Suvikukkasia

Tämän postauksen myötä pääset kurkistamaan mielenkiintoiseen paikkaan keskellä Seinäjokea. Itsekin kävin täällä ensi kertaa viikko sitten. En olisi kyllä uskonut, että tällainen paikka löytyy keskeltä lähiötä.

Joupin Vanha Tupa ja Komiat Hetket tarjosivat meille SObloggareille elämyksellisen hetken keskellä kaupungin sykettä. Täällä rauhan tyyssijassa tuntui kuin aika pysähtyisi ja kaikki ympärillä oleva katoaisi tai lakkaisi hetkeksi olemasta. Tänne kannattaa vetäytyä kun arjen hektisyys painaa rintaa.

Joupin Vanha Tupa on vanhan ajan miljöö, jossa voidaan järjestää juhlia laidasta laitaan. Se toimii myös kokoustilana ja siellä voidaan järjestää monenlaisia tapahtumia tykypäivistä polttareihin. Alueella on myös saunatilat paljuineen.

Päärakennuksessa on tilat 50 henkilölle ja saunaosastolla 20 henkilölle. Yhteensä alueella on tilat jopa 200 henkilölle kun käyttöön otetaan tallit ja aitat.

Päärakennuksessa on myös keittiö, joka on vieraiden käytettävissä. Voit siis tuoda omat ruoat mukanasi tai tilata ruoat pitopalvelusta.

Kaksifooninkinen päärakennus on sisustettu tyyliin sopivasti, sisällä vanha ja uusi kohtaavat ja elävät sulassa sovussa keskenään.

Täällä voidaan pistää jalalla koriasti tai istua iltaa tunnelmallisessa valaistuksessa.

Saunatiloista löytyy tilavan saunan lisäksi suihkutilat ja vilvoittelualue.

Kauniin miljöön lisäksi meitä hellittiin herkullisella ruoalla. Komiat Hetket tarjosivat meille maukkaan lankkumenyyn.

Komiat Hetket Oy järjestää laadukkaat TYKY -päivät, kokoukset, saunaillat, juhlat ja polttarit. Komiat Hetket tarjoaa monipuolisia aktiviteetteja erilaisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin, mm. retkiä, vaelluksia ja kisailuja.

Komiat Hetket toimii myös pitopalveluna ja heiltä voi tilata ruokaa aina pikkupurtavasta juhlamenuun, joko omien toiveiden tai valmiiden menuiden mukaisesti. Myös astiat, kattaukset ja kuljetukset voidaan tilata samasta paikasta. Tarpeen mukaan myös tarjoilijat ja kokki saapuvat paikan päälle.

Pääruokana lankkumenyy ja jälkiruokana nokipannukahvit ja lemon posset.

Alkukuohuvat tarjosi rakennusyritys Sarkoa.

Miehet kaiken takana...

www.komiathetket.fi

www.joupinvanhatupa.fi

Yhteistyössä Komiat Hetket & Joupin Vanha Tupa

Psst.. kurkaapa muutkin SObloggareiden blogit:

Kolmen Tähden Koti

http://www.kolmentähdenkoti.fi

Kanivinossa

http://kanivinossa.blogspot.fi

Koti hyppysissä

http://kotihyppysissa.blogspot.fi

Kurpitsavilla

http://kurpitsavilla.blogspot.fi

Hannatic

http://hannatic.blogspot.fi

MarikaKK

http://marikakk.blogspot.fi

Niittylän Lapset

http://www.indiedays.com/ext/niittylanlapset

Suvikukkasia

http://suvikukkasia.blogspot.fi

Metsolassa

http://metsolankannel.blogspot.fi

Kotohippusia

http://www.kotohippusia.blogspot.fi

Kotini on helmeni

http://kotinionhelmeni.blogspot.fi

Kääpiölinnan köökissä

http://kaapiolinna.blogspot.fi

Villa Bohemian

http://villabohemian.blogspot.fi

Kipot pinossa

http://www.kipotpinossa.blogspot.fi

Keltainen keinutuoli

www.keltainenkeinutuoli.blogspot.fi

Siskonpaneelisoppaa

www.siskonpaneelisoppaa.blogspot.fi

NiinaKoo

http://pippuriprinsessa.blogspot.fi

Elämää Keltaisessa Talossa

http://elamammekeltaisessatalossa.blogspot.fi

Linda Sofia

http://cliviaa.blogspot.fi

à la Pirita

http://alapirita.blogspot.fi

Meidän Koti

http://meidankotiin.blogspot.com

Ninnin Energianurkkaus

http://energianurkkaus.fitfashion.fi

Tuulialla

http://tuulialla.blogspot.fi

Puolitoista Kerrosta Kotia

http://puolitoistakerrostakotia.blogspot.fi

Lumikallio

http://lumikallio.blogspot.fi

Hempukan hömpötykset

http://hempukan.blogspot.fi

Saltunraitti

http://saltunraitti.blogspot.fi

Ideatasku

http://ideatasku.blogspot.fi

Olen ollut kiinnostunut kuvaamisesta ihan pikkutytöstä asti. Silloin räpsin filmikameran täyteen vähän mitä sattuu, vaikka vanhempani antoivatkin luvan vain yhteen kuvaan. Ei uponnut pikkunassikkaan selitys, että kameraan mahtuu enää yksi kuva. Pitihän sitä testata, että mahtuuko filmille silti enemmän kuvia. Filmin kehitys oli kallista puuhaa, eivätkä vanhempani tainneet kovasti olla innoissaan kun filmi olikin täynnä turhanpäiväisiä räpsyjä. Nykyään on ihan eri meininki. Nyt niitä räpsyjä vasta otetaankin, oikein olan takaa. Filmin sijaan kuvat tallentuvat kortille ja sieltä tietokoneelle, harva taitaa edes enää kuvia paperisiksi asti teettääkään. Eräs valokuvaaja on sanonut, että jos nyt tuhat kuvaa ottaa niin ehkä sieltä yksi onnistunut yksilö löytyy.

Tässä vuosien varrella olen saanut ja ostanut aina vähän parempia kameroita, siirtynyt pokkareista järkkäreihin, mutta asetuksiin en silti ole jaksanut kauheasti panostaa. En sentään automaatilla kuvaile vaikka sanovat nuo itseään proona pitävät, että ei se P-asetuskaan sen parempi vaihtoehto ole. Suht tyytyväinen olen silti kuviini ollut. Parantamisenvaraa tietysti aina on, mutta asetusten opiskeleminen on aina tuntunut jotenkin haasteelliselta. Jokunen aika sitten se tuli kuitenkin eteen kun edellinen kamerani sanoi suhteemme irti ja tuli aika hankkia uusi kamera. Ja siinähän sitä olikin ongelmaa. Minkälaisen ostan ja mitä oikeasti tarvitsen. Mikään kamera ei tuntunut yhtä hyvältä kuin se, jota olin vuosia käyttänyt. Sainhan minä jopa parilta eri suunnalta vinkkauksia, että olisiko aika katsoa peiliin ja mennä kuvauskurssille.

Kurssia ei ollut saatavilla mutta kirjoja oli. Hankin käsiini Docendon Digikamerakoulu - selkeä, havainnollinen kuvausopas -kirjan ja aloin tutkailla kuvaamista ja eri asetuksia uusin silmin. Ja kyllähän se avarsi maailmaa. Koin niinsanotusti valaistumisen kirjan oppien myötä, ja blogitapaamisessa sain vielä lisävinkkiä mikä asetus olisi hyvä peruskuvaamisessa. Näiden oppieni myötä aloin suhtautua kameraani uudella innolla. Alussa kylläkin kirja sai aikaan sen mitä jo aluksi uumoilinkin - kaikki se tieto sai minut jumiin ja tuntui siltä etten halua enää kuvata lainkaan. Jälkikäteen huvittaa kun kirjan alkupuolella sanotaan "Tärkeää on aloittaa kuvaus" ja itseni teki mieleni tehdä juuri päinvastoin.

