekään ei ole edes tullut asia mieleen eikä kukaan aiemmin ole asiasta kysynyt. Tarrojen tekstejä voi siis mahdollisuuksien mukaan muokata jos asiakkaalla on sellaiseen idea.

Tarran asennus siirtokalvon avulla onnistuu helposti. Mutta tätä vaihetta ennen on muutama muu tärkeä vaihe, jotta tarran asennus onnistuu hyvin. Ensiksi täytyy löytää oikea sijainti, ja sen jälkeen kannattaa merkitä kynällä tai teipillä kohteeseen asennusmerkit, joiden avulla tarran saa suoraan. Ihan aluksi kannattaa varmistaa, että tarra on kunnolla kiinni siirtokalvossa ja poistaa ilmakuplat tarran pinnalta. Tämä onnistuu joko käsin tai vaikka pankkikortin avulla. Asennuksen jälkeen ennen siirtokalvon poistoa tarran kiinnittyminen alustaansa kannattaa varmistaa sillä samaisella pankkikortilla tai vastaavalla jämäkällä apuvälineellä. Sen jälkeen kalvon voi varovasti irrottaa.

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Tekstistä puuttuu yksi pieni osanen, heittomerkki. Se ei jäänyt asennuskalvon mukaan vaan puuttui tarrasta alkujaan mutta en viitsinyt noin pienen asian takia tehdä reklamaatioilmoitusta. Senkään suhteen tosin ei yrityksen kanssa ollut mitään ongelmia. Sain nimittäin tarran aluksi oikeinpäin peilikuvan sijaan, mutta kun ilmoitin asiasta ystävällisesti niin uusi tarra peilikuvana saapui parin päivän kuluttua. No problem.

Life isn't about waiting for the storm to pass
it's about learning to dance in the shower

Suihkutilasta tulee tarkempaa juttua myöhemmin kunhan tila valmistuu kokonaisuudessaan - jossakin vaiheessa. Tilaa on odotettu niin kauan, että muutama lisäpäivä tai viikko ei tunnu enää missään.

Mukavaa loppuviikkoa & inspiroitumisen iloa!

Yhteistyössä Designtarrat.fi

Psst. Designtarrat.fi:n valikoimista löytyy myös Runosuoni collection -tuotteet sisustusjulisteineen ja tarroineen. Niiden takaa löytyy Piia Raita, runoilua ja valokuvausta harrastava nainen. Sisustusjulisteissa on hänen ottamiaan kauniita luontoaiheisia kuvia ja hänen kirjoittamiaan runoja. Samoja runoja löytyy myös sisustustarroina.

Posti toi eilen kauan odotetun Gastronaatti kakkosen. Siitä kirjoittelen sitten vähän myöhemmin mutta kirjan sivuilta silmiini osuivat nämä punajuurisipsit ja ajattelin vihdoin tehdä niitä myös itse. Anopilta saatu sormien viipalointilaitekin pääsi tositoimiin, tosin onneksi vain punajuurien osalta, ei sormien, vaikka kovasti pelkäsinkin koska terä osuu kätösiini.

Kirjassa sipsit valmistuivat uunissa mutta minä ajattelin nopeuttaa prosessia ja kypsentää sipsit öljyssä. Enpä tainnut voittaa ajassa juurikaan, uunissa olisi tainnut loppujen lopuksi valmistua ihan samassa ajassa. Eihän tuo öljyssä kypsentäminen silti sen rasvaisempaa ruoasta tee, olen testannut. Siis sen, että miten paljon öljyä kuluu friteeraamalla. Se vain tuntuu siltä, että raaka-aineet imevät pesusienen lailla öljyä itseensä. Mutta kunhan öljyn lämpötila on oikea niin lopputulos on hyvä, kaikin puolin.

Punajuuret ovat odottaneet jääkaapissa joulusta asti. Ostin pussillisen kun ajattelin tekeväni sallaa, eli rosollia. Mutta kun en löytänyt ajoissa suolasilakoita niin jäi sallakin tekemättä. Näihin sipseihin käytin 5 isoa punajuurta, pussin pohjalle jäi vielä muutama pikkuinen punajuuri. Täytyy paistaa ne uunissa jossakin välissä.

Punajuurisipsit ovat helppoja valmistaa mutta aikaa niiden tekemiseen menee tavalla tai toisella se tunti. Ohuita lastuja saa leikattua juustohöylällä tai mandoliinilla, taitava leikkaa ohuita kiekkoja puukollakin. Sen jälkeen sipsit paistetaan joko friteeraamalla öljyssä tai paahtamalla ne öljyttyinä uunissa. Uunissa sipsit valmistuvat vaivattomammin ja kiertoilmalla varustetussa uunissa teet isomman satsin kerralla, ja kypsymisajan voit käyttää hyödyksi muulla tapaa. Friteeratessa ei aikaa liikene juuri muuhun kuin kattilan valvomiseen. Friteeraamalla sipsien rakenne muistuttaa ehkä enemmän aitoja sipsejä, mutta toisaalta en ole kokeillut punajuurisipsien tekoa uunissa, joten en tiedä millaiseksi niiden rakenne siellä muuttuu. Tiedätkös sinä? Jos tiedät, niin kerrohan meillekin.

Valmiit sipsit maustuu merisuolalla, eipä ne muuta vaadi.

Jokin hyvä dippi näiden kanssa tosin sopii, itse dippailin tällä itse tekemälläni seoksella, klik!

Minun piti aloittaa jokin kevyempi ja terveellisempi linja ravinnon suhteen mutta en ole ihan varma sopivatko nämä tuohon linjaan. Oli pakko kuitenkin testata. Uskottelen ainakin itselleni, että nämä ovat terveellisempi vaihtoehto kuin perunasta valmistetut valmistuotteet.

Pidätkö makeisista mutta et ehkä niiden sisältämistä raaka-aineista?

Varsinkin hedelmäkarkit ja salmiakit ovat lähes pelkkää sokeria, ja lisänä väri-, maku- ja muita lisäaineita. Itse tekemällä voit valikoida makeisiisi raaka-aineet ja vältyt siten myös kaikelta ylimääräiseltä ja epäterveelliseltä.

Nämä todella helpot makeiset koostuvat vain kolmesta raaka-aineesta!

200 g kuivattuja mutta pehmoisia aprikooseja

2 rkl kookosöljyä

1 lime = mehu + raastettu kuori

Ohjeen perustana on Ulrika Hofferin reseptikirja, Parempia herkkuja ilman sokeria, gluteenia ja maitoa. Kirjassa on helppoja ohjeita. Raaka-aineissa ei hifistellä vaan ne ovat sellaisia mitä jokaiselta löytyy kotoa tai lähikaupan hyllyiltä.

