Quantcast
Viewing all 881 articles
Browse latest View live

Yksityiskohtia Asuntomessuilta


Kokosin tähän muutamia yksityiskohtia, jotka miellyttivät minua messuilla. Kohteita oli runsaasti ja aikaa kului yllättävän paljon vaikka en edes jäänyt paikoilleni ihastelemaan tai tutkimaan. Ihmisiä oli tungokseksi asti ja melkeinpä jokaisessa kohteessa sai odotella vuoroaan. Onneksi lapset olivat hoidossa, eivät olisi kyllä lapset taikka vanhemmatkaan jaksaneet tätä reissua ilman stressiä. Mutta, onneksi ollaan jo kotona ja messut takanapäin osaltani. Mitään päätähuimaavan ihanaa en löytänyt, eikä tullut tunnetta, että näyttääpä oma koti surkealta. Mutta tottahan toki sitä silti toisinaan saattoi mieleen tulla ajatus, että ei tällaiset herkut ole tarkoitettu meikäläiselle tai kenellekään normituloiselle. Talot olivat yksi toisensa jälkeen hinnaltaan vähintään 300 000e ja kallein taisi olla jopa lähes 700 000e. Öhm.

Mutta tässä muutamia juttuja, jotka kätevä ihminen voi toteuttaa itsekin, ja luultavasti hieman edukkaampaan hintaan kuin alkuperäiset tuotteet ovat.
Pst. Yläkuvassa muutama paikallisten yrittäjien ja käsityöläisten tuotteita, joita oli myynnissä SeinäjokiShopissa messualueella (korjaa jos muistin nimen väärin).







Arjen ylellisyyttä | Asuntomessut


Poimin tähän arjen ylellisyyksiä, kauniita yksityiskohtia, itseäni miellyttäviä värejä, pintoja ja sisustusratkaisuja. En ole pelkistetyn ilmeen ystävä, vaikka vähäeleisyys voi olla myös kaunista. Pidän silti enemmän runsaista muodoista, rouheudesta ja murretuista väreistä. Sisustaminen ja värien käyttö ei kuitenkaan ole niin helppoa miltä se ehkä näyttää, ja näistä kuvista voi poimia toimivia ideoita omaankin kotiin. Mielelläni en jättäisi kotiini yhtäkään valkoista seinää vaan käyttäisin runsaasti värejä ja eri sävyjä. Onneksi maaleja voi sävyttää lähes millä tahansa värillä ja sävyllä!















Messuilla pääväriksi näyttäisi nousseen merelliset vihreän ja sinisen sävyt, tumma petrooli ja aquan sävyt, mukana myös ihania murrettuja laventelin, kavervan ja mintun sävyjä.







Kotopirkkojen leikkimökkiprojekti

Kotopirkkona pääsin mukaan asuntomessuille erääseen leikkimökkiprojektiin. Kotopirkot siis koostuu DIY-bloggareista. Saimme tehtäväksemme suunnitella sisustuksen ja somistukset ylläolevaan leikkimökkiin (valmistajana Wood Fox).

Mökki maalattiin sisältä valkoiseksi, takaseinään tehtiin iso liitutaulu. Yhteistyökumppaneilta saimme kankaita verhoihin ja leikkiruokiin, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas antoi kioskiksi somistamaamme mökkiin juomia puulaatikon kera. Kukin projektiin osallistuva antoi oman panoksensa.
Puuhalanka & Intyyki antoivat käyttöömme ihanaa pellavakangasta, huopaa, vanua, nauhaa ja vohvelikangasta, joista syntyi monenlaisia leikkiherkkuja. Minä ompelin pellavasta roll-up-rullaverhot ja lisäksi käsipyyhkeen, johon painoin oman Katumaisema-printtini pinkillä painovärillä.
Taikataikinasta oli kiva leipoa ikipipareita, ja nonparelleilla sai kekseihin aitoa ilmettä.
Mökin somistus onnistui mielestäni hyvin, se on kotoinen ja persoonallinen.
Ikävää on vain se, että mökki sai osakseen hieman huonoa kohtelua. Lapset olivat käyneet tekemässä tuhojaan, ja rikkoneet ja sotkeneet paikkoja. Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman moni ehti näkemään mökin parhaimmillaan!


Kiitokset yhteistyökumppaneillemme!
Psst. Vielä ehtii Seinäjoen Asuntomarkkinoille, 7.8. on viimeinen mahdollisuus osallistua, suosittelen! Varsin intiimi ja mukava kokonaisuus alueineen ja taloineen, plus sitten vielä upeat maisemat Kyrkösjärven tekoaltaalle.





Taivaan valo



Lapsena Laura huomasi tietävänsä asioita ennalta. Hän ajatteli olevansa jotenkin viallinen, jopa kirottu. Hän ei ymmärtänyt miksi hän aavistaa tai tietää asioita ennalta pystymättä silti vaikuttaa niiden kulkuun. Ajan myötä hän kuitenkin oppi ymmärtämään itseään ja kykyään paremmin. Hänelle selvisi, että hän on selvänäköinen, -kuuloinen sekä -tuntoinen, lisäksi hän on meedio. Sen lisäksi hän on äiti, vaimo ja opettaja. 

Taivaan valo kertoo Laura Lynne Jacksonin tarinan. Hän kommunikoi tuonpuoleisen kanssa välittäen viestejä edesmenneiltä tänne maanpäällä oleville. Hänen kykyjään on testattu tieteellisin keinoin ja ne on todettu todellisiksi. 

Tämä teos todistaa sen, että rakkaus ja side eivät koskaan katkea, vaan pyyteetön rakkaus säilyy ajasta ikuisuuteen. 

Odotin tätä kirjaa kuin kuuta nousevaa. Muutaman kuukauden odotus palkittiin ja luin sen ennätysnopeasti. Kylmät väreet kiisivät ihollani ja silmäni kostuivat liikutuksen kyynelistä. Kirja on ihana! Laura Lynnen tarina on upea ja ihmeellinen, ihan samoin kuin hänen kykynsäkin. Mikä mahtava kyky on luoda siteitä täältä tuonpuoleiseen ja takaisin. Parantavia, hyväätekeviä, rakentavia ja puhdasta rakkautta sisältäviä yhteydenottoja. Kirjaan kerätyt ihmisten tarinat olivat koskettavia ja ihmisten traumaattiset lapsuuden kokemukset olivat toisinaan jopa miltei liian kipeitä luettaviksi mutta miten hienosti tuonpuoleisesta tullut tieto, lohdutus ja rakkaus paransivat nuo kipeät arvet ja muistot. Vuosien painolasti hävisi ilmaan ja eheytyminen saattoi alkaa. 
Tässä ei ole kyse millään tapaa mistään synkästä tai negatiivisesta, 
ainoastaan ilosta, valosta ja rakkaudesta.



Taivaan valo
Laura Lynne Jackson
Otava 2016






Arjen superruokaa perheille



Jamie Oliver näyttää vaihtaneen suuntaa. Muistaakseni hän oli suuri voin ja kerman ystävä, mutta uusin teos noudattaa silti päinvastaista tyyliä. Pääosassa ovat terveelliset, ravintoympyrän kaltaiset, reseptit. Arjen superruokaa perheille. Ja muutos kyllä näkyy päällepäinkin. Ruoat näyttävät kevyemmiltä. Raaka-aineisiin on panostettu ja lähtökohtana on luoda hyväätekeviä mutta arkisia ruokia koko perheelle. 