Bloggaajalle kamera on kuitenkin yksi tärkeimmistä työkaluista ja sen sujuva hallinta on suuri etu. En sano, että olisin vieläkään harrastelijaa paremmalla tasolla mutta ehkä silti parempaan päin. Opin myös sen, että kuvankäsittely on ihan yhtä tärkeää kuin itse kuvaaminenkin. Aiemmin olin ajatellut päinvastoin, että kunnon kuvaaja saa täydellisen kuvan suoraan kamerasta.

Kirjassa tutustutaan digikameraan ja -kuvaukseen ihan A:sta alkaen. Ensin tutustutaan kameraan ja sen rakenteeseen ja eri osiin. Sen jälkeen laitetaan perussäädöt kuntoon. ISO-arvo, värimaailma, tarkennus, valotus, liike ja syväterävyys tulevat tutuiksi kirjan sisällön avulla. Kaikki nämä ja paljon muuta on kerrottu selkein esimerkkikuvin ja tekstin kautta. Kirjasta löytyy lisäksi hyödyllistä tietoa mm. kuvauskohteen asettelusta, miten luoda onnistuneita henkilö- ja maisemakuvia, millaisia asetuksia kannattaa käyttää erilaisissa tilaisuuksissa, ja sisä- ja ulkokuvauksissa. Lisäksi tutustumaan makromaailmaan, kuvankäsittelyohjelmiin ja kirjan loppuosasta löytyy kätevä digikuvaajan sanasto.

Tietoa kirjassa on paljon ja helposti alkaa päätä pyörryttää kaikki uusi tieto. Mutta ei kannata luovuttaa, tekemällä ja kokeilemalla oppii parhaiten, pelkkä teoriatieto ei välttämättä avaa asioita samalla tavalla. Tämän oppaan pariin voi aina palata uudelleen.

Digikamerakoulu - selkeä, havainnollinen kuvausopas

Pekka Punkari

Docendo, 3.painos

Kesällä on ihana rakennella majoja ja suloisia piilopaikkoja, niistä pitävät niin lapset kuin aikuisetkin. Jokin juttu näissä riippuvissa ja keinuissa on, ne kiinnostavat ja houkuttelevat ainakin minua. Jos meillä olisi oma talo, tahtoisin sellaisen amerikkalaishenkisen koko talon ympäri menevän terassin ja sinne ulko-oven viereen sellaisen katosta roikkuvan keinun. Se olisi aika unelma.

Nyt täytyy kuitenkin tyytyä siihen mitä on saatavilla ja mikä on mahdollista toteuttaa. Mies pelasti töistä roskisuhan alta tällaisen rottinkisen keinun. Veimme sen mummulaan ja keinu löysi paikkansa vanhasta terijoensalavasta. Lapset tykkäävät leikkiä puussa, välillä se on lentokone, toisinaan laiva. Puun isot oksat nousevat pesämäisesti kohti taivasta ja keinu sopi loistavasti lehvästen alle hieman piiloon muusta maailmasta.

Pyysin lasten mummulta josko hänellä olisi antaa ylimääräinen pitsiverho keinun kaunistukseksi, lisäksi se myös toimisi suojana hyttysille ja muille öttiäisille. Pitsi sopii mielestäni kauniisti kesäiseen luontoon.

En kiinnittänyt verhoa mitenkään erityisesti keinuun, koska kangas on haurasta ja se voisi käytössä repeytyä mahdollisista ompelukohdista. Siispä kiedoin pitkän verhon keinun ympärille ja solmin verhonpäät keinun pohjan ristikoihin.

Keinu kestää painoa noin 120 kg verran, joten siinä voi helposti keinutella aikuinen ja lapset yhdessä.

Tekokuituinen verho kestää hyvin sadettakin joten keinussa voi haaveilla ja uneksia pienellä sateellakin, puun runsas lehvästö sekin antaa hieman suojaa.

Hyödynsin muuten turhaksi jäänyttä hoitopöydän muovista alustaa ja tein siitä keinuun istumatyynyn/selkänojan pehmusteen. Se kestää sadettakin ja on helppo pitää puhtaana.

Vietimme juhannusta anoppilassa lasten tädin ja isovanhempien kanssa. Kaikenlaista tuli tehtyä ja puuhasteltua ja kaikkeen tähän liittyy tietysti aina myös herkuttelu.

Hampurilaiset syntyvät helposti myös kotikutoisesti ja siten raaka-aineiden valintaan voi itse varmasti vaikuttaa. Tämän herkun takana puuhasteli täti, ainoastaan kuvasta voin ottaa kunnian itselleni. Hampurilaisen väliin voi laittaa oikeastaan mitä vain, mutta näihin laitettiin maun mukaan itsetehtyä kermaviilikastiketta, tomaattia, jäävuorisalaattia, cheddaria, grillattua ulkofilettä ja sipulia. Lisäksi tarjolla oli kaalisalaattia. Hampurilaissämpylätkin tehtiin itse.

Minä tein kakun miehen nimppareiden kunniaksi. En voi edelleenkään sanoa olevani mikään kakkumestari mutta makuhan se kuitenkin on se tärkein juttu. Kakku voi olla vaikka miten kaunis ulkokuoreltaan mutta jos täyte ei ole hyvä ei kakkukaan ole.

Vinkkejä kaipaisin silti siihen miten saada kakkupohja onnistumaan siten, että siitä tulee jämäkkä ja korkea. Tästäkin 5 munan kakusta tuli melkoisen lätyskä ja ohut. Ei siis miehen toivoma kymmenen sentin järkäle.

Kakku sai ylleen kinuskihunnun, reunoille ja täytteeksi kermavaahtoa ja tuoreita mansikoita. Hyvin teki kauppansa kuitenkin, kakku hävisi kahvittelijoiden vatsaan parissa tunnissa. Miksi kaikki hyvä katoaa aina niin nopeasti.

***

Mitenkäs teidän juhannus sujui?

Minä olen kerännyt metsämansikoita, neliapiloita ja kiviä. Olen asetellut kiviä jonoihin ja riveihin ja kuluttanut kasan puutarhahanskoja. Olen saunonut, vihtonut ja leikkinyt vesisotaa. Minut on heitetty altaaseen. Olen grillaillut, leiponut kakun ja herkutellut. Olen ollut mattopyykillä ja juhlinut syntymäpäivillä. Olen loikoillut teltassa ja puutarhakeinuissa.

Hei vaan!

Minä tässä ihmettelen, että enkö muka ole postannut näistä herkuista aiemmin... No nyt viimeistään täytyy jakaa tämä herkku teidänkin kanssa. Tein näitä kolme vuotta sitten ensimmäisen kerran, reseptiin törmäsin sattumalta eräässä blogissa ja pakko oli testata myös itse. Ja taisipa se äitikin näistä innostua. Myöhemmin olen muokannut reseptiä omanlaisekseni, ja myös vaihtanut leivokset yhteen isoon piirakkaan. On helpompi tehdä yksi iso piiras kuin näperrellä pieniä leivoksia.

Resepti, jota muokkasin löytyi täältä, joka sekin oli löydetty jostakin amerikkalaisesta blogista.

Pohja ja kansi:

2 dl kivettömiä, pehmeitä taateleita

2 dl mantelilastuja

1 dl raakakaakaojauhetta

0,5 dl juoksevaa kookosöljyä

1 tl vaniljaa

Jauha kaikki ainekset hienohkoksi massaksi tehosekoittimessa. Jaa massa kahteen osaan. Valitse sopivankokoinen vuoka ja taputtele puolet massasta vuoan pohjalle ja n. 3 cm vuoan reunoille.