Alkuperäisessä ohjeessa limen sijaan oli sitruuna ja niitäkin kaksin kappalein. Tykkään kyllä happamasta mutta ajattelin, että yksikin lime riittää tuomaan tarpeeksi hapokkuutta makeisiin. Limessä on lisäksi hieno mausteinen ominaismakunsa.

Makeiset valmistuvat siis vaikkapa tehosekoittimessa. Kaikki koneeseen ja kone käyntiin. Sekoita niin kauan, että massa on tasaista ja sileähköä.

Massan voi halutessaan levittää tasaiseksi levyksi tai siitä voi pyöritellä palloja. Viimeistelyn jälkeen makeiset laitetaan joko jääkaappiin tai pakastimeen vetäytymään. Itse laitoin makeiset ensin pakastimeen, mutta siellä ne menivät helposti liian jäähän, joten siirsin ne jääkaappiin. Jääkaapissa makeisten muoto ei välttämättä enää pidä, paitsi palloiksi pyöriteltyinä, maku säilyy silti hyvänä ja sehän on tärkeintä. Voihan massan laittaa vaikka purkkiin ja lusikoida sieltä suoraan suuhun tai miksei sitä voisi levittää vaikka leivän tai makeiden leivonnaisten päälle.

Meillä näistä piti myös neiti 1v. Joten nämä ovat hyvä ja hyödyllinen makupala myös lapsille.

Suunnittelin jo mielessäni massan jatkokäyttöä esimerkiksi kakkujen täytteenä.

Ruokahävikistä tai sen minimoimisesta puhutaan nykyään paljon. Meille se on ollut osa elämää jo pitkään. En ole koskaan pitänyt siitä, että ruokaa menee roskiin. Lapsetkin ovat saaneet kuulla osansa luennoistani aiheesta. Ennen kun kotona oli koira sai hälle antaa kaikki ylimääräiset ruoat, mutta nyt kun tehosyöjää ei enää ole niin ruoat täytyy jatkojalostaa tai alunperin suunnitella ateriat siten, että ruokaa ei jää yli.

Aiheesta tuli televisiossa tällä viikolla ja siinä joku asiantuntija sanoi jotakin mikä särähti ikävästi korvaani. En muista tarkkaa sanamuotoa mutta se oli tyyliin "päiväysvanhat eivät ole syömäkelpoisia". Anteeksi mitä? Päiväysvanha ei todellakaan tarkoita etteikö sitä voisi vielä käyttää. Tärkein juttu on käyttää omia aisteja ja tutkia onko raaka-aine hyvää vai ei. Omia aisteja hyödyntämällä pääsee jo aika pitkälle. Tosin nuukuus saa ihmisen tekemään outoja asioita ja silloin aistimuksiaankin voi sivuuttaa, testattu on.

Sinihernekermaa, aitoa lakritsijauhetta ja banaania nakukakussa.

Kermaa tulee ostettua melkeinpä joka kauppapäivä, teen siis viikon ostokset kerran viikossa, ja aina sille ei löydykään käyttökohdetta. Siten kävi tälläkin viikolla, kerma jäi kaappiin käyttämättömänä. Kolmen päivän "vanha" kerma innosti leipomaan kakun, lapsen toiveesta. Tosin lapsi sanoi, ettei hän tykkää niistä minun tekemistä "lätysköistä" vaan kakun pitäisi olla sellainen mitä mumma tekee. Mumma kun kuulemma tekee aina parempaa ruokaa. Söpöä.

No tottahan se on, tekemäni kakkupohjat lässähtävät aina jossakin vaiheessa. Siispä tein kääretorttutyyliin pohjan josta otin muotilla lapselle pyöreitä pohjia ja lopuista paloista tein meille aikuisille eri täytteellä olevan kakun. Lapset eivät piittaa hilloista tai juuri mistään muistakaan täytteistä, kermavaahto ja kakkupohja riittää.

Tein neljän munan pohjan, sokerin määrän pudotin vajaan desiin (normaalisti 1 1/2 dl). Jauhoina käytin täysjyväspelttiä 1 dl ja perunajauhoja vajaan 1 dl. Laitoin taikinan joukkoon myös vajaan teelusikallisen leivinjauhetta vaikka sen käytön höydyllisyydestä en olekaan niin varma. Pellillä paistettu pohja kypsyy nopeasti muutamassa minuutissa 200*asteessa.

Täytteenä isossa kakussa on aidolla lakritsijauheella ja aidolla vaniljalla maustettua maustamatonta tuorejuustoa, sinihernejauheella värjättyä kermavaahtoa ja banaaniviipaleita. Ison kakun koristelin kermalla, strösseleillä ja kookoshiutaleilla.

Lasten versiossa täytteenä oli sinistä kermavaahtoa, Suomi100-suklaata rouheena ja koristeena strösseleitä. Kauppansa teki. Aikuisten versio vetäytyy vielä kaapissa mutta eiköhän sekin syödyksi tule. Täytyyhän sitä kroppaa lämmittää herkuilla näin kylmänä talvipäivänä.

Mrs. Grey will see you now

Trilogian viimeinen osa on tässä. Fifty Shades Freedin virallinen leffapokkari. Olen lukenut kyseisen kirjan valehtelematta yli viisi kertaa, kuten myös ne muut osat. Elokuviakin on tullut pyöritettyä DVD-soittimessa ihan kiitettävästi, en ehkä edes kehtaa sanoa miten monta kertaa. Kolmas ja näillä näkymin viimeinen osa tulee leffateattereihin ystävänpäivän tienoilla. Sitäkin on odotettu kuin kuuta nousevaa. Outoa odottaa jotakin minkä tavallaan jo tietää. Mutta on se elokuvakokemus aina silti hieman erilainen kuin lukukokemus. Tosin tämän tarinan suhteen tykkään silti enemmän kirjoista, niissä tarinaa käsitellään syvällisemmin ja runsaammin. Filmimuotoon täytyy asioita tiivistää ja tarinan kulkua muokata, jotta katselukokemuksesta ei tulisi liian pitkäveteinen.

Tämä kirja on ilmestynyt jo muutama vuosi sitten mutta näin ensi-illan tietämillä julkaistiin kyseinen pokkari uudella kansikuvalla. Täytyy myöntää, että olen hieman pettynyt. Oletin, että tässäkin kirjassa olisi bonusmateriaalina kuvia kuten edellisessäkin leffapokkarissa oli. Tämä pokkari ei siis eroa siitä 2012/2013 ilmestyneestä Fifty Shades Vapautettu -pokkarista muuten kuin kansikuvan puolesta. Mutta meille vannoutuneille faneille se taitaa silti olla sivuseikka, se ettei kirja eroa alkuperäisestä. Onhan se nyt hienoa saada kirjahyllyyn virallinen leffapokkarikin. Ja kohta ilmestyy GREY 2. eli Satutettu Christian Greyn näkökulmasta. Sekin on jo tilauksessa ja arvostelu tipahtaa blogiin heti kun saan sen luettua. Luultavasti ahmaisen sen yhdessä illassa. Nyt kun tämän hetken parhain telkkusarja Kotiin Takaisin päättyy niin minulla on kaikki illat aikaa lukea.