Kirjassa rohkaistaan nauttimaan loistoruoasta, joka ravitsee joka päivä. Ravintotietoa löytyy jokaisesta reseptistä ja jokainen ohje sisältää korkeintaan 600 kilokaloria. Lounaaksi ja päivälliseksi suunnatuista resepteistä löytyy vähintään kaksi annosta kasviksia ja hedelmiä lautasellista kohden.
Kirja sisältää sata reseptiä: aamupaloja, lounaita, päivällisiä sekä pieniä välipaloja.

Kirjan lopusta löytyy lisäksi kattava terveys- ja hyvinvointitietopaketti.

Tahdoin kirjan hyllyyni siitä syystä, että kaipailen ideoita ja vaihtoehtoja normikokkailuihini. Viikot kun tuntuvat toistavan puuduttavasti itseään, samat ruoat vuorottelevat päivästä toiseen. Vaikka kokkailu on ollut sydäntäni lähellä ihan teini-ikäisestä asti, tuntuu silti siltä, etten keksi mitä ruoaksi laittaisin. Osatekijä tässä yhtälössä saattaa olla sekin, että lapset on jostakin syystä varsin nirsoja. Toinen heistä tuntuu elävän pelkällä pastalla ja tonnikalalla, vaikkakin onneksi olen saanut vähitellen ujutettua sekaan muitakin ainesosia. 
Tästä kirjasta löysin ainakin muutaman ohjeen, joilla voisin piristää tylsäksi muuttunutta ruokalistaamme:

Paistettu tarka dal - kukkakaalia, herneitä ja chapatia

Kevätkanapata kasvisten, pekonin ja ohran kera

Tonnikala-pastapaistos purjolla, fenkolilla ja tomaatilla

Itsetehdyt kalapuikot lohesta

Jamie Oliver on aina ollut yksi suosikeistani mutta tämän kirjan myötä täytyy sanoa, että sori Jamie, aion korvata kaikki kevyttuotteet rasvaisemmilla vaihtoehdoilla. Muutoin ohjeissa ja Jamien ideologiassa on monia tärkeitä pointteja.

Arjen superruokaa perheille
Jamie Oliver
Readme 2016





Juustokakkuja rakkaudella



Rakastatko juustokakkuja, kaipaatko lisäideoita niiden valmistamiseen?
Jos vastasit kyllä, tässä on kirja juuri Sinulle!
Minervalta ilmestyi ihana juustokakkukirja, joka on pullollaan erilaisia reseptejä. Suurin osa kirjan kakuista on paistettavia kakkuja, mutta löytyy joukosta myös muutama hyydytettäväkin versio.
Itse olen jälkimmäisten ystävä. Hyydytetyt kakut syntyvät vaivatta ja nopeasti, ja ilman uunia. 

Blogini seuraajat ovat varmaankin jo huomanneet tämän juustokakkuinnostukseni, kakkupostauksia nimittäin tulee tasaisin väliajoin. Juustokakku on ehdoton bravuurini jokaiseen juhlaan ja vähän spesiaalimpaan hetkeen.


Juustokakkuja rakkaudella -kirjasta saa ideoita ja inspiraatiota, ja siten aionkin kirjaa käyttää. Valikoin uusia makupareja ja etsin uusia ideoita kokeiltavaksi. Kannessa olevan kakun kuorrute näyttää kerrassaan hurmaavalta ja ohjekin oli niin simppeli, että aiheutti minussa herätyksen "miksen-keksinyt-tätä-itse!". No nyt aion kyllä seuraavan kakun yhteydessä ehdottomasti testata. Kuorrute syntyy marjoista, esimerkiksi mansikoista tai vadelmista ja maissitärkkelyksestä. Ei siis yhtään sokeria tai liivatetta, vau!

Muutama muukin ohje kyllä houkuttelisi...
...Maapähkinä-suklaa-juustokakku
...Tiramisujuustokakku
...Vadelmainen juustokakku
...Kurpitsapyörre-juustokakku
...Limettipiirakka

Yhteensä reseptejä kirjasta löytyy 36 kpl.

Kirjan alkupuolelta löytyy hyödyllisiä ohjeita ja vinkkejä siihen, miten saat kakkusi onnistumaan kunnolla ja miten vältät mahdolliset virheet.
Ainoa hämmennys kirjan resepteissä oli suuret ainesosamäärät, joihinkin kakkuihin tuli liki kilo tuorejuustoa/täytettä! Huh. Mutta ei hätää, aina ohjeita voi muokata haluamakseen ja vaikka puolittaa täytteen määrä jos siltä tuntuu. Tärkeintä ainakin itselleni on selkeät vaihekohtaiset ohjeet, tarkat ainesosaluettelot sekä tiedot siitä miten kauan valmistus kestää sekä tietysti isot ja näyttävät ruokakuvat, ja nämä kaikki seikat toteutuvat mallikkaasti tässä kirjassa!

Christin Geweke
Minerva 2016

Herkullisiin hetkiin,

t. 

Rintamamiestalo


Löysin itseni yllättäen Facebookin Rintamamiestalo-ryhmästä. Sitä ennen löysin itseni rintamamiestalosta. Jostakin syystä päädyimme taloesittelyyn ja tykästyimme. Tai oikeastaan ihastuimme.  Mutta amatöörejähän me omakotitalojen suhteen olemme. Pakkohan se on myöntää. Mies sentään on asunut omakotitalossa, mutta minulla siitä ei ole kokemusta. Siksi tuntuukin jotenkin pelottavalta edes julkisesti kertoa, että minusta on tulossa okt-asuja. Olenhan minä niistä joskus haaveillut, mutta enempi olen ajatellut olevani rivarityyppiä. Se olisi sellainen helppo vaihtoehto: on vähän omaa tilaa ja pihaa mutta taustalla silti häärii taloyhtiö ja talonmies, on aina siis joku kenen puoleen hätätilanteessa kääntyä. Omakotitalossa se talonmies olet sinä itse. 

Rintamamiestaloissa on oma tunnelmansa. Asuihan isovanhempanikin sellaisessa. Ja moni muu tuntematon perhe lähialueen rintamamiestaloissa. Sanotaan, että ne on järkevästi tehty mutta sitten ainainen ja tuttu fraasi kuuluu joka suusta "omassa talossa on aina paljon tekemistä ja työtä. Aina joku paikka on rikki tai ruosteessa..." Ja sitten sitä pää täyttyy ajatuksista ja mieli ahdistuu. Onko sitä hypännyt ihan liian suuriin saappaisiin. Minä kun vain ajattelin, että ihana talo, ihan minun tyyliseni. Tässä oisi kiva perheen kanssa elellä ja tilaakin on tarpeeksi. Kiva piha, jota on kiva laittaa ja hoitaa. Mutta onko näillä jutuilla mitään merkitystä tai virkaa, pitäisikö ajatusten kohdistua ihan jonnekin muualle, rakenteisiin ja materiaaleihin kenties.

Mutta vaikka välillä ahdistaa ja pelottaa ihan kamalasti niin silti mieli on kuitenkin jotenkin tyyni siellä taustalla. Että kyllä tästä selvitään. Että ei kai minun tarvitse kaikkia asioita murehtia kerralla etukäteen, että kyllä ne asiat sitten selviää.