Tee tämän jälkeen täyte:

2 dl paksua, kylmää kookosmaitoa

2 rkl raakakaakaojauhetta

2 rkl juoksevaa kookosöljyä

2 rkl kookoshiutaleita

lisää halutessasi makeutta maun mukaan.

Sekoita täytteen aineet tehosekoittimessa kuohkeaksi vaahdoksi (jos vaahdotus ei onnistu niin ei hätää, täyte voi olla myös hieman juoksevaa). Kaada täyte vuoan pohjalle massan päälle ja laita vuoka täytteineen pakkaseen kohmettumaan.

Kun täyte on jämäkkää lisää sen päälle loput pohjamassasta "kanneksi".

Laita koko komeus vielä ainakin puoleksi tunniksi pakkaseen jämäköitymään.

Leikkaa kookossuklaa lopuksi sopivankokoisiksi annospaloiksi ja nauti!

SObloggarina sitä pääsee aina tutustumaan kaikkiin ihaniin asioihin, tällä kertaa vuorossa ovat nämä ihanat Compagnie de Provencen TERRA saippuat ja käsivoiteet. Valitsin testattavakseni nestemäisen marseillesaippuan, joka käy sekä käsille että vartalolle, tuoksuna erikoinen mutta miellyttävä lehmuksenkukka, Terra-käsivoiteen, jonka tuoksuna on valloittava appelsiini!

Lisäksi valitsin yleissaippuaksi Marseille palasaippuan, joka käy monipuolisesti moneen pesuun, myös tekstiilien ja mattojen puhdistukseen.

Sarjaan kuuluu näiden lisäksi suihkusaippua ja tekstiilivesi (linen water spray). Voit tutustua tuotteisiin maahantuojan sivuilla, sekä täällä (PDF).

Lisätietoa tuotteista:

Nestesaippua pumppupullossa. Sopii käsille ja vartalolle. Valmistettu Savon de Marseillen perinteisellä reseptillä. Saippua sisältää vain kasviperäisiä öljyjä ja luonnollista glyseriiniä. Ravitsee ja pehmentää ihoa. Riittoisa 500ml pullo. Saippua ei sisällä väriaineita, eläinrasvoja eikä synteettisiä aineita, eikä sitä ole testattu eläimillä.

Marseille- palasaippua on valmistettu perinteisellä menetelmällä keittopadassa, se sopii hyvin myös herkälle iholle.Valmistuksessa ei ole käytetty väriaineita, eläinrasvoja eikä pinta-aktiivisia aineita.

Sisältää kosteuttavaa luonnon glyseriiniä. Dermatologisesti testattu.

Pakkauskoko 400 g.

Käsivoide, jonka pehmentävä koostumus sisältää oliiviöljyä ja shea-voita. Kosteuttava, ravitseva voide imeytyy ihoon tahmaamatta. Voide ei sisällä parabeenejä eikä silikonia, eikä sitä ole testattu eläimillä. Koko 300 ml.

Sarjan tuoksut: Viikuna, Oliivi, Appelsiini, Rautayrtti, Laventeli, Lehmus.

Testaamani appelsiinintuoksuinen käsivoide levittyi helposti. Voide tuntuu iholla keveältä ja iho tuntuu silkkiseltä ja kimmoisalta. Äitini testasi tuotetta myös ja sanoi, ettei ole koskaan vielä törmännyt yhtä ihanaan käsivoiteeseen. Tästä taitaa tulla meidän perheen suosikki! Pumppupullon kokokin on todella reilu, 300 ml riittää pitkään.

Nestesaippuaa olen käyttänyt sekä käsienpesuun että vartalon pesuun. Käsiä pestessä saippua levittyy silkkimäisesti eikä iho tunnu pesun jälkeen kuivalta tai nihkeältä. Nestesaippua toimii myös suihkusaippuana ja jättää iholle raikkaan tuoksun. Olen todella mielissäni ja ihmeissäni miten isot pullot näissä on, tämänkin koko on 500 ml.

Palasaippualla pesin Juhannuksena maton. Saippuan tuoksuna on oliivi mutta siinä on myös reipas tervamainen tuoksu. Tuoksu näyttää kuitenkin olevan vain itse saippuassa, se ei välity enää pesuvaiheessa. 400g saippuapala on riittoisa ja sitä on helppo levittää suoraan pestävään kohteeseen.

Matosta tuli puhdas ja raikas. Saippua oli helppo levittää ja helppo huuhdella pesun jälkeen pois. Se oli hellävaraista myös käsille ja uskoakseni myös luonnolle ja ympäristölle, toisin kuin esimerkiksi mäntysuopa jota monesti turvallisena vaihtoehtona pidetään.

Kokeilin pestä saippualla myös lasten vaatteita, joissa oli mansikkatahroja. Hyvin lähtivät nekin, vaikka ensin pelkäsinkin tahrojen olevan ikuisia. Levitin saippuaa tahralle, annoin vaikuttaa puolisen tuntia ja huuhtelin pois. Saippua ei jätä juuri minkäänlaista tuoksua pestyihin tuotteisiin mikä on hyvä juttu varsinkin tuoksuyliherkille.

Tämä matto oli muuten ihan uusi (mutta varastossa likaantunut), sen takia väriä lähti pesun yhteydessä näinkin reippaasti. Syynä ei siis liian tehokas pesuaine.

Tuotteita myy Suomessa muun muassa Stockmann, jolla onkin kaikkein laajin valikoima Compagnie de Provencen TERRA -tuotteita. Lisäksi tuotteita löytyy Oulun ja Tampereen Sokokselta. Etelä-Pohjanmaalla tuotteita myy Sisustus Stars/Kauhava, Sapira/Seinäjoki ja Kokon/Alajärvi.

Suomessa ainoana maahantuojana toimii S-Luhtala.

SOblogien yhteistyökumppanina tässä postauksessa & tuotetestauksessa www.s-rluhtala.fi.

Bataatti ei kyllä ihan heti tule mieleen kun ajatellaan jäätelöä. Banaania sen sijaan käytetään usein pohjana vaihtoehtojäätelöissä ja muutoinkin se kuuluu perusmakumaailmaan jäätelöpiireissä.

Mutta uskokaahan, bataatti sopii yllättävän hyvin jäätelöön! Sen pehmeä ja makea maku ja samettinen olemus ovat hyviä ominaisuuksia jäätelössä.

Löysin reseptin Jäätelökirjasta /Cozy Publishing ja raaka-aineiden erikoisuus houkutteli kokeilemaan. Jostakin syystä, sattumalta tai vinkkinä yläkerrasta, olin juuri ostanut bataattia ilman se kummempaa syytä. Onneksi ostin, koska ilman sitä olisi tämäkin ohje jäänyt testaamatta. Minä kun olen malttamaton, pitäisi heti testata, en jaksa odotella pitkään.

Muokkasin ohjetta jonkin verran, lähinnä siitä syystä ettei osaa raaka-aineista löytynytkään kaapeista. Mutta päätin silti testata omalla tavallani. Hyvä tuli!

Tässä siis minun versioni ohjeesta:

Puolikas bataatti (n. 2,5 dl soseena) keitettynä ja muussattuna

1 banaani

2 rkl juoksevaa kookosöljyä

2 tl piparkakkumaustetta

Tee näin:

Keitä bataatti kypsäksi, muussaa se ja pakasta.

Paloittele banaani ja pakasta sekin.