Pääsiäinen - varma kevään merkki. Pääsiäisen paikka vuoden kulussa vaihtelee, siihen on olemassa ihan oikea kaavakin minkä mukaan pääsiäisen paikka kunakin vuonna määräytyy. Appeni sen on joskus sanonut mutta se oli niin pitkä etten enää muista miten se meni. Kysytäänpä Googlelta. "Pääsiäisen viettämisen ajankohdaksi on vakiintunut kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai." No noinhan se taisikin mennä.

Pääsiäinen on joulun jälkeen suurin juhla. Ja mitä ensimmäisenä tulee mieleen pääsiäisestä? Ainakin narsissit, suklaamunat, kananmunaruoat, mämmi, trullittelu ja kokko. Meilläpäin pääsiäisenä sytytetään pääsiäiskokko, jotkut puhuvat myös -valkiasta. Lapsena pääsiäisen pääkohta oli tietenkin trullittelu ja virpomisoksien koristelu, niin ja se saalis eli palkka. Trullittelun ajankohtakin vaihtelee maan eri osissa, meillä virvotaan lankalauantaina, toisaalla palmusunnuntaina. Äidiksi tulon myötä omat lapsuusajan muistot heräävät taas henkiin ja alkaa uusien, perheen kanssa luotavien perinteiden muodostaminen.

Pääsiäisen tunnelma on värikäs, kevyt, runsas ja raikas, kun taas kirkollisesta näkökulmasta katsottaessa sen tunnelma on tummempi ja ehkä osittain myös raskaampi ja sillä on syvällisempi merkitys.

Iloista pääsiäistä!on rouhean suloinen kirja. Maanläheinen, kutsuva ja inspiroiva. Isot kuvat saavat aistit nauttimaan. Tyyliltään kuin Suurten tunteiden joulu. Samankaltaisuuden selittää tietenkin kolmikko, joka löytyy kummankin kirjan takaa. Kirjassa vuorottelevat pääsiäiseen liittyvät tarinat, koristeluvinkit ja reseptit.

Tarinoissa tutustutaan mm. kanojen elämään, taimien idätykseen, pääsiäisen perinteisiin sekä saadaan tietoa ortodoksipääsiäisestä. Koristelu- ja askarteluosioissa tehdään kipsimunia, koristellaan pääsiäismunia, taitellaan serviettejä, tehdään kransseja ja kukka-asetelmia. Resepteissä toistuvat pääsiäisen maut. Muna on pääosassa, tietenkin. Lisäksi leivotaan lusikkaleipiä, rahkapiirakkaa ja suklaakakkua. Ja tuleepa tutuiksi myös mm. lohikulibjaka, pasha, kulitsa ja babakin. Kirjan lopusta löytyy uusilla twisteillä ehostettu perinteinen pääsiäisajan menyy. Jokaiselle jotakin.

Nippelitiedot kiinnostavat aina, ja kertomus pääsiäisen nimen selityksistä pistää hymyn huulille, vaikka kyllähän se pasha monen suussa on taipunut ihan joksikin muuksi, mutta nyt se lukee oikein painettuna kirjassakin: ...aikoinaan haluttiin välttää sitä, ettei juhla kuulostaisi suomeksi paskalta. Ja siitä puheenollen mieleeni tulee mämmi, johon löytyy muuten resepti tästä kirjasta. Sitä lukiessani päätin kokeilla mämmin tekoa itse kunnes sitten luin teko-ohjetta tarkemmin. Voi olla, että helpoimmalla pääsee kun ostaa mämmin valmiina kaupasta, vaikka itse tehtynä se olisi varmasti ihan omaa luokkaansa. Joko olet muuten nähnyt mämmiä kaupassa? Itse törmäsin siihen tänään kaupan kylmälaarissa. Vaikka taitaa sitä olla ympärivuoden saatavissa pakastealtaissa. Ja mämmihän syödään kerman ja sokerin kanssa, eikö.

Iloista pääsiäistä! on virkistävä kirjauutuus. Ei ainakaan heti tule itselleni mieleen vastaavaa pääsiäisaiheista teemakirjaa. Jouluaiheisia tulee joka vuosi muutamia, joten on varsin mukavaa saada vuoden toiseksi suurimman juhlan kunniaa kantava teos.

Iloista pääsiäistä!

Anneli Myller, Jatta Heinlahti, Kristiina Hemminki

Tammi 2018

Psst. Katso Suvikukkasia-blogin vinkit ja ideat pääsiäiskoristeluun tunnisteella Pääsiäinen.

Vempaimet kiinnostaa - lapsia ja aikuisia

Olen pitkään haaveillut hattarakoneesta. Hattara kuuluu lapsuusmuistoihin ja sitä on tullut ostettua aikuisiälläkin, vaikkakin lähinnä lapsille. Hattaran valmistus on vain tuntunut miltei mahdottomalta kotioloissa, jo kuulopuheidenkin pohjalta on saanut sellaisen mielikuvan ettei hattaraa niin vain itse tehdä, ei ainakaan ilman kalliita ja isoja laitteita.

Kaikki muuttuu. Aika kehittyy. Ja hattarakoneenkin voi ostaa kotiin, ihan edullisestikin. Jo muutamalla kympillä saa näppärän laitteen, jolla parissa minuutissa pyöräyttää hattarapilven! Isommat laitteet on isompia vaateita varten, kotiin käy hyvin tällainen vaatimattomampikin versio. Valinnan suhteen kannattaa tosin hieman tehdä vertailuja niin hinnan kuin ominaisuuksien sekä muiden ostajien kommenttien perusteella. Itselläni oli vertailussa 2-3 konetta.Yhden kohdalla asiakkaat kommentoivat koneen syttyneen tuleen. Sen jätin samantien pois laskuista. Ainahan silti maanantaikappaleita löytyy, oli tuote mikä tahansa. Omani on Coolstuff-verkkokaupan valikoimista. Siinäpä muuten hauska ja runsasvalikoimainen nettikauppa! Koko valikoima kattaa 865 tuotetta. Mukavasti ajanvietettä kun käy kaikki läpi.