Joku siellä rintamamiestalo-ryhmässä sanoi, että kaikki mitä sinun täytyy tietää löytyy tästä kirjasta. 
Ja niinpä minä sitten hankin kirjan käsiini. Olen selannut ja lukenut sitä tarkkuudella ja huolella. Tietoa näyttäisi olevan runsaasti ja maalaisjärkeä käsketään käyttämään, mutta arvostella en kirjan sisältöä vielä pysty kun ei omakohtaista kokemusta talon ylläpidosta vielä ole. Sen sanon kuitenkin, että tämän kirjan puoleen tulen kääntymään aina kun tarvitsen pikaisesti neuvoja.
Nyt meidän tarvitsee ensin tutustua taloon ja sen ylläpitoon ja sitten pohtia jos jotakin on ja mitä sille pitäisi tehdä - pysyttäydytäänkö öljylämmityksessä, pitääkö vessan valurautaputket uusia ja täytyykö katon tervapaperit vaihtaa muoveihin, kuten rakennustarkastaja ohjeisti. Samalla täytyy myös muistaa pelätä ukkosia, vesivahinkoja ja hometta. Huh, tästä se stressaaminen vaan pahenee. Vai pitäisikö sitä vaan keskittyä arjen pyörittämiseen, ruokalistojen tekemiseen ja tuleviin syntymäpäiväjuhliin.


Tässä se on, kiinteistövälittäjän kuvaamana. Virallisesti ei kait taida olla "puhdas" rintsikka. Talon on alkuperäinen isäntä/rakennusmestari omin käsin tehnyt, reilut 60 vuotta sitten. Tulipesää ei ole eikä puisia lattioita. Kummatkin olisi kivat, mutta semmoisiin ei ainakaan vielä ole tarvetta, saati varaa.






Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin


Taas meitä hellitään. Uusin Mekkotehdas on ilmestynyt! Tällä kertaa vaatetetaan tyttösiä, pieniä ja isoja. Mekkosia, hamosia, housuja, paitoja, haalareita... Mutta ei poikiakaan ihan tyystin ole unohdettu, kirjasta löytyy pojille pari paitamallia ja shortsit.
Vaatteiden lisäksi löytyy myös asusteita, neulontaa ja sisustusjuttuja. 

Tämäkin Mekkotehdas noudattaa itselleen tyypillistä linjaa. Ohjeet ovat helposti ymmärrettävät ja selkeät. Jokaisesta mallista löytyy piirroskuvat valmiista tuotteesta sekä kaavoista ja ompeluohjeista. Materiaalimenekit sekä tarkkakohtaiset valmistelu- ja ompeluohjeet ovat selkeästi kerrottuna. Ja kuvitus on aina yhtä seesteistä ja kaunista! Tässä on suurenmaailman fiilistä. Jokohan kirjat on käännetty englanniksi? Jos ei, niin syytä olisi. Varmasti menestyisivät maailman markkinoilla!

Kaavat näyttävät niin simppeleiltä, että tekisi heti mieleni käydä niitten kimppuun. Tällä hetkellä kaikki kankaani vaan ovat pakattuina laatikoihin enkä jaksa niitä sieltä alkaa kaivelemaan. Mutta kunhan hommat alkaa luistaa niin tahtoisin kokeilla Elokuu-jakkua (se on niin suloinen!), Unelma-paitaa (tahtoisin myös itselleni!) ja Merili-mekkoa (ihana selkäosa!). Ja pakkohan minun nyt on pojallekin jotakin tehdä, Kuusikko-paita voisi olla passeli. Meidän poitsu kun ei oikein sortseista tykkää enkä usko, että korkeasta kauluksestakaan pitäisi (toisessa kirjan pojille(kin) suunnatuista paidoista on huppu ja jännä kaulus). Peruspaitaan olisi kiva kokeilla aplikointia, painoprinttiä tai vaikka kirjontaa, näihin kaikkiin tästä kirjasta löytyy muuten ohjeet!
Yhteensä kirjasta löytyy 35 ompeluprojektia, ajatuksena on ollut luoda vaatteita kokonaiselle kouluvuodelle, syksystä kesään saakka.

Psst. Blogistani löytyy vinkit seulapainantaan *klik* ja paperillekin voi painaa *klik*

Ompelun iloa! Itseäni kiinnostaisi yhdistää näihin kaavoihin ja malleihin kierrätysmateriaalit, kuten vanhat vaatteet, kankaat ja huivit...



MEKKOTEHDASkoulutyttöjen tyyliin
SUNNA VALKEAPÄÄ-IKOLA, KIRSI ETULA, KRISTA KELTANEN




Ideoita syksyn juhliin


Suomen kesä on niin olemattoman lyhyt. Ja tällekään kesää ei lämpimiä päiviä kovinkaan monta siunaantunut. Toukokuussa tosin oli poikkeuksellisen lämmintä. 
Elokuu luetaan kesäkuukaudeksi mutta ainakin täällä on ollut melko viileää ja vaikka aurinko onkin välillä hellinyt niin on se vaan silti syksyn tuntua jo ilmassa, tietynlaista viileyttä ja tuoksuja. Pakko se on myöntää, että kesä alkaa olla lopuillaan ja syksy on saapumassa.

Ainakin itseäni syksyssä lohduttaa se, että tiedossa on monenlaista juhlaa pyhäinpäivästä isänpäivään ja lopulta päästään jouluun. Monenlaista iloa ja valoa on tiedossa pimeisiin syksyn pimeyteen. Ja onhan syksyssä tietysti monia muitakin hyviä puolia, kuten ruska, tähtitaivas, kynttilät ja tunnelmavalot. Ja kaikille meille, jotka rakastavat näitä syysajan juhlia, on tiedossa monenlaista puuhaa. 

Minervalta ilmestyi tähän hetkeen juuri sopiva kirja Syksystä jouluun - Joka kodin opas juhlakauden valmisteluihin. Kirja on perinteitä arvostavan kirja, mutta mukana on myös uusia ideoita. Kirjasta löytyy vinkkejä ja ideoita moniin syyskauden juhlien koristeiden, somisteiden ja ruokien valmistukseen. Lisäksi löytyy paljon tietoa eri juhlapäivistä, ja kerrotaan mm. kukkien, mausteiden ja ruokien taustoista ja merkityksistä.

Kirjan on kirjoittanut Tiia Koskimies. Hän on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja tietokirjailija, joka kirjoittaa Umami.fi -ruokablogia. En muuten tiennytkään tätä, mutta kirjailijan nimi kuulosti kylläkin tutulta. Häneltä on aiemmin ilmestynyt mm. Suomalainen smoothiekirja, Suomalainen puurokirja ja Parhaat piirakat.

Syksystä jouluun on kotoinen ja lämmin pieni tietokirja syysajan juhlapäivistä. Se antaa taustatietoa monista aiheeseen liittyvistä asioista ja pitää sisällään todella runsaasti reseptejä!