Anna bataatin ja banaanin kohmettua hyvin pakkasessa, ja laita ne sen jälkeen tehosekoittimeen kookosöljyn kanssa. Sekoita tasaiseksi massaksi.

Lisää lopuksi piparkakkumauste ja sekoita uudelleen

Pakasta massa vielä kerran niin, että rakenne muuttuu pehmismäiseksi.

Nauti!

Alkuperäisessä ohjeessa oli lisäksi taateleita, pähkinävoita ja kookosmaitoa. Itseltäni ei löytynyt näistä kuin kookosmaito mutta päätin kokeilla miten massa muotoutuu ilman sitä. Kookosmaito toisi seokseen kermaisuutta mutta toimii tämä ilmankin.

Terveellinen vaihtoehto herkulle!

Täytyy palata kirjan pariin ja testata muutama muukin ohje.

Mainoksessa kysyttiin, mihin valo katoaa. Minä voisin kysyä mihin aika katoaa. Yhtäkkiä sitä vain havahtuu, että moni asia on jäänyt tekemättä tai unohduksiin. Ei välttämättä mitään isoja juttuja, mutta joitakin sellaisia mitkä on aiemmin olleet osa omaa arkea ja omia puuhasteluja.

Yksi niistä on ideoiden etsiskely, yleensä Pinterestistä. Sinne olen koonnut ja täyttänyt kansioita asioista joista tykkään, jotka kiinnostavat ja joita tahtoisin kokeilla. Tässä taannoin törmäsin sattumalta mustikkatryffeleihin. Ihastuin heti niiden kauniiseen väriin. Minusta mustikan violetti sävy on kerrassaan hurmaava! Sininen on taas ihan eri asia, se on melkoisen luonnoton väri ruoassa, vaikka sitä löytyy eri sävyisinä ja sitä saa aikaan luonnollisin keinoin. Muutama vuosi sitten kehittelin keittiössäni sinisen sävyjä sateenkaarikakkua varten. Punakaalista ja soodasta saa luotua sinisen sävyjä, mutta ainakaan silloin en onnistunut siirtämään sävyä kakkutaikinaan. Mustikasta sen sijaan saa kauniita sinisen ja lilan sävyjä.

Suomenkielisiltä sivuilta en löytänyt vastaavaa reseptiä, sitä johon ihastuin. Ja siinä oli käytetty itselleni vieraita mittoja. Päätin sitten kasata ohjeen itse ja kokeilla mitä tulee. Alkuperäisessä ohjeessa oli lisäksi käytetty mustikkajauhoa ja sitäkin tahtoisin joskus kokeilla valmistaa. Minua vain hieman mietityttää sähkönkulutus ja energian menekki, uunia pitää nimittäin pitää päällä yön yli ja ehkä pitempäänkin, 50*asteessa onneksi vain.

Tein mustikkatryffelit tällä ohjeella:

200 g valkosuklaata

1/2 dl kermaa

20 g voita

Aineet kattilaan ja sulattelin massan sulavaksi ja sileäksi miedolla lämmöllä.

Otin pakkasesta jäätyneitä mustikoita n. 1/2 dl ja murskasin ne haarukalla. Sekoitin mustikat suklaamassan joukkoon ja laitoin massan jääkaappiin siksi aikaa, että massa jähmettyy kunnolla. Itse pidin kattilaa kylmässä 10 tuntia, mutta vähempikin varmasti riittää.

Hieman ennen tryffeleiden pyörittelyä otin massan jääkaapista huoneenlämpöön pehmenemään. Sitten vain lusikoin massaa kämmenelle ja pyörittelin palloiksi. Lopuksi vielä tryffelit jääkaappiin oleentumaan ja jähmettymään. Eiköhän ne viimeistään huomenna tule syötyä, öhm...

Tuosta määrästä tuli n. 20 kpl.

Herkuttelemisiin!

Hetki sitten tein postauksen mustikkatryffeleistä ja nyt heti perään toisella makuvaihtoehdolla. Kaapissa oli levy tummaa suklaata ja kermakin piti käyttää ennen eräpäivää, joten miksen siis tekisi herkkuja. Jokainen päivä ansaitsee pienen (tai suuren) herkkuhetken.

Ajattelin myös kokeilla onnistuisinko luomaan mokkapalojen kuorrutteen kaltaisen maun, meidän poika 5v. nimittäin rakastaa mokkapaloja ja olen pohdiskellut vaihtoehtoista kuorrutusta sille sokeriselle vaihtoehdolle.

Maustoin tryffelit pikakahvijauheella. Lopullinen maku ei kuitenkaan ollut ihan kyseisen kuorrutteen makuinen mutta poika söi yllätyksekseni näitä silti suurella innolla. Kuulemma näitä täytyy tehdä toistekin eikä pistäisi pahitteeksi jos näitä löytyisi kaapista aina. Selvä!

Kiehautin kerman kattilassa ja sulatin pikakahvijauheen kerman joukkoon. Sitten paloiteltu suklaa ja voinokare sekaan myös. Sulattelin massan tasaiseksi ja sitten vain kylmään jähmettymään.

Lusikalla muotoilin tryffelit pyöreähköiksi. Jätin ne tietoisesti hieman rouheanmuotoisiksi. Oikeastaan ovat herkullisemman näköisiä näin, ilman selkeää pyöreää muotoa.

Kaakaojauhe kruunaa herkut!

Sain hienon tilaisuuden päästä sisustamaan ja somistamaan leikkimökkiä Seinäjoen Asuntomarkkinoille yhdessä Kotopirkkojen kanssa. Mökin on valmistanut WoodFox Oy. Kohde löytyy messualueelta kohteiden 40 ja 38 välistä kahvilaa vastapäätä.

KotoPirkkojen yhteistyökumppaneina sisustuksessa/somistuksessa:

Intyyki

Puuhalanka

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Tee se itse-toteutukseen voit tutustua paremmin seuraavissa - projektissa mukana olleissa - blogeissa: Ideatasku, Kolmen Tähden Koti, Koti hyppysissä, Kotohippusia, MarikaKK, Rustiikkitupa, Saltunraitti, Siskonpaneelisoppaa, Suvikukkasia ja Tuulialla.

Mökki on somistettu tee-se-itse-henkeen, sisustuksen suunnittelusta vastaa projektissa mukana olleet bloggaajat. Mökin teemana on KIOSKI, jossa laitetaan suut makiaksi: makeisia, limsaa ja jäätelöä on tarjolla yllin kyllin. Takaseinän upeasta liitutaulusta löytyy hinnasto sekä muutama maukas resepti.

Kioskista löytyy myös keppihevosia!

Kartassa kohde vielä tarkemmin merkittynä,

Tervetuloa tutustumaan, tarjolla ilmaisia ideoita!

Pikainfo - Seinäjoen asuntomessut

14 hehtaarin messualueella 43 upeaa kohdetta

35 pientaloa, joista 1 paritalo

Puukerrostalo

Riviluhtitalo

Uimaranta laitureineen ja nuotipaikkoineen

2 tekosaarta

Veneenlaskupaikka, venenäyttely uimalaiturilla

Periskooppitorni

Monesti sitä tulee vähän aliarvioitua omaa kotipaikkaa. Palvelut on vähäiset ja valinnanvaraa on vähän. Onhan se tietysti todettu juttu mutta pitäisi osata katsoa myös positiivisella asenteella oman paikkakunnan juttuja. On tämä silti minun kotikaupunkini ja vaikka puutteita ja vikoja löytyykin, en silti kovin helposti tästä luovu. Juuret ovat syvällä ja tunnetasolla tärkeä. Koti. Ja rakkaat lähellä. Turvaverkko on kuitenkin todella tärkeä asia ja sen huomaa varmasti viimeistään silloin kun sitä ei ole lähettyvillä tai saatavissa. Kaikki eivät ole niin onnekkaita, että turvaverkon omistaisivat.