Tästä laitteesta on varmasti iloa pitkäksi aikaa! Aikomus ottaa mummolaankin mukaan kun sinnepäin ollaan menossa. Täytyyhän nyt isovanhempienkin päästä mukaan tähän riemuun mikä syntyy lusikallisesta sokeria. Niin, ei se hattara oikeasti ole niin sokerista kuin aina ajatellaan. Isoon hattaraan menee noin 2 tl sokeria. Laitteen mukana tulevalla mitalla saa aikaan noin 20 cm korkean hattaran. Mutta oikeasti hattaran koko vaihtelee ja riippuu paljon tekijästä. Ensimmäisellä kokeilukerralla hattarat jäivät aika pieniksi, parin nyrkin kokoisiksi, mutta nopeasti oikea tatsi löytyi ja hattarat alkoivat saada kokoa. Mitä ilmavemmin hattaran saa "käärittyä" sitä isommaksi se muodostuu.

Konetta on helppo käyttää ja käytön oppii nopeasti. Hattarakone tulee esilämmittää 5 minuutin ajan, sulkea se ja laittaa lusikallinen sokeria koneeseen ja käynnistää uudelleen. Hattaran rihmastoa alkaa ilmestyä noin minuutin sisällä ja sitten vain paperitötteröä rullaamaan. Osa sokerista kerääntyy laitteen reunoille ja se tuntuu muutaman hattaran jälkeen hieman hidastavan laitteen tehoa. Ohjeissa ei sanottu montako hattaraa yhteenmenoon saa valmistaa, kone nimittäin voi kuumentua liikaa jos sitä käyttää turhan pitkään. Tänään taisimme tehdä yhteensä 10 hattaraa yhdellä käyttökerralla ja asettaisin omien kokemusteni pohjalta sen ylärajaksi yhdellä kertaa tehtäväksi. Konetta voi jäähdytellä hetkisen ja jatkaa sitten taas. Reunoille kertyvät sokeritkin kannattaa poistaa. Niitä ei muuten kannata sitten heittää roskiin vaan kerätä talteen. Laitoin omat "ylijäämäsokerit" lasipurkkiin. Niitä on kiva imeskellä sellaisenaankin, maistuvat nimittäin hattaralta nekin. Mutta palasista voi murtaa pienempiä palasia ja makeuttaa niillä vaikka teen tai kahvin.

Koneen pesu on helppoa ja vaivatonta, kunhan sen tekee heti käytön lopetettua. Muutoin sokeri kovettuu liikaa ja voi tukkia laitteen pieniä osia ja hankaloittaa siten hattaran valmistamista myöhemmin. Tarvittavat osat irtoavat helposti ja loput puhdistukset hoituu kostealla/nihkeällä liinalla.

Laitteen hinta on 29,90 ja valmiit paperikartiot 4,90,- /20kpl.

Sanoisin jotta pieni hinta niin suuresta ilosta ja riemusta, jota hattaran teko tuottaa.

Tuote saatu testiin Coolstuff.fi -verkkokaupasta.

Hyvin korjattu on parempi kuin uusi. Siinäpä hyvä ohjenuora kaikille niille, jotka heittäisi rikkonaisen romukoppaan ja ostaisi tilalle uuden. Talon kohdalla ei silti ihan näin yksioikoisesti voi toimia mutta pointti on varmasti selvillä. Talonsa täytyy oppia tuntemaan mahdollisimman hyvin ja sen myötä pitämään siitä hyvää huolta. Minkä ikäinen talo on? Mikä on sen tyylisuunta? Miten ylläpitää talon arvoa sen ansaitsemalla tavalla? Mitä voi tehdä itse ja miten se tehdään? Näihin kysymyksiin antaa vastauksia ja vinkkejä Perinnemestarin remonttikirja.

Kirjassa pääpaino on 1900-luvun alkupuolella ja sitä aiemmin rakennetuissa taloissa, mutta myös rintamamiestalotkin esiintyvät kirjan jutuissa. Kirja on jaettu kuuteen lukuun, joista jokainen koostuu rakennehistoriasta, esimerkkikohteesta, korjaajan ohjeista sekä mestarin kommenteista. Ensimmäisessä luvussa tutustutaan suomalaisiin puutaloihin mm. eri tyylisuuntien osalta. Vanhan talon ostoa suunnittelevalle on koottu tarkistuslista mitä kaikkea tulisi ottaa huomioon ja tutkia ennen ostopäätöksen tekoa.

Toisessa luvussa tutustutaan perustuksiin ja runkoon, annetaan ohjeita kivijalan kunnostamiseen ja siihen miten peseytymistilat olisi järkevintä sijoittaa vanhaan taloon. Kolmannessa luvussa keskitytään vesikattoon - sen materiaaleihin, muotoihin ja rakennustapoihin. Neljännessä luvussa huolletaan ja kunnostetaan ikkunoita ja ovia, viidennessä luvussa vertaillaan eri lämmitysmuotoja ja opastetaan kuinka kunnostaa vanhat sähköt. Viimeisessä luvussa keskitytään sisustukseen, ja käydään läpi eri tyylisuunnat. Korjaajan ohjeissa aiheina mm. pinkopahvittaminen, tapetointi ja sisämaalaus.

Perinnemestarin remonttikirjasta saa hyviä vinkkejä ja ajatuksia. Vanhan talon ylläpito ei aina ole ihan piece of cake. On monta seikkaa ja asiaa mihin pitää panostaa ja keskittyä. Nykypäivän säädökset ei aina vastaa sitä mitä vanha talo kaipaa. Pitää olla aktiivinen ja hoksata puuttua oikeisiin asioihin talon kannalta oikealla tavalla. Remonttimiehiin ja muihin ammattilaisiinkaan ei aina kannata luottaa suinpäin vaan itse on oltava 'hereillä' ja ottamassa asioista selvää.

Perinnemestarin remonttikirja

Hyvin korjattu on parempi kuin uusi

Hannu Rinne

WSOY

Ihanan tavallista! Tavallinen ei aina tarkoita tylsää. Se voi olla myös lohtua antavaa ja kaikin puolin hyvää. Ihanan tavallinen on usein myös sellaista, että pistää melkein vihaksi kun ei ole itse sitä heti tajunnut. Jokin ruoka voi olla naurettavan yksinkertaista ja helppoa mutta itse vain on jumittunut omiin ympyröihinsä kokkailujen suhteen. Kun jokin ruoka on tavallista, se ei tarkoita että se olisi mautonta ja kulahtanutta. Sen sijaan se tarkoittaa ainakin itselleni hyvää ja helppoa, ja nopeaa. Ruoka tuntuu aiheuttavan paljon päänvaivaa. Mitä keittäisin? Kelle se kelpaa ja pitääkö tehdä montaa eri lajia, että kaikki saisivat vatsansa täytteeksi edes jotakin. Joittenkin ruokien suhteen kokkaan ensin perusmausteilla ja otan siitä lapsille annokset, ja jatkan sitten kokkailua runsaimmilla mausteilla ja sen syömme sitten me aikuiset.