Joka kodin opas juhlakauden valmisteluihin
 Koskimies Tiia
Minerva 2016




Syötäviä vietäviä


Kyllä se vain niin on, että toimiva visuaalinen ilme takaa hyvän lukukokemuksen, varsinkin tieto-, ruoka- ja harrastekirjoissa, siis kaikissa joissa kuvilla on suuri merkitys. Mitä harkitumpi kokonaisuus sen parempi: kirjan ulkonäkö, paperin tuntu, kuvien laatu ja toimiva asettelu. Mutta, pakko sanoa tähän väliin, että on niitäkin teoksia, jotka hivelevät monella tapaa aisteja mutta joissa on silti pienoisesti keskitytty vääriin asioihin tai että 'se' pääasia on jäänyt muiden jalkoihin. Tässä kirjassa kuitenkin kaikki yllämainittu toimii, kirja on kaunis, houkutteleva ja ilo silmälle. Ainoa pikkujuttu on fontin koko, joka minusta saisi olla hivenen isompi. Ja ongelmaksi nousee usein se kun painetaan valkoista tekstiä tummalle taustalle - teksti hukkuu.

Kirjapajan syksyn uutuus Syötäviä vietäviä - lahjoja keittiöstä on hurmaava kirja! Se sisältää reseptejä ja ideoita ruokalahjojen tekoon. Ihmisillä kun monesti on jo kaikkea ja toisaalta joillekin on niin vaikea keksiä sopivaa ja hyödyllistä lahjaa, niin silloin ruokalahja on mitä mainioin vaihtoehto. Vielä jos tietää lahjansaajan makumieltymyksistä niin lahjan keksiminen helpottuu entisestään. 
Kirjassa esitellään reseptien lisäksi vinkkejä kauniiden pakettien tekoon sekä lahjakokonaisuuksien suunnitteluun. Kirjan loppuosasta löytyy muutama vinkki mistä kauniita paketointitarpeita voi ostaa.

Kirjasta löytyy reseptejä moneen makuun, ja osan näistä kyllä taitaisin pitää itselläni. Ovat sen verran herkullisennäköisiä. Kirjaan on valikoitu ensisijaisesti yksinkertaisia ja helppotekoisia ruokalahjaideoita. Resepteissä suositaan ruskeita sokereita, speltti-, kaura- ja täysjyväjauhoja, koska niillä saa aikaan maukkaita leivonnaisia.

Punajuuricookiet, mustikka- ja suklaatäytekeksit,
Banaanitoffee, mesiangervosiirappi,
Kaurakräkkerit,
Pekonihillo, appelsiini-srirachagrillikastike,
Punaviinisuola ja laventelihunaja

Tässä muutama herkullinen lahjavinkki! Kirjasta löydät kymmenittäin lisää ideoita. Ja löytyypä joukosta myös muutama ostetuista herkuista koottu lahja/tuoteyhdistelmä.


Kirjapaja 2016





Pitkän ja onnellisen elämän ruokaa



Minulla on tapana kuljettaa kaikki kirjani aina äidilleni luettavaksi. Tällä kertaa hän katsahti minuun ja naurahti "Taasko ruokakirja!?" Jokainen kirja lupaa olevansa se paras kirja. Ja tämän kirjan nimi on Maailman paras keittokirja. Kirjaa selattuaan äitini kuitenkin totesi, että kirja tosiaan on todella hyvä, oikeastaan paras ruokakirja pitkiin aikoihin. Todella yksinkertaisia ja herkullisia ohjeita, kunnon raaka-aineista ja ilman turhia kikkailuja. Simppeliä, puhdasta ja ravitsevaa ruokaa.

Maailmassa on niin kutsuttuja blue zone -alueita, joilla ihmiset elävät paitsi hyvin myös poikkeuksellisen pitkään. Näillä sinisillä alueilla Italiassa, Kreikassa, Japanissa, Keski-Amerikassa ja Skandinaviassa syödään niin hyvin ja terveellisesti, että satavuotiaita on enemmän kuin muualla maailmassa.

Tässä kirjassa selvitellään mitä näillä sinisillä alueilla syödään ja mikä on se pitkän iän salaisuus. Sinisillä alueilla asuvat ihmiset nimittäin sairastavat muita harvemmin esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteja, dementiaa, diabetesta ja monia syöpiä. He elävät usein jopa satavuotiaiksi. 
Kirjan 52 reseptiä on suunniteltu valmistettavan tuoreista raaka-aineista, joita on saatavilla tavallisista ruokakaupoista, mielellään lähiruokaa suosien, sitenhän nämä sinisten alueidenkin ihmiset ovat ruokansa valmistaneet: kotiseudun tuotteista, ilman teollisesti prosessoituja puolijalosteita.

Muutama resepti, joka saa veden kielelle:
Paistettua riisiä, grillipihviä ja chilimarinoitua kiinankaalta
Paistettuja viikunoita, balsamicoa, vuohenjuustoa ja rucolaa
Broilersalaattia, jogurttia, minttua ja oliiviöljyä
Pekoni-papupataa, paistettu muna ja riisiä
Maissikeittoa, savukylkeä ja chiliä (Tämä oli ensimmäinen kirjan ohjeista, joka sai veden herahtamaan kielelleni!)
Savulohi-muna-salaattia ja sinappi-piparjuurikastiketta

Jokaisen kirjassa esitellyn viiden alueen reseptien lisäksi kappaleen alussa annetaan hieman taustatietoa kyseisestä alueesta. Minusta ainakin oli mielenkiintoista lukea tarinoita eri paikoista, kulttuureista ja ihmisistä.

Sinisen ruoan tärkeimmät neuvot:
Älä syö liikaa
Syö eniten kasvikunnan antimia, sekä runsaasti erilaisia yrttejä (ja kasvata ne itse).
Vähennä sokeria ja vehnää
Syö lähiruokaa
Älä juo liikaa lehmänmaitoa
Syö kalaa tai juustoa
Syö yhdessä muiden kanssa ja
Anna vatsan levätä yöllä 

Ruoka yksistään ei ehkä ole heidän pitkän ikänsä salaisuus. Osa syynä on heidän kykynsä rentoutua ja nauttia elämästä turhia hötkyilemättä.

Psst. Termi 'sininen alue' sai alkunsa sinisestä kuulakärkikynästä, jolla merkittiin karttaan paikat, joissa asuu pitkäikäisimmät asukkaat. Siinä tuli sekin selitys, myönnän että itsekin termin alkuperää pohdin. 
Nyt täytyy varmaan viedä kirja takaisin äidille...

Hyvää ruokahalua & rentoa oloa!

Pitkän ja onnellisen elämän ruokaa
Niklas Ekstedt & Henrik Ennart 
Atena 2016




Myskikurpitsamuffinit


Muokkasin tämän ohjeen aiemmasta bataattimuffinireseptistäni ja vaihdoin bataatin tilalle myskikurpitsasoseen.

2 munaa
1 dl sokeria

1/2 myskikurpitsa kuutioituna ja keitettynä/höyrytettynä (n. 2 dl)
50 g voita
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
1/2 tl kardemummaa

Keitä/höyrytä ensin kurpitsapalaset kypsiksi ja muussaa ne. 

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää joukkoon kuivat aineet ja voisula.
Lisää lopuksi kurpitsasose taikinan joukkoon ja sekoita kevyesti kaikki sekaisin esimerkiksi lusikalla tai puulastalla. Lusikoi taikina muffinivuokiin ja paista 175*asteessa n. 10-15 minuuttia. Tarkkaile uunia ja kypsyyttä.






Vaihtoehtoiset RockyRoadsit!