Tämä erikoinen, kaunis ja hieman salaperäinen paikka löytyy Lapualta, Lankilankoskelta.

Täällä sijaitsee Annalan kutomo ja viime vuosien aikana tänne on perustettu myös Villa Cafe & Shop, josta saa pientä purtavaa ja kupposen kuumaa juomaa. Pienen ja tunnelmallisen tilan sisältä löytyy myös myymälä, jossa myydään Annalan kankaiden lisäksi sisustus- ja somistustuotteita.

Kävimme perheen kesken tutustumassa liikkeeseen. Vaikka se on suhteellisen lähellä kotiamme, tulee täällä silti vierailtua turhan harvoin. Tällä kertaa etsimme äitini kanssa kangasta sohvan verhoilua varten ja samalla tietysti kiersimme sisustuspuolen ihastellen lävitse. Kaikkea pientä ja suurta katseltavaa. Tekstiilejä, lasitavaraa, valaisimia ja huonekaluja.

Tila on todella tunnelmallinen ja ilmapiiri on lämmin. Tänne voisi jäädä asumaan. Ulkona on terassi katoksineen, pöytineen ja tuolineen. Maisemat ovat upeat. Koskimaisema, rinnetontti, joen uoma ja runsaasti vanhoja puita ja villiviinit roikkuvat runsaina tiilisten seinien peittona.

Tänne täytyy toistekin päästä. Ehkäpä ilman lapsia voisin katsella ja tutustua tuotteisiin tarkemmin. Myymälässä on runsaasti pientä kiinnostavaa tavaraa, jotka helposti tarttuvat pikkuväen sormiin ja sitten saa pelätä mikä helähtää lattialle ja rikkoutuu. Rentouttavampaa katsella kun ei tarvitse koko aikaa huolehtia muista.

Tykkään myös katsella sillä silmällä tuotevalikoimaa, että mitä kotimaisia tuotteita löytyy. Mm. Aamumaan luomusaippua osui silmiin.

Tänä päivänä Annalan kutomo on valmistanut jo yli 60 vuotta korkealaatuisia sisustuskankaita kotien ja teollisuuden tarpeisiin. Tehtaan johdossa on Hanna Kortesoja ja yritys toimii jo neljännessä polvessa. Annalan asiakaskunta koostuu mm. verhoilijoista, huonekalutehtaista, vene – ja autoteollisuudesta, hotelleista, julkisista tiloista sekä tavallisista kodeista.

Annala on ainoa jäljellä oleva suomalainen huonekalukankaita valmistava yritys ja haluamme palvella kotimaisuutta arvostavia asiakkaitamme seuraavatkin 60 vuotta valmistamalla laadukkaita kankaita suomalaisiin koteihin. Annala kutoo ainoastaan Suomessa ja tekee kokonaisvaltaista työtä kotimaisen tuotannon eteen.

(lähde)

Banaani on jännä juttu. Sen lisäksi, että se on hyvä kuidun, C-vitamiinin, kaliumin ja mangaanin lähde, se toimii myös yhtenä tärkeänä pääraaka-aineena maidottomassa jäätelössä. Eihän se taida enää mikään uusi juttu olla, että jäädytetyistä marjoista ja hedelmistä saa helposti hyvää sorbettia ja jäätelöä, mutta ainakin minulle se on silti edelleen mielenkiintoinen elämys, kuin keittiökemiaa, jossa tuttu raaka-aine muuttaa muotoaan uudella tavalla.

Hyvän olon jäätelökirja on kaunis ja sensuelli, visuaalinen toteutus on harkittu ja hillitty. Kuvat houkuttelevat kokeilemaan ja maistamaan. Banaanin lisäksi jäätelöissä käytetään paljon pähkinöitä, taateleita, kasvipohjaisia maitojuomia, kookosta ja marjoja. Kirjan ideana on näyttää, että herkutkin voivat olla terveellisiä kunhan huonot raaka-aineet korvataan hyvillä ja terveellisillä vaihtoehdoilla.

Kirja hurmasi minut, ja sai kokeilemaan ennakkoluulottomasti erikoiseltakin kuulostavia aineksia. Selatessani reseptejä silmiini osui piparkakkumausteella maustettu bataatti-banaani-pehmis. Eipä kyllä heti olisi tullut mieleeni käyttää bataattia jäätelössä, mutta lopputulos oli silti huippu! Muokkasin ohjetta hieman sen mukaan mitä kaapeistani sillä hetkellä löytyi ja ohje toimi silti hyvin. Ajattelin kokeilla lisätä jäätelömassaan lisäksi kaakaojauhetta, mutta söimme miehen kanssa kipon tyhjäksi kuin varkain. Kaakao olisi voinut toimia hyvin samettisen bataatin rinnalla. Bataatti ei maistunut oudolta tässä yhdistelmässä, se toi massaan ainoastaan mukavan pehmeän suutuntuman. Banaanikaan ei tullut liikaa lävitse vaan toimi hyvänä makeuttajana taustalla. Resepteihin ei lisätä valkoista sokeria, gluteenia tai maitotuotteita, mutta ne toimivat silti yllättävän hyvin ilmankin.

Harmi, että säät eivät oikein suosi tälle kesää meitä, mutta eihän se estä syömästä jäätelöä. Kirjan reseptit ovat yksi toisensa jälkeen niin herkullisia, että täytyy varmaan toteuttaa ne kaikki! Reseptit ovat helppoja eikä niissä kikkailla turhaan omituisilla ja vierailla aineksilla. Uskon, että sinäkin innostut kirjan luettuasi ostamaan kaappeihisi muutaman ylimääräisen kookosmaitopurkin ja banaanitertun, koskaan ei nimittäin tiedä milloin jäätelöhimo iskee.

Muutama resepti herauttamaan veden kielelle:

"Snickers"-jäätelökakku

Mango-kookosjäätelöpuikot

Karamellipirtelö

Suklaa-vaniljaherkkupommi

Lakritsi-seesamjäätelö

Kirjan lopusta löytyy myös muutama lisukeohje. Suklaakastike, kakkumuru, kookoskermavaahto, granola ja jäätelövohvelit onnistuvat myös nekin vaihtoehtoisin raaka-ainein.

Jäätelön teko voidaan toteuttaa joko jäätelökoneen avulla tai ilman konetta. Vinkit kumpaiseenkin tapaan löytyy alkusivuilta.

HYVÄN OLON JÄÄTELÖKIRJA

VIRPI MIKKONEN & TUULIA TALVIO

COZY PUBLISHING

Etsiskelin netistä bataattimuffinssien ohjetta mutten löytänyt sopivaa. Kokeilin etsiä reseptejä myös muilla vastaavilla ainesosilla kuten kurpitsaa sisältävillä mutta jokaisessa oli mielestäni ihan liikaa sokeria tai ylipäänsä reseptit tuntuivat liian monimutkaisilta. Jonkin aikaa seikkailtuani reseptiviidakossa päätin tehdä muffinit ja ohjeen omasta päästä, testailemalla, tarkkailemalla rakennetta ja yhdistelemällä eri ohjeista omanlaiseni ohjeen.

Bataatti sopii hyvin myös makeisiin leivonnaisiin, kokeilinhan sitä jokin aika sitten jopa jäätelöön ja ei moittimista siinäkään. Bataatin rakenne on samettinen ja täyteläinen, maku pehmeä. Tämän lisäksi bataatti on myös terveellistä, se sisältää paljon ravintokuitua, C-vitamiinia, A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia sekä B6-vitamiinia. Violetin värinen lajike on erityisen terveellinen sen suuren antioksidanttipitoisuutensa ansiosta. Itse en kylläkään ole nähnyt kuin näitä punaruskeita yksilöitä.