Olen nuoruudesta saakka rakastanut ruoanlaittoa ja leivontaa mutta silti ostan aina samoja juttuja ja teen samoja ruokia. Suurin syy siihen on kylläkin nuukuus, toisinaan syytän myös nirsoilevia perheenjäseniä. On oikeasti tosi turhauttavaa, että jos panostat päivälliseen ja pöytään istuva ryydittää ruokansa aina sillä samalla valmiilla chilikastikkeella. Siinä miettii helposti, että ihan sama vaikka olisin paistanut tiskirätin kun ruokaa ei edes viitsitä maistaa ennen lisämaustamista. Enkä suostu ajattelemaan, että olisin niin huono kokki, että chilisoosin ajatellaan olevan must juttu ennen ruokaan koskemista. No onneksi tätä ei kuitenkaan joka päivä tapahdu, toisin kuin äitini keittiössä: isällä on HP-kastike aina valmiina käden ulottuvilla, oli ruokana sitten mitä tahansa.

Rakastan tämän kirjan kirjoittajan ideologiaa. Se muistuttaa paljon omaani. Suunnittelen kauppalistan etukäteen, teen ruokaostokset kerran viikossa ja ostan yleensä myös sellaista, joilla ruokitaan perhettämme pitemmälläkin kuin viikon aikavälillä. Teen ruokaa jääkaapin sisällöstä, en niinkään reseptien pohjalta. Tosin kaikki kokkailuni tuotokset ovat joskus perustuneet valmiiseen reseptiin mutta ajan saatossa olen unohtanut ohjeet ja teen ruokaa mututuntumalla. Sen takia onkin hankala toisinaan sanoa, mitä mihinkin olen laittanut. Jämät jalostan seuraavana päivänä joksikin muuksi. Kesäisin kerään villiyrtit talteen, kuivatan ja käytän niitä pitkin vuotta mm. itsetehdyssä pastataikinassa ja lihapullataikinassa. Kummatkin ovat lastemme lemppareita ja niihin on niin hyvä piilottaa kaikkea hyvää ja terveellistä. Säilön marjat, sienet, hedelmät...ja usein niitä kyllä sitten löytyy pakkasesta vielä vuodenkierronkin jälkeen.

Mutta kirjasta vielä. Kun sanon, että kirjan sisältö on ihanan tavallinen, se on vain ja ainoastaan kehu. Ruoat ovat ihanan yksinkertaisia, helppoja ja älykkäitä. Melkein jokaisen reseptin kohdalla on lisäksi myös idea tai vinkki esimerkiksi miten jatkojalostaa tai muokata ohjetta.

Gastronaatti 2 on ykkösosan tapaan jaoiteltu eri raaka-aineisiin ja niistä koostuviin resepteihin. Kakkososa on jaettu 12 osaan kuukausien mukaan, ja jokaisella kuukaudella on oma nimikko-raaka-aineensa. Jokaisen osan alussa on sivunmittainen pohjustus. Ne kannattaa silmäillä läpi koska niissä on usein vinkkejä ja ideoita. Yhden vinkin pohjalta ostin kaupasta kuivattuja herneitä ja kohta pääsen upottamaan ne multaan. Kunhan saan ensin sitä multaa.

Mainittakoon jokaisesta raaka-aineesta yksi herkullinen ohje:

Veriappelsiiniposset, peruna-avokadosalaatti, papupata (pavut ja versot),
uunissa paahdetut parsat.

Nokkosfetapiirakka, kesäkeitto (peruna), mansikkabrita, mustaherukanlehtikääryleet(!)

Munakoisopasta, omena-muikkutahna, linssi-kaalilaatikko ja jouluporkkanakakku.

Gastronaatti II – Kuinka rakastua ruoanlaittoon

Satu Koivisto

No Tofu Publishing

Jokainen tietää tunteen kun uni ei tule. Ei vaikka miten yrittäisi. Unta metsästäessä pitäisikin tehdä juuri päinvastoin eikä antaa huomiota sille. Useimmiten uni hiipii varkain kun sitä ei huomaa. Aikuisella looginen ajattelu saattaa auttaa unen saamisessa mutta lapsilla se ei aina päde. Uni ei tule vaikka aikuinen sanoisi mitä. Lähetän usein lapsen unimatkalle, hän saa päättää minne tahtoo mennä ja sitten matka alkaa. Yleensä hän sanoo päässeen matkaan ennen kuin ehdin suukkoa antaa. Mielikuvitus ja mielikuvat ovat voimakkaita työkaluja - monessa suhteessa. Siihen pohjautuu monet satumuotoon kirjoitetut unikirjatkin.

Uneton Jäno on yksi esimerkki tarinan avulla nukuttamisesta. Erityisen kauniisti kuvitettu kirja vie lapsen unimatkalle vähän kuin varkain. Tarinassa Jänö yrittää löytää unta eri asennoista, mutta eipä se uni tule vaikka miten yrittää. Sitten päättää Jänönen etsiä unta kuusta, tähtien matkassa matkaten ehkä unikin sieltä löytyy. Vaan onpa uni varsin mystinen, ei sitä löydy edes lammen pohjasta saati vuorten kätköistä. Jänö pohtii unta etsiessään josko uni koostuukin pienistä unenpalasista. Niitä jos jostakin löytäisi niin voisi niitä korviin tunkea. Unen kiinni saaminen tuntuu olevan kovin hankalaa. Kunnes sitten yhtäkkiä Jänönen huomaa, että onkin jo aamu. Jossakin siinä temmellyksessä Jänö onkin nukahtanut. Kas vain, yht' yllättäin.

Tarina on kirjoitettu runomuotoon. Sivuja kirjassa on 40 mutta pääosin luettavaa löytyy vain joka toiselta sivulta ja niistäkin vain muutaman lauseen verran, joten satu ihan sopivan mittainen iltasaduksi. Hurmaava kuvitus on pääosassa. Kuvitus on yhtä aikaa todentuntuista ja unenomaista, hyvin kaunista, suloista ja mielikuvitusta ruokkivaa.

Uneton jänö

Nora Surojegin

Minerva 2018

Kaikki satukirjamme on luettu vähintään kertaalleen läpi. Kaipasimme siis uusia tarinoita. Mieluusti kokonaan uusia, ei vain samoja tarinoita eri sanoilla kerrottuna. Toki klassikot on aina klassikoita mutta silti on kiva saada välillä vaihtelua.

Readme.fi julkaisee vuosittain runsaasti lastenkirjoja, satukirjat ovat luonnollisesti osa genreä. Suuri iltasatukirja sisältää 8 erillistä tarinaa. Osa niistä on kirjoitettu runomuotoon ja ainakin ensimmäisellä lukukerralla se sai hieman kielen solmuun kun oletti seuraavankin sadun olevan samalla tyylillä kirjoitettu, luin siis lapselle satuja samalla kertaa useamman perätysten. Nyt kun tiedän, että jokainen tarina on oma uniikki itsensä, osaan jo lukea kirjaa luontevammin. Tosin eihän iltasaduksi yleensä lueta kuin yksi kerrallaan.