Hyvän ei aina tarvitse olla epäterveellistä ja sen ovat todistaneet monet nykypäivän ruokatrendit. Tätä omaa reseptiä/kokeiluani en halua lokerikoida mihinkään tiettyyn kategoriaan, tämä oli puhtaasti omaa mielenkiintoani testata uusia raaka-aineita näissä makupaloissa. Ainemäärät näissä on taas mututuntumalla määritelty, silmämääräisesti eri makuja aseteltuina yhteen. Kun itselle tekee niin ei ole niin justiinsa ne ainemäärät. Mutta, tässä tarkempi ohje:

Terveellisemmät Rockyroadsit

1 dl suolapähkinöitä
1 dl rusinoita
kourallinen pehmeitä taateleita paloina
0,5 dl kookoshiutaleita
1 dl kuivattuja banaanilastuja paloina
0,5 paahtamattomia auringonkukansiemeniä

200 g valkosuklaata 
100 g tummaa suklaata

Pilko suklaa kulhoon ja sulata mikrossa varovaisesti välillä sekoittaen. Kannattaa olla huolellinen koska suklaa palaa todella helposti ja sitten sitä ei voi enää pelastaa. 
Sekoita sulan suklaan joukkoon muut aineet ja levitä massa leivinpaperilla vuorattuun vuokaan tai vaikka lautaselle. Anna massan jähmettyä jääkaapissa, jähmettymisen jälkeen paloittele suklaa sopivankokoisiksi palasiksi.






Marjaisat kakut!


Nakukakuiksi näitä sanotaan, ovat siis 'alastomia' vai sanoisinko riisuttuja. Kivaa vaihtelua ja ihanan helppoa! Luvan kanssa saa hypätä muutaman työvaiheen yli.

Tein 5 munan sokerikakkupohjan

5 munaa
2 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja

Täytteeksi laitoin 

3 dl kermavaahtoa
2 dl jäisiä mustikoita
2 dl jäisiä punaherukoita
2 dl kinuskia

Leikkasin kakun kolmeen osaan ja jokaiseen väliin ja kakun päälle lusikoin ensin kermaa, siihen päälle marjat ja lopuksi kinuskikastiketta. Kinuskin keitin 2 dl kuohukermaa ja 1,5 dl intiaanisokeria. 
Kostutin kakkupohjakerroksia mehulla. Kostuttaminen vaatii tarkkuutta ja totuttelua, minä kostutan yleensä turhan varovaisesti.


Ja tottahan toki pöytään pääsi myös bravuurini Juustokakku. Tällä kertaa - ja ensimmäistä kertaa - valitsin mustaherukat, ja nekin omasta pihasta kerätty. Kakun reunat näyttävät tältä siksi, että teen kakun yleensä leivinparikiekolla vuorattuun irtopohjavuokaan, siten kakun saa varmasti irti ja vuokakin pysyy suhteellisen puhtaana.

Pohja:

200 g täysjyvädigestive -keksejä
50 g voita

Täyte:

2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
200 g Philadelphia -tuorejuustoa, maustamatonta
100 g valkosuklaata sulatettuna
2 dl tuoreita mustaherukoita
2 liivatelehteä + 0,5 dl kuumaa (marja)mehua
1 rkl sokeria

Murskaa keksit ja lisää joukkoon voisula. Sekoita massa tasaiseksi ja levitä se irtopohjavuoan pohjalle. Anna pohjan oleentua jääkaapissa. Valmista täyte sulattamalla ensin suklaa ja liottamalla liivatelehdet kylmässä vedessä. Vatkaa sitten kerma vaahdoksi ja lisää vaahdon joukkoon tuorejuusto, suklaasula, marjat, sokeri ja mehuun sulatetut liivatelehdet. Sekoita massa tasaiseksi ja kaada keksipohjan päälle. Peitä lopuksi vuoka pussilla tai tuorekelmulla ja laita kakku jääkaappiin jähmettymään, mieluiten yön yli. Usein jätän liivatelehdet käyttämättä, mutta tällä kertaa kokeilin lisätä ne täytteeseen, jottei massa olisi liian löysää hyytyäkseen. Normaalisti suklaa yksikseen hyydyttää kakun. Sokeriakaan en normaalisti lisää koska suklaa on makeaa jo itsekseen, mutta tässä lisäsin sokeria tasapainottamaan herukoiden kirpeyttä.





Sadonkorjuusynttärit!


Elämä on ollut viime aikoina hieman hektistä ja sekavaakin. Löysimme itsellemme (yllätykseksemme) oman kodin. Jokainen saman asian kanssa joskus puuhastellut tietää varmasti että on monenlaista asiaa hoidettavana ihan käytännönjutuista pankki- ja lainajuttuihin, jotka itselleni ainakin ovat yhtä hepreaa. Onneksi tajusin kuitenkin muutaman "tyhmänkin" kysymyksen kysyä, koska siten selvisi muutama kämmi mitä meinasi muiden tahojen osalta tulla. 

No, nyt ollaan pari viikkoa asuttu täällä, tavarat on saatu suurinpiirtein paikoilleen. Olen kiitettävästi onnistunut täyttämään kaikki kaapit (paitsi sitä yhtä keittiön kaappia) ja muutama huone on vaihtanut jo väriäkin. Minä pienessä päässäni haaveilin ja suunnittelin, että kaikki muutokset on valmiina kun synttäreitä juhlitaan mutta ehkä se oli hieman epärealistinen ajatus. Eipä näillä kiire ole, sitä minulle ovat muutkin sanoneet.

Eilen juhlittiin lasten yhteissynttäreitä, viiveellä niitäkin, kun tuo muuttorumba sotki alkuperäiset suunnitelmat. En jaksanut sitten lähteä vääntämään mitään erikoisia kakkuja tai juhlateemoja koristeineen, pää kun oli jo valmiiksi sekaisin näistä muista muutoksista. 
Sadonkorjuu sopi kuitenkin hyvin tähän aikaan ja hetkeen kun marjapensaat notkuvat marjoja ja puut ovat täynnä omenoita. 

Leivoin "naku"kakun, eli kakkuahan ei sen kummemmin kuorruteta tai päällystetä vaan ilme on hyvin pelkistetty ja yksinkertainen. Kokeilin tätä viikko sitten kun tein kakun muuttoapuun saapuneille anopille ja kälylle, ja nopeasti se tarjottimelta hävisi. Helppoakin tällaisten kakkujen teko on, ei mene turhaa aikaa kaikenmaailman viilauksiin. Tein viiden munan kakkupohjan, halkaisin sen kolmeen osaan ja jokaiseen väliin laitoin kermavaahtoa, punaherukoita (anopin keräämiä, tontiltamme löytyneistä puskista) ja mustikoita, ja lisäksi vielä itse tehtyä kinuskia. Nam! Yksinkertainen on yleensä se herkullisin.


Lisäksi tarjolla oli...


Mustaherukkajuustokakkua... ohjeet löytyvättäältä! Herukatkin keräsin omista puskista. On se vaan kivaa kun on oma piha ja satoakin saa kerättyä sieltä.


RockyRoad-suklaata, mutta hieman erilaisella sisällöllä. Vaahtokarkkeja tai keksejä näistä ei löydy, sen sijaan mm. banaanilastuja ja auringonkukansiemeniä! Ohje löytyytäältä.