Bataattimuffinit minun tapaan:

2 munaa

1 dl sokeria

1/2 bataatti kuutioituna ja keitettynä/höyrytettynä (n. 2 dl)

50 g voita

1 1/2 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

2 tl kanelia

1/2 tl kardemummaa

Keitä/höyrytä ensin bataatit kypsiksi ja muussaa ne.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää joukkoon kuivat aineet ja voisula.

Lisää lopuksi muussattu bataatti taikinan joukkoon ja sekoita kevyesti kaikki sekaisin esimerkiksi lusikalla tai puulastalla. Lusikoi taikina muffinivuokiin ja paista 175*asteessa n. 10-15 minuuttia. Tarkkaile uunia ja kypsyyttä, uuneissa on eroja!

Näiden muffinien rakenne ja koostumus on ihanan kuohkea ja kosteahko. Lapsetkin söivät näitä innoissaan, yleensä eivät leivonnaisista piittaa. Bataatin voi korvata kurpitsa- tai porkkanasoseella, miksei myös omenalla tai vaikka punajuurellakin.

Pitihän tätäkin nyt kokeilla. Tämä jokapaikanhöylä-juustokakkutäyte on vain niin hyvä ja sen vuoksi lempparini. Alunperin Valion sivuilta bongattu ohje, jota olen muokkaillut itselleni sopivaksi. Sokerit ja liivatteet poistin ohjeesta kokonaan. Kun massassa on suklaata, ei liivatettakaan tarvita koska suklaa itsessään riittää jämäköittämään kerma-tuorejuustoseoksen. Suklaa myös tuo tarvittavan makeuden. Tätä ohjetta olen soveltanut ja muokannut jo muutaman vuoden ajan moneen eri tyyliin ja makumaailmaan. Nyt pääsi testiin popkornipohja.

Ohjeita vastaavaan kakkuun on niin monta kuin on tekijääkin, ja tämä on minun versioni kyseisestä herkusta. Suklaa ja suolaiset popkornit on kiva yhdistelmä, kunhan muistaa seuraavalla kerralla seuloa kovat jyvät poppareiden joukosta. Ne ei nimittäin tunnu kivalta hampaissa.

Oli tarkoitus kyllä ottaa vielä muutama lisäkuva kakusta mutta se ei enää onnistu, kakku nimittäin popsittiin yhdessä hujauksessa masujemme pohjalle.

Hyvää siis oli!

Pohja & päällinen:

150 g tummaa suklaata

50 g voita

n. 1 l poppareita

Täyte:

2 dl kuohukermaa vaahdotettuna

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 tl vaniljasokeria

150 g tummaa suklaata sulatettuna

Valmista popkornit ohjeen mukaan.

Sulata voi ja suklaa ja sekoita popparit joukkoon.

Levitä osa suklaapoppariseoksesta irtopohjavuoan pohjalle (pohjalla leivinpaperi) ja laita jääkaappiin jähmettymään.

Valmista täyte sekoittamalla kaikki yhteen.

Lisää täyte popkornipohjan päälle ja kaada loput suklaapopparit täytteen päälle.

Kääräise muovipussi tai tuorekelmu vuoan päälle ja pistä kakku jääkaappiin jähmettymään yön yli.

Nauti ja herkuttele, yksin tai yhdessä!

Kirjat ovat nykyään niin tavattoman kauniita. Visuaaliseen ilmeeseen panostetaan kokoajan enemmän. Välillä sitä unohtaa tai kadottaa sen mistä kirjassa edes on kyse kun huomio kiinnittyy kauniisiin kuviin ja harmoniseen värien ja kuosien leikittelyyn.

Tässä kirjassa on tietoisesti haettu runsautta ja rohkeaa printtien ja ruokien sommittelua. Se tuntuu oikeastaan aika kivalta, hulvattomalta. Runsautta, värikkyyttä, kuosien iloittelua, uuden ja vanhan kohtaamista, ennalta arvaamattomia yhdistelmiä.

Mutta joissakin kohdissa tuntui silti siltä, että eikö ruoka pitäisi olla pääosassa. Itselleni on tärkeää nähdä kunnon kuva siitä, mitä reseptistä olisi tarkoitus saada valmistettua.

Karita Tykän Sokeriton - Herkkuja ilman valkoista sokeria

pitää sisällään hyvää tekeviä herkkuja joissa ei ole käytetty valkoista sokeria, gluteenia tai maitotuotteita. Itsekin vastaavan asian kanssa taistelen, edelleen. Yritän vähentää ja korvata huonompia vaihtoehtoja paremmilla vaihtoehdoilla, mutta en silti halua orjallisesti noudattaa mitään tiettyä ruokavaliota vaan ottaa osan sieltä ja osan täältä. Sokeri ei kuitenkaan ole hyvä asia suurissa määrin, eikä viljatuotteet ja maitotuotteet sovi jokaiselle. Kirjan reseptit kuulostavat ja näyttävät herkullisilta mutta se mikä itseäni näissä vaivaa on raaka-aineiden kalleus. Moni ohje jää testaamatta jo sen takia, että pähkinät, kaakaomassa ja erikoisemmat raaka-aineet ovat niin kamalan kalliita tai sitten vaikeasti saatavissa. Ja toisaalta en tahtoisi satsata sellaisiin tuotteisiin, joita ei välttämättä tule tarvittua tai käytettyä kovin usein. Sen sijaan ohjeet, joissa on käytetty niin sanottuja kaappien perustuotteita ja lähikaupasta löytyviä kukkarolle sopivia raaka-aineita, niitä testailen mielelläni ja kopioin omiin reseptivihkoihini.

Kirjan ohjeet olivat selkeät ja tarkat mutta vaihtaisin muutamat termit helpommin ymmärrettävämpiin, kuten vaikkapa 'pulseta' ja 'prosessoi' saattavat tuntua joistakuista vierailta termeiltä.

Kirjan reseptit ovat kuitenkin kiinnostavia ja tuntuvat uusilta, mikä on aina plussaa, varsinkin jos samantyyppisiä kirjoja on julkaistu paljon. Inspiroivia ja mielenkiintoni herättäviä reseptejä olivat muun muassa mustikka-kookospannacotta, maapähkinä-vadelmapalat, mokkakakku, pähkinätön limettikakku ja banaani-kookospiirakka toffeella.

SOKERITON

KARITA TYKKÄ

COZY PUBLISHING

Kamalan ihana päivä -kirjassa paneudutaan pienen ihmisen tunteiden purkaukseen, siihen miten kamalasta päivästä voi silti kuoriutua ihan hyvä päivä. Pienellä ihmistaimella voi harteillaan olla isojakin painoja ja kaikki ei aina mene niinkuin tahtoisi tai suunnittelisi. Välillä harmittaa, välillä hermostuttaa, ruoka ei ole hyvää ja asiat eivät onnistu, eikä aikuinen aina tunnu ymmärtävän.

Kamalan ihana päivä on lasten mindfulness -kirja, jossa esitellään erilaisia ideoita ja toimintamalleja lapsen ja aikuisen toimivaan ja rakastavaan yhteistyöhön. Kirja antaa tunnetaitolahjoja aikuisille ja lapsille. Kirjan tehtävien kautta tutustutaan mm. aisteihin, miten ne toimivat ja vaikuttavat. Keskittymällä siihen miltä kehossa tuntuu, se rauhoittaa ja auttaa tavoittamaan hyvän olon aina. Harjoitusten kautta lisätään lisäksi rentoutumista, häädetään kiukkueläin, lähdetään mielikuvitusmatkalle ja lähetetään hyviä toiveita muille.