Pidän runomuotoisista tarinoista, ne soljuvat eteenpäin sulavasti. Lapsestakin on mukava kuunnella riimityksiä. Tämänkin kirjan tarinoissa metsästetään unta, pohditaan elämän suuruuksia ja jaetaan pieniä-suuria elämänohjeita. Tarina pelätystä haista oli hauska. Kaikki luulivat hain jahtaavan heitä syödäkseen heidät, mutta hai olikin yksinäinen ja kaipasi seuraa. Niinpä hän päätti toimia ja nappasi mereneläviä laukkuunsa ja vei mennessään. Syyksi toiminnalleen selvisikin ihan jotain muuta mitä olettaa saattaa. Ehkäpä tämän tarinan oppi on juuri siinä, ettei saisi tehdä turhia olettamuksia eikä olla turhan ennakkoluuloinen.

Kirjan kuvitus on värikästä, runsasta ja eläväistä, sekä tunteita herättävää. Jokaisen tarinan ilme ja tunnelma on omanlaisensa, ja ne sopivat pienille ja vähän isommillekin lapsille. Meillä kirja luettiin viikossa läpi, ja nyt se odottelee uusintavuoroa kirjahyllyssä.

Suuri iltasatukirja

Boucknooghe, Maxime

Readme.fi 2018

Hattarallaa!

Nyt kun meillä syödään melkein päivittäin hattaraa niin minusta on ihan aiheellista, että nuket ja muut lelutkin saavat osansa niistä. Leikki-feikki-hattara on ihan naurettavan helppo tehdä! Kääräise paperi tötteröksi ja kiepauta päälle vanua hattaraksi. Valmista tuli!

Täydestä meni sekä lapsiin että aikuisiin. Toinen lapsista melkein suutahti kotiin tullessaan, että ollaanko tehty hattaraa ilman häntä. Niinpä hän sitten haukkasi hattarasta. Vaan suuhunpas saikin kasan kuivaa vanua. Mummakin oli kovin vakuuttunut hattaran aitoudesta.

Tein kahta eri kokoa, ihan pikkuruisia minikokoisille nukeille ja sitten vähän isompia, jotka käyvät paremmin kotileikkeihin.

Turvallisuussyistä nämä hattarat kannattaa säilyttää lemmikkieläinten ulottumattomissa. Meillä ainakin kissa on niin utelias ja yrittää syödä ties mitä. Kavereillekin voi toki huomauttaa, että nämä eivät ole syötävää sorttia.

Ai miksikö meillä syödään hattaraa melkein joka päivä? No siksi, että meillä on tätänykyä oma hattarakone! Se on niin riemukas, meidän perheen suosikki, ja siitä syystä otamme sen mukaan myös papan syntymäpäiville! Koskahan pappa on viimeksi maistanut hattaraa...

Mukavaa viikonloppua!

Ensin oli värityskirjat, sitten tuli raaputuskirjat ja tässä tulee uusi tulokas: siirtokuvakirja! Nemolta ilmestyi juuri Villi puutarha -siirtokuvakirja, jonka mukana tulee 7 arkkia siirtokuvia. Kirja koostuu 11 eri puutarhamaisemasta. 11 aukeamasta, joiden kummallakin sivulla on samankaltainen kuva. Oikeanpuoleiseen värikuvaan lisätään siirtokuvia ja vasemmanpuoleisen ääriviivapiirroksen voi värittää tavalliseen tapaan vaikka puuväreillä tai tusseilla.

Siirtokuvissa on satoja kukkasia, lehtiä, lintuja, kaloja ja perhosia, jotka lisätään kirjan aukeamilla oleville värillisille sivuille. Siirtovälineenä suositellaan käyttämään lyijykynää tai kuularia, mutta minä tykkään käyttää eniten pientä talttapäistä ruuvimeisseliä. Se on tarpeeksi terävä, eikä se jätä sivuilla samanlaisia painaumia kuin lyijykynä tai kuulakynä. Jokin muukin tasapäinen väline, esim. nuuttausveitsikin voisi olla hyvä.

Näissä puuhissa ei kädet likaannu, vasurin ainainen ongelma on se, että kaikki värit siirtyvät kämmenen ulkosyrjälle ja sotkevat samalla paperin. Siirtokuvien raaputtelu on rentouttavaakin puuhaa, tosin ainaisena haasteenani on osata toimia spontaanisti. Pohdin liikaa oikeita paikkoja, toimivia sommitelmia.

Jokaisessa siirtokuva-arkissa on pieni merkki, jonka avulla löytää oikean sivun mille mitkäkin kuvat tulee laittaa. Mutta ainahan voisi kokeilla heittäytymistä ja sekoittaa kalat puun oksille ja päivänkakkarat talvimaisemaan.

Siirtokuvista tulee lapsuus mieleen. Silloin tarrakirjan sivuille raaputtelin samantyylisiä kuvia. Lapsena en vain aina malttanut käyttää niitä vaan säilöin siirtokuviani laatikonpohjilla niin kauan etteivät ne enää lopulta toimineet niin kuin piti. Edelleen varastoissani on käyttämättömiä siirtokuvia kun "sitä oikeaa paikkaa ei ole löytynyt". Tämän siirtokuvakirjan kohdalla ei tarvitse murehtia kulumista koska tarkoitus on luoda kirjasta kauniimpi ja eläväisempi. Myönnän silti suunnitelleeni, että jätän osan käyttämättä ja käytän ne muissa projekteissani. Katsotaan miten käy.

Siirtokuvien pinta on matta ja ne siirtyvät kauniisti kirjan sivuille. Joissakin kohdin ei edes erota mitkä ovat siirtokuvia ja mitkä kuvat on painettu kirjan sivuille.

Kirja sopii aikuisille ja lapsille, mutta ei ihan pikkuisille, riippuen toki lapsen taidoista.

Villi puutarha -siirtokuvakirja

Brooks Felicity & Bethan Janine

Nemo

"Reikijärjestelmä on itsensä kohtaamisen menetelmä ja eheytymisen väline." Reiki on energiahoitomuoto eikä siihen liity mitään negatiivista. Ihminenkin on energiaa ja koostuu monista osasista ja tasoista. Reiki on kokonaisvaltainen hoitomenetelmä, jolla hoidetaan mm. fyysistä, psyykkistä, henkistä ja tunnekehoa. Reikin juuret ovat Japanissa.