Myskikurpitsamuffineja

K-Supermarketin euronpäiviltä päätin ostaa myskikurpitsan kun sitä joskus jossakin kehuttiin. En vain ole malttanut aiemmin ostaa. Se näyttäisi käyvän moneen muuhunkin kuten vaikkapa ranskalaisiin tai keittoihin. Hyvin toimii silti makeissakin leivonnaisissa! Tuo taikinaan kuohkeutta ja kivaa makeutta.

Lisäksi tarjolla oli anopin tekemään mehevää ja kuohkeaa omenapiirakkaa ja äitini tekemää tonnikala-katkarapu-piirakkaa. Tuo suolainen piirakka oli kyllä todella hyvää! Meni kaupan nopeasti, en edes kuvaa ehtinyt ottaa. Resepti löytyi Valion sivuilta juurikin tuolla nimellä. Valion sivuilta olen ennenkin reseptejä napannut, sieltä löytyy paljon erilaisia ja ovat yleensä yksinkertaisia valmistaa.

Sadonkorjuuteemalla koristelin terassin pihlajanmarjoista tehdyillä köynnöksillä (joihin tarvitaan vain neula, lankaa ja p.marjoja) ja kynttilälyhdyillä. Keittiöön hain kukkasia puutarhasta ja ujutin kimpun sekaan pihlajanmarjoja. 

Hieman meinasin hämmentyä kun ihmiset halasivat ja onnittelivat minua, mietin että eikös nämä olleet lasten juhlat, kunnes sitten tajusin, että uudesta kodistahan he onnittelevat. Vieraat siis yhdistivät synttärikemuihin myös tuparit ja mikäs siinä, kolme kärpästä samalla iskulla. Lahjaksi saatiin ruohonleikkuri, kaktus, kahvia, kynttilöitä ja tosi hyvää punaviiniä. Minä en näistä alkomahooleista mitään ymmärrä, enkä pahemmin käytäkään mutta toisinaan lasillisen voin maistella. Ja tämä oli kyllä hyvää! Kiitos velikullalle.

Yritetään tässä tämän kuun aikana herätä tästä blogikaamoksesta, nyt ei ole enää kuin pintaremontteja tiedossa joten ehkä se pääkin kohta tottuu uuteen tilanteeseen eikä tarvitse niin paljon miettiä ja stressata asioita.

Mukavaa syksyn alkua teille!







Kulkurin Kartanon ihanat tuotteet!


Tapasimme SOblogien blogitapaamisessa yhteistyökumppanimme Sarin ja saimme mahdollisuuden tutustua Kulkurin Kartanon ihaniin tuotteisiin. Valikoimiin kuuluvat mm. erilaiset käsintehdyt saippuat ja kodin pesuaineet.

Kulkurin Kartanon tuotteet ovat käsintehtyjä ja suomalaisia, eettisiä arvoja noudattavia luonnontuotteita. Joukossa on myös joitakin luomutuotteita. Säilöntäaineita käytetään vain sellaisissa tuotteissa, joissa se on lakisääteistä, kuten vettä sisältävissä nestesaippuoissa. Tuotteet valmistetaan käsin Luvialla. 

Kaunis -kotituotteet on valmistettu uusiutuvista raaka-aineista ja ne hajoavat luontoon, eivätkä siis rasita ympäristöä. Ne eivät sisällä fosfaatteja, zeoliittiä tai väriaineita. Tuoksut ovat eteerisiä öljyjä ja siksi ne ovat hellävaraisia myös iholle.

Saimme valita testattavaksemme viisi eri tuotetta. Siinäpä sitä olikin valinnanvaikeutta kun jokainen tuote olisi houkutellut testaamaan. Testiin valitsin piparminttu-lime hohkakivisaippuan, vanilja-latte sokerikuorinnan, laventeli-lime saippuan kasvoille ja vartalolle. Lisäksi kodin puhdistustarpeisiin saimme pyykkietikkaa ja monikäyttöisen keittiösaippuan.
Tässä hieman lisätietoa näistä tuotteista:

Hohkakivikuorinta:. Sisältää saippuaa ja hohkakivijauhetta.
Pesee ja kuorii kovettumat ja poistaa kuolleen ihosolukon jaloista.

Tämä oli aika jännä tuote. Saunassa istuessani hioin hohkakivisaippualla jalkapohjiani ja saippuasta irtosi runsaasti hohkakivijauhetta, jonka avulla sai uutta eloa kuiviin jalkoihin. Näitä saippuoita ei kuitenkaan kannata saunan lämpöön jättää jotta eivät sulaisi.

Hoitavat ja kosteuttavat palasaippuat ovat käsintehtyjä kotimaisia luonnontuotteita, joissa on käytetty tuoksuina ja hoitavina ainesosina eteerisiä öljyjä ja kasviöljyjä. Osassa on tuoksuina korkealuokkaisia parfyymituoksuja.

Valitsemani laventelisaippua tuoksui ihanan lempeälle laventelille. Saippua vaahtosi runsaasti, saippua oli silkinpehmoista ja hoitavantuntuista, kuin olisi saippuoinnin sijaan voidellut ihoaan. Ihana tuote!

Sokerikuorinnat sisältävät kaakaovoita ja sokeria. Joissakin tuoksuna on parfyymi, joissakin eteerinen öljy. Manteliöljyscrubiin ei ole lisätty tuoksua ollenkaan. 

Kaikki tuotteet on pakattu kauniisiin kääreisiin ja tuoteinfot löytyvät jokaisesta paketista.
Seuraavalla saunareissulla täytyy kokeilla sokerikuorintaa, vaikkakin sanottiinkin, ettei sitä saunaan kannata viedä. Meillä vain kun on sellainen jännä suihkun ja saunan yhdistelmä, mutta eiköhän saippuapalasen silti turvaan saa jottei kärsisi liikaa kuumuudesta.

Image may be NSFW.
Clik here to view.
Raparperi-Sitruuna, pyykkietikka
Monikäyttöinen pyykkietikka raparperin ja sitruunan raikkaalla tuoksuyhdistelmällä. Pyykkietikkapullon koko on 500 ml.
Pyykkietikkaa käytetään huuhteluaineen tavoin. Se raikastaa, pehmentää, kirkastaa värejä ja vähentää nukkaantumista. Samalla se neutraloi pesuainejäämiä sekä tekstiileistä että pyykinpesukoneesta. Pyykkietikka käy myös siivoukseen, vedellä laimennetulla seoksella voit pestä kodin kovat pinnat.

En ole koskaan käyttänyt pyykinpesussa huuhteluainetta, etikkaa kylläkin. Toisinaan erityisesti tumma pyykki tulee koneesta ulos nuhjuisena ja valkoisen "nöyhdän" peittämänä, syytä tähän en ole vielä keksinyt. Olen epäillyt sen johtuvan zeoliitista tai sitten nukkasihdistä, mutta mikään ei tunnu selittävän tätä ilmiötä. Etikkaloraus koneeseen on kuitenkin auttanut ongelmaan. Etikka muutoinkin kun on sellainen jokapaikanhöylä, monikäyttöinen tuote. 
Tänään kokeilin lorauttaa tätä pyykkietikkaa koneeseen ja kyllähän sieltä raikkaita vaatteita ulos tuli. Pehmoisia ja helposti siliäviä. Etikan tuoksua tekstiileissä ei ollut havaittavissa ja jos olisikin, niin haju katoaisi pyykin kuivuttua.