Mietin kirjan tehtäviä ja harjoitteita ja sitä miten ne sopisivat oman vilkkaan lapseni kanssa toteutettaviksi. Lapsi on kuten äitinsä, tulisieluinen ja herkkä. Hänelle ja minullekin tekisi hyvää rentoutua hetkeksi ja löytää ne hyvät hetket arjen haasteista. Välillä kun tuntuu, että aika menee vain komentamiseen ja ohjeistamiseen eikä positiiviselle palautteelle meinaa löytyä sijaa lainkaan. Olisiko rauhallisen lapsen kanssa toisin, sitä voi vain miettiä. Mutta vaikka harjoitukset kuulostavat kivoilta ja miellyttäviltä ja helpoilta toteuttaa, epäilen silti sitä jaksaako lapsi keskittyä niiden tekemiseen. Hän saattaa ehkä innostua tai olla paikoillaan muutaman sekunnin ja sitten lähtee jo omille teilleen.

Hyvät toiveet muille- ja onnen rasia-harjoitukset voisivat sen sijaan olla sellaisia, joihin lapsi jaksaa paneutua. Tekeehän hän päivittäin lahjoja niin isälleen kuin mummalleen, myös kirjaimet, kirjoittaminen ja paperilappuset kiinnostavat. Pienillä jutuilla voi siis olla suuret vaikutukset. Ja mikä sen ihanampaa kuin löytää päivästä aina enemmän hyvää, se kun ei ole itsestäänselvyys arjen haasteiden keskellä.

Elina Kauppila on tunne- ja vuorovaikutuskouluttaja, filosofian maisteri ja yrittäjä. Hän pitää lasten mindfulness- ja Toimiva perhe -kursseja, jotka ovat innoittaneet kirjoittamaan tämän kirjan. Tarinan ydin ja harjoitukset ovat kuitenkin syntyneet Kauppilan kotona hänen omien lastensa kanssa.

Kamalan ihana päivä

Lasten mindfulness

Elina Kauppila

Viisas Elämä

Ruoste

ihastuttaa ja vihastuttaa.

Se on toisen kaunistaja, toisen rumentaja.

Riippuu siis kohteesta mihin se sopii. Itse tykkään kovasti ruosteisesta ilmeestä sisustustuotteissa ja koriste-esineissä. Aiemmin ruosteesta yritettiin päästä eroon ja nyt ruosteinen ilme on IN. Ruosteista pintaa saa luotua muun muassa erilaisin efektimaalein.

Mastonin uutuus spraymaali Rust effect (400ml) sopii metalli-, puu-, kivi-, pahvi-, lasi- ja muoviesineille. Se on valumaton, ei murru iskuista ja kestää hyvin auringonvaloa. Se muodostaa vahvan, sään ja kosteuden vaihteluja kestävän pinnan ja on aina päälle maalattavissa, ja se soveltuu sekä sisä- että ulkokäyttöön.

Ruoste efektimaali on akryylipohjainen koristemaali.

Kun kuulin tästä uutuustuotteesta, innostuin heti! Halusin kokeilla sitä sekä sisustusjuttuihin, että ulkona oleviin kohteisiin. Tämä jo aikaa nähnyt ja kulahtanut muovituoli sai kauniin punaruskean maalipinnan. Maalausjälki on karkea ja maalin seassa on pieniä metallihiukkasia, jotka luovat aidon ruosteen tuntua.

Maalaaminen oli todella vaivatonta ja nopeaa! Vaikka purkin kyljessä sanotaan kuivumisajaksi 20 minuuttia, ainakin tässä tapauksessa se kuivui silmissä. Pystyin kääntelemään ja koskettamaan tuolin pintaa heti maalin suihkuttamisen jälkeen. Spraypullo toimi kuin unelma, maalia tuli tasaisesti ja siististi, pulloa oli helppo ja kevyt käyttää eikä pullo jumittunut kertaakaan. Maali on todella riittoisaa ja peittävä tulos saadaan nopeasti. En ole aiemmin tällaiseen tuotteeseen törmännyt. Spraymaalien kanssa on aina ollut ongelmana suihkeen epätasaisuus, pullon jumittuminen ja raskas käyttö, sekä maalin valuminen. Mitään tällaisia ongelmia ei Mastonin maalin kanssa ollut.

Voin siis suositella tätä kaikille! Minulla on jemmassa vielä muutama kohde mihin aion maalia kokeilla. Toki jos oikein aidonkaltaista ruostepintaa tahtoo, niin se täytyy sitten toteuttaa vaikka koristemaalauksen keinoin. Tällä Rust Effect -maalilla maalaustulos ja pinta on tasainen, harva luonnollisin tavoin ruostunut esine kuitenkaan ruostuu näin siististi.

Muovituotteet on hyvä käsitellä Maston Muovipohjamaalilla ennen Rust effect-maalia ja lopuksi

suihkuttaa Acrylcompin mattalakkaa suojaamaan kulutukselle alttiita kohteita.

Aiemmassa postauksessa kirjoittelin Mastonin uutuudesta, Rust effect -ruostemaalispraysta. Tässä postauksessa vinkkaan muutaman käyttökohteen maalille. Kuvissa vasemmalla on kohde ennen käsittelyä ja oikealla puolella maalauksen jälkeen.

Musta muovinen vesisaavi sai rouheamman ilmeen ruostemaalilla.

Saavin koko on 45 litraa ja maali oli mielestäni riittoisaa. Yhdellä pullolla maalasin muovituolin sekä tämän saavin.

Puisiin, kultapinnoitteisiin valokuvakehyksiin suihkaisin ruostemaalia.

Maali kiinnittyi hyvin myös pilttipurkkiin sekä peltipurkkeihin. Valkoiseksi paklattu peltipurkki sai myös pintaansa ruoste-efektin. Olin siis aiemmin jo kokeillut pinnoittaa peltipurkkeja pakkelilla ja jatkotyöstin yhtä purkkia nyt tällä Mastonin uutuustuotteella.

Muksujen tai koiran joskus hajottama savivaasi, jota on useampaan otteeseen ronskilla otteella liimailtu kasaan. Vaasin pintaan suihkaisin ruostemaalin lisäksi kevyesti kultasprayta.

Vanha öljylyhty, tosin jo toimimaton, sai uuden ilmeen. Suihkutin maalia tietoisesti ja tarkoituksella hieman epämääräisesti koska halusin, että sininen sävy saa kuultaa lävitse.

Ja viimoisena joskus tekemäni pahvikirjain sai uuden ilmeen. Pahvikirjain on päällystetty "metalliteipillä" ja spraymaalattu violetilla värillä. Tuo violettisävy oli ehkä turhan imelä makuuni, mutta ruosteisena kirjain näyttää ihan kivalta.

Tässä vielä nämä käyttämäni putelit. Keskimmäisenä ruostemaali, vasemmalla muovituotteille pohjamaali ja oikealla matta lakka suojaamaan kulutukselle joutuvia kohteita. Itse suihkuttelin sitä mm. pihatuoliin ja vesisaaviin. Toki materiaalillakin on oma merkityksensä. Puutarhatuolin pinta oli jo valmiiksi kulunut huokoiseksi, joten se otti maalipinnan luontevammin vastaan, vesisaavi taas oli suht uusi, kova ja kiitältävä pinnaltaan joten maalaustuloksen kestävyys jää vielä nähtäväksi.

Etsi lähin jälleenmyyjäsi täältä!

Tekemisen iloa!

Selaillessani taannoisen blogiyhteistyökumppanini kotisivuja silmiini osui varsin metka tuote. Kaunis design, persoonallinen ilme ja arvokas aate yhdistyvät Metkatuotteessa.