Itse tutustuin reikiä ennen kundalini reikiin. En muista enää tarkalleen kuinka polkumme risteytyivät, aluksi kuitenkin sain pitemmän hoitojakson tuttavalta, joka hoiti minua viikottain kundalinireikillä. Jossakin vaiheessa hän ehdotti, että kävisin itse kyseiset kurssit jotta voisin alkaa hoitaa itse itseäni. Sen jälkeen olenkin tutustunut lukuisiin eri energiahoitomuotoihin ja saanut niihin aktivoinnit. Aktivointi tarkoittaa sitä, että saan kyseiset energiat omaan käyttööni ja pystyn hoitamaan itseäni sekä muita. Reikissä ja muissa energiahoitomuodoissa on se hieno puoli, että hoitoa voi tehdä myös etänä. Tiedän, että moni siellä toisessa päässä nyt huokailee ja hymähtelee, pitää näitä uskomushoitoina. Jokaisella on oikeus ajatella miten haluaa. Reiki hoitaa kuitenkin siltikin vaikkei hoidettava siihen uskoisikaan. Olen tehnyt lukuisia hoitoja tutuille ja täysin tuntemattomille ja saanut aivan upeaa palautetta. Palautteiden saaminen ja hoidettavien kokemusten kuuleminen on aina yhtä mieletöntä. Erityisesti siitä syystä, etten itse koe hoidoissa juurikaan mitään. On ihmeellistä mitä kaikkea voi saada aikaan. Se on kaunista ja puhdasta.

Olen pitkään kaivannut suomenkielistä reikiaiheista kirjallisuutta. Sellaista on todella vähän saatavilla. Olin siis iloisesti yllättynyt kun huomasin Taivaankaaren valikoimissa Reiki - eheäksi ihmiseksi -kirjan. Tämä kirja kertoo mitä reiki on, ja mitä se ei ole. Se kertoo myös Reikin historiasta, sen löytäjästä ja kehittäjästä. Kirja on enemmänkin ikäänkuin tutustumismatka reikiin ja sen syvimpään olemukseen kuin opas reikihoitojen tekemiseen.

Kirjan sisältö koostuu mm. reikijärjestelmästä, reikihoidon eri menetelmistä, kehon ja mielen yhteydestä sekä hieman kamppailulajeista ja syvällisistä pohdinnoista elämästä.

Kirjan kirjoittajalla on vuosien kokemus sekä reikihoitajana ja -opettajana että aikidon harrastajana ja hän nivoo kiinnostavasti kirjassaan yhteen nämä molemmat elämänenergiaa hyödyntävät menetelmät.

Reiki - eheäksi ihmiseksi

Marko Karilahti

Taivaankaari 2017

Ystävänpäivä lähestyy

Lapsi kysyi kenen ystävän päivä tänään sitten on. Niin, hyvä kysymys. Onhan se vähän hassua, että ystävän muistamiselle pitää olla oikein yksittäinen päivä kalenterissa. Vastasin, että ystävää voi muistaa vaikka joka päivä, niin monta kertaa kuin tahtoo.

Mutta koska me aikuiset olemme sen verran höpsöjä, että tarvitsemme muistutuksen aiheesta niin sen lisäksi tarvitsemme ideoita siihen miten muistamme ystäviämme. Lahjan tai muistamisen ei tarvitse olla iso merkitäkseen paljon. Lahja voi olla hauska, siinä voi olla jokin juju, se voi olla yhteinen juttu eli jaettavaksi tarkoitettu. Ystävänpäivänä muistetaan niin ystäviä ja rakkaita, mutta lahjan voi antaa myös jollakin muulla tavalla omaan elämään liittyvälle ihmiselle, esimerkiksi opettajalle tai luokkakaverille.

Tässä lahjassa on sekä jujua että hauskuutta. Nämä sydämet näyttävät ihan tavallisilta paperista leikatuilta sydämiltä, jotka tietysti sellaisenaankin olisivat kiva lahja. Nämä sydämet ovat paperisia, mutta ne ovat muutakin. Paperin kumminkin puolin on ohut kerros saippuaa. Kun sydämen nappaa käsien väliin ja kädet paperin kera kastelee sydämen saippua siirtyy käsiin - nämä ovat siis paperisia matkasaippuoita! Tai miksi ikinä niitä haluatkaan kutsua. Ideana on, että voit kuljettaa näitä sydämiä vaikka käsilaukussa, repussa, kaupungilla tai reissussa, ja pestä kätesi tarpeen mukaan saippuan kera. Ohuet paperiset saippuasydämet vievät vähän tilaa ja ne on helppo kuljettaa mukana. Muista kuitenkin, että paperisaippuaa ei saa huuhdella viemäriin, jotta se ei aiheuta tukkeutumia.

Saippuapaperin teko on helppoa, tarvitset vain paperin, saippuaa ja lastan. Kaada saippuaa paperin päälle ja levitä saippua lastan avulla kaikkialle paperin päälle. Tee sama paperin toiselle puolelle. Saippuaa ei kannata levittää liian paksua kerrosta ettei paperi vety, muttei liian ohuttakaan kerrosta koska silloin saippua ei irtoa paperista kastuttuaan. Kannattaa tehdä pari kokeiluerää määrittääkseen oikean suhteen. Kun paperi on saippuoitu, se täytyy kuivattaa. Leikkaa kuivasta saippuapaperista sydämiä tai muita muotoja.

Huomioithan saippuan tuoksun lahjan saajan mukaan. Joku tykkää runsaista tuoksuista, toinen miedommista ja joku ei kestä tuoksuja lainkaan. Jos et tiedä mistä lahjan saaja pitää käytä varmuuden vuoksi tuoksuttomia ja herkälle iholle tarkoitettuja saippuoita.

Saippuasydämet voi pakata esimerkiksi tällaisiin huovasta tehtyihin kuoriin. Leikkasin paperista kaavan, jonka avulla leikkasin huovasta 24 x 11 cm pituisen kappaleen, jonka toisen pään leikkasin "nuolenpääksi", ikään kuin kirjekuoren läppä. Huopakuoren taskun korkeus on 8 cm. Ompelin saumat ompelukoneella - laiskuuttani, kuoren voi ommella myös käsin. Ompelin läppään koristetikkaukset ja kuoren yläreunan ompelin myös, se auttaa läppää pysymään alhaalla mutta sisällön saa silti ulos vaivatta.

Jos ompelu ei innosta niin paperisaippuat voi pakata nätisti myös pussiin tai vaikka metalliseen rasiaan.

Psst... Aina vettäkään ei ole saatavilla, joten ota laukkuun pieni, vedellä täytetty sumutepullo pesujen avuksi.

Mukavaa viikkoa!