Suomalainen Sitrus Keittiösaippua on saanut tehonsa ja tuoksunsa sitruunan, limen ja greipin eteerisistä oljyistä, jotka raikkaan tuoksun lisäksi antavat saippualle rutkasti puhdistustehoa. Siivoa saippualla kaikki kodin kovat pinnat: uuni, ikkunat, puupinnat, kivipinnat, keraaminen liesi, peilit jne. Keittiösaippua on myös hyvä tekstiilien tahranpoistajana, sappisaippuan kaltainen tuote. Eteeriset öljyt hoitavat samalla käsiesi ihoa.
 Sitrus keittiösaippua on käsintehty, ekologinen luonnontuote.

Keittiösaippua on kokoonsa nähden todella riittoisaa, pienestä palasta on iloa pitkäksi aikaa. 
Kokeilin pestä sillä keraamisen lieden, tiskialtaita ja kaapin päälle kerääntyneen pölyn ja rasvan seoksen. Edelliseltä talon omistajalta oli tainnut kaapiston ylätaso jäädä vähemmälle huomiolle, sen puhdistaminen nimittäin oli aika työlästä hommaa. Lopulta lika kuitenkin irtosi keittiösaippuan ja teräsvillan yhteistyöllä. Saippuassa on ihanan raikas sitruunainen tuoksu.


Jälleenmyyjinä mm.


Sisustus Tarvike Stars, Kauhava
Kaunis Coto, Vaasa 
Sapira, Seinäjoki
Deco Christines, Laihia

Lisää paikkoja löydät täältä!
Jälleenmyyjien yhteyshenkilönä Sari Luhtala

*Blogiyhteistyö*




Psst. Kokeilin säätää tekstiä aiempaa isommaksi, onko huonompi vai parempi näin?


Uniikki ilme maalaamalla!


Luo persoonallinen ilme lastenhuoneeseen maalaamalla lasten kasvot seinään!

Olemme asuneet nyt parisen viikkoa omassa kodissa ja vaikka talo ei remonttia vaatinutkaan halusin silti saada kotiin jotakin omaakin. Edellinen omistaja oli sisustanut ja remontoinut talon hyvin omaperäisellä ja persoonallisella tavalla käyttämällä mm. paljon voimakkaita ja vahvoja värejä. Tykkäsin ilmeestä, mutta halusin silti personoida taloa vielä enemmän omannäköiseksemme. Toki talo tästä varmasti vielä muuttaa muotoaan pintapuolisesti vuosien kuluessa mutta jostakin se muutos pitää silti aina aloittaa.

Mietimme miehen kanssa lastenhuoneen sävymaailmaa valitsemalla ensin kumpainenkin omat lempisävyt Tikkurilan Tunne Väri-kartasta ja päädyimme sinertävän ja lilan sävyihin. Asia oli päätetty. Tai ei sittenkään. Jostakin mieleeni tupsahti, että lastenhuoneen kuuluu ollakin vihreä. Sellainen iloinen mutta silti seesteinen. Värien valinta on muuten sitten haastavaa! Hain paikallisesta väriliikkeestä lukuisia väriliuskoja vihreän eri sävyissä ja tuumailin ja pohdiskelin. Liimasin lappusia seinään ja yritin löytää "sen oikean" värin. Kyselin toisten mielipiteitä mutta päädyin silti sävyyn Lehvästö. Mutta sekään ei itsessään riitä, pitää osata ottaa huomioon myös huoneen sijainti ja paljonko sinne tulee luonnonvaloa, ja vieläpä että missä kulmassa. Jokainen pienikin seikka vaikuttaa värin lopulliseen ilmeeseen siinä tietyssä huoneessa. Ja sitten vielä se viimeinen juttu, eli antaa huoneelle ja maalisävylle, sekä itselle aikaa tottua valittuun sävyyn. Ja oikeastaan vasta somistamisen jälkeen huoneen uuden ilmeen näkee parhaiten.


Olen käyttänyt tätä tekniikkaa aiemminkin tehdessäni omakuvatauluja ja samaista tekniikkaa voi yhdistää myös kankaanpainossa. 


Sabluunan tekeminen onnistuu helposti vaikkapa netin ilmaisella kuvankäsittelyohjelmalla. Itse käytän paljon Picmonkey-ohjelmaa.




Aluksi valitaan haluttu kuva, joka halutaan muuttaa kaavakuvaksi/sabluunaksi.

Sen jälkeen mennään kuvankäsittelyohjelmaan ja valitaan Effects-valikosta kohta POSTERIZE.

Sen jälkeen valitaan sopivat säädöt.
Itse valitsen yleensä kahden sävyn kuvan, eli kohdasta Number of colors vedetään säätöosoitin ihan vasempaan reunaan, jolloin saadaan arvoksi 2. Tarkoittaen sitä, että kuvassa on vain kahta eri sävyä, mustaa ja valkoista.

Yleensä en tee tässä valikossa muita säätöjä, mutta toisinaan joutuu hieman säätämään kohtaa Detail.
Sillä säädetään kuvan tarkkuutta ja reunojen pehmeyttä/pyöreyttä.


Sitten vain klikataan Apply ja kuva on valmis käytettäväksi.

Joissakin ohjelmissa vastaavanlaisen sabluunakuvan saa aikaan muuttamalla kuvan kontrastia tai valitsemalla effects-valikosta Stamp.







Kuvankäsittelyn jälkeen siirsin kuvan piirtoheitinkalvolle jäljentämällä kuvan permanent-tussilla kalvon pintaan. Helpoin tapa siirtämiseen on asettaa piirtoheitinkalvo tietokoneen ruudun päälle ja jäljentää kuva siitä ääriviivoja seuraamalla hellävaroen piirtäen. Muista olla painamatta liikaa, ettei herkkä näyttö vahingoitu.

Kuvan heijastamiseen seinälle tarvitaan piirtoheitin. Tätä vaihtoehtoa ei tietysti jokaisella ole, mutta kuvan voi myös suurentaa ja tulostaa useammalle paperille ja yhdistää ne yhdeksi isoksi kuvaksi, ja jäljentää kuva sen jälkeen seinälle esimerkiksi siirtopaperin avulla.

Piirsin kuvan lyijykynällä seinään ja maalasin kuvat ohuella pensselillä, peittävään lopputulokseen vaadittiin useampi maalikerros.

Käyttämäni maalit:
Coloria Greenline Remonttimaali,
seinän sävy Tikkurilan värikartasta Lehvästö S386 ja kuvan sävy Hiljaisuus F444.







Blogiyhteistyö | Coloria Oy | Suvikukkasia2016




Liitutaulumaalia keittiöön


Uuteen kotiin tutustuessani huomasin liesituulettimen yllä olevan kaapin oven olevan röpelöinen. Ensin ajattelin sen vain olevan vanhuudesta johtuvaa, mutta tarkemmin ovea tutkiessani tajusin sen olevan pintavaurio, lieden höyryt luultavasti hapertaneet sen. Keittiökalusteet ovat Ikeasta, mutta en ihan tarkasti tiedä mitä materiaalia kalusteet ovat, luultavasti kuitenkin pinnoitettua mdf-levyä. Aika jännä silti, että jos kyseinen ovi ja materiaali on tarkoitettu juuri tuohon tarkoitukseen, niin luulisi pinnan kestävän paremmin kulutusta. 