Metkatuote on suomalainen yritys, jonka takaa löytyy muotoilija Minna-Mari Meriläinen. Metkatuotteen tuotesarja koostuu nostalgisella kuosilla varustetuista pelti- ja emalituotteista. Tuoteperhe käsittää kuusi eri värimaailmaa, tuntomerkkeinä humoristisuus ja vanhan ajan tunnelma.

Ihastuin tuotteisiin heti. Niissä yhdistyy moni itselleni tärkeä piirre. Rakastan vanhoja juttuja ja nostalgiaa monella tapaa. Tykkään kuoseista: niitä on kiva kehitellä itse mutta on myös ilo katsella toisten aikaansaannoksia. Metkatuotteen liikeidean taustalla on lisäksi hieno ajatus jatkaa perinteitä, tässä tapauksessa työ jatkuu jo kolmannessa polvessa. Minna-Mari Meriläisen isovanhemmat perustivat aikoinaan kyläkaupan, ja toimintaa jatkoivat sittemmin Minna-Marin vanhemmat ja nyt puikoissa istuu hän itse - vanha kyläkaupan tunnelma on siirretty Metkatuotteen nostalgisiin kuoseihin ja tuotteisiin.

Tuoteperhe pitää sisällään kauniita ja laadukkaita peltirasioita: kahvi-, tee-, makeis- ja keksipurkkeja, sekä hauskoja tee-se-itse-paketteja, joista voi leipoa mm. Raktorikuskin ruukkuleipää, Isoäidin pannaria ja Kylänväen kuppikakkuja. Tutustu valikoimiintästä! Vink* Kiva lahjaidea!

Kun peltirasioiden sisällöt on nautittu, voi rasiat hyödyntää uudelleen joko säilytys- tai koriste-esineinä. Ainakin minua nämä rasiat ihastuttavat ja ilostuttavat. Mikäs sen ihanampaa kuin kotoilu kauniiden asioiden keskellä.

Irtoteetä löytyy 7 eri makuvaihtoehtoa ja ne ovat Suomessa valmistettuja. Peltirasioiden lisäksi voit valita paperisen täyttöpussin, joissa niissäkin toistuu sama nostalginen ilme. Rasiat ovat kooltaan 100g, täyttöpussit 60g.

Kaikissa kahvipurkeissa on sisällä 100g:n kahvipussi. Lisäksi kahvivalikoimasta löytyy 7 ihanaa kahvinautintoa 100g:n paperipusseissa. Kaikki kahvit soveltuvat sekä suodatin- että pressopannuun.

Metkatuotteen makeiset ovat aidosti kotimaisia, käsityönä perinteisellä reseptillä valmistettuja. Peltinen pastillirasia on kooltaan 80g. Näiden lisäksi valikoimissa on myös makoisia fudgeja 150g:n pusseissa. Fudge-palat ovat gluteeniton ja lisäaineeton tuote!

Metkatuotteen kotisivuille pääset tästä, ja Seinäjoen Asuntomessuilla kävijät huomio! Metkatuotteen myyntipiste löytyy myös sieltä. Metkatuote on esillä kohteissa Villa Roihu sekä Kohde 33 Lumiance. Lisäksi sisustusliike Sapiran ja Lennolin yhteinen myyntiosasto sisustajahallissa on paikka, josta voi käydä Metkatuotteita ostamassa.

Elintarviketuotteiden lisäksi Metkatuotteen valikoimista löytyy ekologisia, kestäviä ja pestäviä bambufroteesta valmistettuja tiskirättejä. Näissäkin toistuu sama kuviomaailma.

Ja sitten löytyy vielä teen juojan tärkeä apuri eli teesihti/pallo, kuosivaihtoehtoina Kyläkauppa, kylätie ja traktori. Uutuuksena valikoimissa 2 litran emalipannu, siihen mahtuu jo useampi kupillinen sumppia!

Metkatuotteen tuotteet saavat hymyn huulille ja mielen täyteen mukavia muistoja menneiltä ajoilta.

En kestä, miten käteviä ihmiset ovat! Äh, minun kutomukset on yleensä tuntien hääräämisen jälkeen pelkkä lankamytty, osa langanjuoksuista kireällä, osa löysällä. Jaksan aina marmattaa, että syynä on vasenkätisyys tai ettei opettaja osannut opettaa. Tiedä häntä, onko tekosyy, osasyy vai koko syy. Mutta, ihailen niitä jotka osaa. Ja haaveilen, että jos minä joskus osaisin. Vaikka eihän sitä ikinä tiedä mitä ihminen todellisuudessa osaa, saattaa nimittäin olla paljon asioita joihin sitä kykenee mutta ei vain itse tiedä sitä. Ja kokeilla ja oppia voi aina.

Olen haaveillut siitä minkä tämän kirjan kirjoittaja on toteuttanut - omien neulekuvioiden suunnittelusta. Ajattelin, että se voisi olla hauskaa ja helppoakin, sitä vain värittää mustia ruutuja valkoisten sekaan ja luo uusia kuoseja. Kokeilin joskus eikä se ollutkaan niin simppeli juttu. Ehkä en yrittänyt tarpeeksi. Kirjan tekijä Lumi Karmitsa kirjoittaa, että hän vain ryhtyi toimeen, neuloi ensimmäiset kirjoneulelapasensa suit sait eikä edes ymmärtänyt ajatella, etteikö hän pystyisi siihen. Hyvä tapa ajatella, ennakkoluulottomuus on hyvä ominaisuus monessa asiassa. Ja sitten hän päätti kokeilla, osaisiko suunnitella omia neulekuvioita. Osasi hän. Tässä on selkeä todiste siitä.

Villit vanttuut & vallattomat villasukaton Moreenin uutuuskirja, se pitää sisällään upeita, hauskoja ja huumorilla höystettyjä kirjoneulelapasia ja -sukkia. Tiedän kenelle annan kirjan seuraavaksi ja vien kasan lankoja mennessäni. Anoppi saa neuloa minulle nuo hauskat buddhat. Hyvälle tuulelle saava kuosi, runsas värien kirjo ja ennenkaikkea persoonalliset ja uniikit lapaset.

Muissa kuoseissa vilahtelevat mm. ruusut, kissat, koirat, meduusat, luurangot ja jopa tsiisukset, aika kivat nekin.

Lapasissa ja sukissa on käytetty monia mielenkiintoisia yksityiskohtia ja erilaisia kantapäitä, peukaloita, reunuksia ja kavennuksia.

Kirjoneule on suosittua lapasissa ja sukissa, olen sen huomannut myydessäni anopin kutomuksia. Yksiväriset tai raitaiset tuotteet eivät liiku juuri lainkaan, mutta kirjoneuleet joissa on selkeä kuvio, eläin- tai kasviaihe, menevät kuin kuumille kiville.

Minä jään odottelemaan sitä tumppuja tumpeloille -kirjaa, jos sitten uskaltaisin kokeilla itsekin.

***

Villit vanttuut & vallattomat villasukat

Lumi Karmitsa

Moreeni 2016

Elämyksiä kaupungin ytimessä

Suomen selkein kuvausopas!

Paikka puussa

Juhannusherkkuja

Herkullinen kookos-suklaa!

Compagnie de Provence/TERRA

Bataattijäde!

Mustikkatryffelit!

Tummat tryffelit

Kotopirkot Asuntomessuilla!

VillaAnnala

Hyvän olon jäätelökirja

Kuohkeat bataattimuffinit!

Popparikakku

Sokeriton!

Kamalan ihana päivä

Ruostemaalin testausta

Ruoste

Rust Effectillä uutta ilmettä

Metka tuote!

Villit vanttuut!