Ystävänpäivä inspiroi luomaan. Mieluusti kaikkea helppoa ja jo olemassaolevia tarpeita hyödyntäen. Ideoin siitä lähtökohdasta, että juttuja olisi kiva tehdä myös lasten kanssa. Nämä LOVElinnut on hyvin yksinkertaiset tehdä. Ne sopivat koristeiksi ikkunaan tai oviaukkoon tai vaikka maljakossa olevaan aitoon oksaan. Lintuja voi tehdä monen kokoisina ja oikeastaan mistä tahansa materiaalista. Minä tein omani värjätyistä kirjansivuista ja ekokartongista.

Nämä suloiset sydänsiipiset linnut muodostuvat kahdesta osasta: pahvista tai kartongista leikatusta vartalosta ja ovaalinmuotoisesta haitarille taitellusta siipikappaleesta. Siipiosa kannattaa taitella alle senttimetrin levyiselle haitarille. Haitari taitetaan keskeltä kahtia ja liimataan joko liimalla tai kaksipuoleisella teipillä keskelle vartalokappaletta. Linnun vartalo-osaan piirretään silmät ja halutessaan muita kuvioita. Ripustuslangaksi käy ompelulanka.

Meillä keittiön katossa kulkee sellainen uloke, johon on helppo kiinnittää koristeet roikkumaan. Siinä ovat roikkuneet jo kohta vuoden pergamiinipaperista taitellut haitarikukkaset, lisään sinne sekaan aina sesongin mukaan koristeita. Olisi toisaalta mielenkiintoista tietää mitä tuon kipsilevykotelon alta paljastuu, onko siellä joku kaunis puupinta vai jotain ihan muuta. En nyt ainakaan ihan heti lähde sitä purkamaan. Eletään jännityksessä.

LOVElinnut saavat lennellä katossamme luultavasti koko kevään vaikka ystävänpäivää ajatellen ne teinkin. Linnut sopivat kuitenkin kaikkiin kevään juhliin. Luultavasti kerään ne talteen vasta pyhäinpäivän kynnyksellä kun lepakot astuvat piiloistaan esiin.

Aina on syytä juhlaan. Olen samaa mieltä. Koskahan viimeksi pidin aiheesta puhetta kotona. Että on tylsää, että juhlia on niin harvoin. Ja että olisi kiva "keksiä tyhjästä" juhlan aiheita, tai että aina ei tarvita mitään sen kummempaa syytä kuin halu viettää aikaa läheisten kanssa. Ja minusta juhlien suunnittelu on aina hauskaa! Tykkään suunnitella ja tehdä koristeita ja somistuksia ja pohtia mitäs tarjottaisiin. Nyt kun on lapsia niin juhlan aiheita voi keksiä helpostikin, lasten kustannuksella voi järkkäillä kaikkea DIY-henkeen vaikka joka viikko.

Aina on syytä juhlaan - kirja sisältää edullisia tee-se-itse-vinkkejä lähinnä lastenjuhlien järjestämiseen, mutta on mukana myös mm. rapujuhlat ja uudenvuoden juhlat. Koristeet syntyy mm. ilmapalloista, kukista ja paperista itse tehden. Kirjan punaisena lankana on luoda omanlaisensa juhlat, joissa tärkeintä on yhdessäolo eikä täydellisyys. Ja useinhan täydellisyys onkin vähän tylsää ja ennalta-arvattavaa. Olen itsekin sillä linjalla, että ei kannata liian tarkkaan suunnitella koska silloin ei myöskään tule suuria pettymyksiä jos asiat ei suju käsikirjoituksen mukaan.

Kirjan alkusivuilla on yleistä asiaa, muistettavaa ja huomioitavaa juhlien suunnittelusta, esimerkiksi mitä pitää ottaa huomioon kun pitää juhlat kotona, entä jos juhlat järjestetäänkin muualla. Millaisilla koristeilla saa vuokratilan edullisesti personoitua ja miten pienessäkin tilassa/kodissa juhlat onnistuvat. Kirjassa annetaan myös vinkkejä tarjoilujen suhteen mutta reseptejä tästä oppaasta ei kuitenkaan löydy. Eikä tarvitsekaan. Moni pääsee jo hyvään alkuun ideoiden kautta inspiroitumalla. Kirja on jaettu teemoittain vuodenaikojen mukaan.

Minua jotenkin huvittaa kun tämä kirja tuntuu niin omalta, kuin se olisi minun kynästäni kirjoitettu, omasta päästäni ideoitu. Pakko kai paljastaa, että laitoin kyseiselle kustantamolle jokin aika sitten kirjaidean teemajuhlakirjasta, jonka aiheena olisi juhlien somistus ja DIY-ideat, reseptien kera. Tässä kirjassa on luultavimminkin syy miksei oma ideani saanut tulta alleen. Mahtoivatkohan kustantamossa pohtia olenko joku vakooja, koomista! Tämä juhlakirja tuntui siis hyvin "omalta" eikä edes tarvinnut kuin silmäillä sivut lävitse - ideat avautuivat jo pelkästään katsomalla. Tykkään siitä, että asioita voi tehdä vähällä vaivalla itse ja säästää siten myös rahaa. Itse tekemällä juhlista tulee persoonalliset ja lämpimän läheiset. Sydän mukana.

Kirjasta saa inspiraatioita mm. erilaisiin lasten teemajuhliin: keväiset jätkikioski-teemaiset juhlat, kesäiset merirosvojuhlat, syksyiset viidakkoteemajuhlat ja talviset taikatalvijuhlat. Muoviämpärit ja lapiot voi ihan hyvin tuoda sisälle ja käyttää niitä kattauksissa, paperista syntyy monenmoisia naamareita, lavastuksia, koristeita ym. ja näihin kirjan lopusta löytyykin kaavat ja mallit.

Ja muista, juhlien pitämiseen ei tarvita syytä! Näyttävät kemut saa kasaan muutamassakin päivässä. Käytä mielikuvitustasi!

AINA ON SYYTÄ JUHLAAN

Noora Iloranta

Readme.fi 2018

24.12. Valoa & rakkautta, teille jokaiselle!

Kape 24h

Tsemppikirja

Dance in the shower!

Terveelliset sipsit?

Happamat makeiset!

Pakkaspäivän pikakakku!

FSF - kohta elokuvana, nyt pokkarina

Mrs. Grey will see you now

Kirja pääsiäisen kunniaksi!

Riemua ja lapsuusmuistoja

Vempaimet kiinnostaa - lapsia ja aikuisia

Perinnemestarin remonttikirja

Gastronaatti 2 - ihanan tavallista!

Hurmaava iltasatu - Uneton Jänö

Suuri iltasatukirja

Kotileikkihattaraa!

Villi puutarha - siirtokuvakirja

Reiki - eheäksi ihmiseksi

Paperi taipuu saippuaksi

Ystävänpäivä lähestyy

Mukavaa viikkoa!

Rakkautta ilmassa!

Koko perheen juhlakirja