Lastenhuoneeseen liitutaulua maalatessani päätin kokeilla liitutaulumaalia tähän kyseiseen oveen. Hioin pinnasta karheudet ja rösöt pois ja maalasin sen kahteen kertaan liitutaulumaalilla. Kuivuminen kesti normaalia kauemmin mutta pinnasta tuli lopulta todella siisti. Katsotaan nyt miten kauan maalipinta tuossa kestää. Nyt on kuitenkin kiva kun on jokin paikka mihin kirjoittaa kauppalista tai muita muistettavia asioita. Mustaksi maalattu ovi tuo myös kivaa särmää muuten valkoiseen ilmeeseen.

Tuohon siniseen sävyyn en oikein ole vielä tottunut. Jostakin sain päähänpiston, että haluan sinisen keittiön mutta sävyvalinta tuotti paljon päänvaivaa. Sellaista sävyä joka minulla oli mielessäni ei meinannut millään löytyä valmiista värikartasta. Nyt täytyy sitten vain tuumailla ja tunnustella, miltä sävy näyttää eri valoissa ja tunnelmissa. Ehkäpä vielä ihastunkin siihen.





Tonnikala-katkarapupiirakka



Voileipäkakku on aina kuulunut meidän perheen juhlakattaukseen, siis synttäreille ja muihin perhejuhliin. Äidin tekemänä. Nyt sitten kun lasten syntymäpäivien vietto oli ajankohtaista tokaisi äitini, että jo alkaa tympiä koko voileipäkakku. Sitten alkoi kova pähkäily mitä sen sijasta tarjoaisi, koska jotakin suolaista olisi hyvä olla tarjolla. Netti käyttöön ja suuntasin suoraan Valion reseptihakuun, sieltä nimittäin löytyy usein hyviä ja helppoja ohjeita. 
Piirakkaa... ja mahdollisimman yksinkertaista...
Ja johan tärppäsi, tonnikala-katkarapupiiras vaikutti hyvältä. Simppeli ohje ja hyvät raaka-aineet. Testiin siis ja hyvät arvosanat sai. 2 piirakkaa katosi hujauksessa ja juhlista kotiin lähtiessä äitini sanoi menevänsä kaupan kautta. Aikoi tehdä itselleenkin samaisen piiraan. Ja tänään minäkin tein sellaisen kun ystäväperhe tuli kyläilemään. Tästä taitaakin tulla meidän uusi suosikki!


Pohja

400 g valmista piirakkataikinaa tai voitaikinaa

Täyte

1 tlk tonnikalaa (itse käytin öljyssä olevaa)
 1 pss katkarapuja (n.250g)
1 dl tilliä
150 g emmentaljuustoa paloina tai raasteena
2,5 dl kermaa
2 kananmunaa
2 valkosipulinkynttä
mustapippuria
1 rkl sitruunanmehua

Kauli taikina leivinpaperin päällä sopivankokoiseksi levyksi ja asettele se sitten uunivuokaan (koko n. 30x30cm). Kaada päälle tonnikala, katkaravut, tilli ja juusto. Kaada päälle lopuksi kerma-muna-mausteseos ja paista piirakkaa 200*C n. 35minuuttia.




Sisustustarra omalla tekstillä!


Kun ajatus omasta kodista alkoi muuttua haaveesta todelliseksi aloin mielessäni suunnitella sisustusta. Heti alkuun ajattelin, että jonkinlaisen tekstitarran haluan joko eteiseen tai keittiöön, mutta mikään valmis tarra ei oikein tuntunut omalta. Mietin, että mitä siinä sitten pitäisi lukea, mikä tuntuisi luonnolliselta, omanlaiselta ja hyvältä. Mummulassa ollessamme päähäni välähti yhtäkkiä selkeä ajatus siitä mitä tekstissä sanotaan. Minulla oli toki jo jonkinlainen ajatus siitä mitä haluan kodillemme, meille asukkaille ja muille tekstillä osoittaa ja toivottaa mutta en ollut silti tätä ennen saanut muokattua siitä selkeää ja toimivaa kokonaisuutta. 
"Täyttyköön kotimme ilolla, valolla ja rakkaudella" 
Se tuntui heti omalta ja sillä on ainakin itselleni syvempikin merkitys. Se on keveä, kodikas ja tunnepitoinen.

Sitten piti löytää joku tai jokin joka tekisi tekstini tarraksi asti. Kyselin muutamasta paikasta mutta lopulta pisimmän korren veti Dr.Decor. Tässä yrityksessä palvelu oli todella joutuisaa, tuttavallista ja helpostilähestyttävää. Kun esitin toiveeni tästä tarrasta vastaus oli heti, että tottakai onnistuu!

Tutustuessani Dr. Decorin sivuihin, tuotteisiin ja palveluihin  minua lähes huimasi. Vaihtoehtoja on todella paljon, tarroja saa niin omista kuvista ja teksteistä kuin valmiista valikoimistakin, joita niitäkin on lukuisia. Seinätarrat, autotarrat, läppäritarrat, sisustuskalvot... Tarroja kalusteiden päällystämiseen jne. Kannattaa siis tutustua Dr.Decorin sivuihin.
Ystävällisessä sähköpostiviestittelyssämme sain tietää, että voin valita minkä tahansa fontin www.dafont.com -sivustolta. No siinähän se riemu repesi. Antaa nyt minulle mahdollisuus valita tuhansien fonttien seasta se yksi ja oikea. Voi elämä. Dr.Decorin sivuilla oli 14 fonttia, joista valita mutta yllättäen valinnanvara hieman kasvoi. No ei siinä mitään, minä painelin kyseiselle fonttisivustolle, pistin tekstini siihen testikenttään, josta näkee heti miltä teksti milläkin fontilla näyttää. Enhän minä tietenkään osannut vain yhtä valita vaan tallensin sieltä palvelusta muutaman (kymmenen) kivalta näyttävän fontin ja aloin pyöritellä tekstiä ja fontteja tekstinkäsittelyohjelmassani. Fonttien valinnan suhteen kannattaa huomioida sellainen seikka, että kaikki fontit eivät tunne ääkkösiä. Itse valitsin vain sellaiset, joissa ä:t ja ö:t näkyy normaalisti.
Monen tunnin pähkäilyn ja pyörittelyn jälkeen löysin sen oikean asettelun ja varovaisesti laitoin viestiä Dr.Decorille, että onnistuisiko tällainen. Ja onnistuihan se. Eipä siinä kauaa mennyt kun tarra tipahti postiluukusta. Muuton ja maalausten jälkeen sain sen vihdoin tänään omalle oikealle paikalleen. Asentaminen oli todella helppoa siirtokalvon avulla. 
Tarra oli juuri sellainen millaisen pyysin. Huomasin vasta, että pieni kömmähdys itselläni suunnittelussa kävi mutta eipä tuo menoa haittaa.


Psst. nämä fontit valitsin:

TÄYTTYKÖÖN-fontti: Notera
KOTIMME-fontti: JandaSwirlygirl
Loppu osa: KG Hard Candy



Nyt vain nautiskellaan uudesta maalista, persoonallisesta tarrasta ja ystävän tuomasta ihanasta kimpusta! Ja haaveillaan josko kellarin ikkunoihin ja oveen laittaisin joskus vaikka maitolasitarran verhojen sijaan, voisi olla helpompi ja hygieenisempi vaihtoehto.


Juttu tehty yhteistyössä Dr.Decor:n kanssa.





Viewing all 881 articles
Browse latest View live