Suvikukkasia

Maalasin makuuhuoneen melkeinpä heti muuton jälkeen, mutta hyvien kuvien saamiseen on vain kulunut turhauttavan pitkä aika. Taloon tulee jotenkin niin huonosti valoa oikeassa kulmassa ja olen yrittänyt etsiä otollisen hetken luonnonvalolle. Toki huoneen somistuskin on hakenut oikeita uomiaan näiden muuton jälkeisten viikkojen aikana. Alla olevassa kuvassa näkyy seinien ja karmien alkuperäinen ilme ja väritys.

Ikkunoiden ja ovien karmit olivat läpi koko talon keskikerroksen tällaiset aika voimakkaan petroolit. Tykästyin niihin mutta jotenkin silti kaipasin muutosta. Jotakin omaa.

Entinen omistaja oli valinnut turkoosin sävyn vastaväriharmonian mukaan, koska ovet täällä ovat oranssinkeltaiset, ei siis postiauton väriset vaan lakatut vaneriovet. Turkoosi korostaa ovien väriä ja toisinpäin. Mutta koska halusin rauhallisemman ilmeen, piti löytää jokin toinen väri, jolla saada aikaan vastaväriharmonia. En halunnut liian tylsää mutten liian rauhatontakaan väriä. Katselin Tikkurilan värikarttaa ja silmiini osui sävy nimeltä Ametisti. Se on jännä harmaan sävy, jossa on lilahtavansininen sävy. Väriä on vaikea kuvailla ja sen sävy muuttuu eri valaistuksissa.

Seinien sävyksi valitsin Tikkurilan sävyn Lumo. Maali on Colorian Greenline sisustusmaali. Coloria Greenline on vesiohenteinen, uuden sukupolven hajuton, muoviton, hengittävä ja ympäristöystävällinen sisämaali, joka omaa lisäksi antimikrobisen vaikutuksen. Valitsin tämän maalin siksi, että halusin käyttää maalia, joka sopii tällaisen vanhan talon henkeen. Seinissä oli aiemmin tapetit ja maalasin suoraan tapetin päälle. Tapettien poistaminen olisi voinut olla liian monimutkainen projekti, ja koska tapetointipinta oli siisti, onnistui maalaaminenkin hyvin. Maali oli juoksevaa ja helposti käsiteltävää, maalaustulos onnistui siististi ja hyvin sekä telalla että pensselillä. Maalasin seinät kolmeen kertaan ja jokaisella kerralla violetin sävy muuttui hieman, vasta viimeisellä kerralla sävy muistutti sitä miltä se väriliuskalla näytti. Maali on riittoisaa, kolmella litralla maalaa helposti 4x4m kokoisen huoneen ja maalia jää vielä ylikin.

Puinen kukkapöytä on apen tekemä lahja meille.

Maalaaminen sujui joutuisasti, kun taas huoneen saaminen viimeistellyksi vei paljon enemmän aikaa. Lopulta osaset kuitenkin löysivät paikkansa. Rikkinäisestä laatikosta tein seinälle taulun ja pienen hyllyn, jonne laitoin esikoisen kastepukuun kuuluvat, mummun kutomat, tossut. Poika vain oli niin isojalkainen jo pienenä, että eihän nämä ikinä sopineet vauvan jalkaan.

Huoneen oven yläpuolelta löysivät paikkansa maalaamani koivun oksat ja tekemäni huopasiivet.

Mielestäni onnistuin löytämään karmeihin hyvän sävyn, se korostaa ovien oranssihtavaa sävyä ja sopii kauniisti seinän harmahtavan lilaan sävyyn. Aiemmin tummanvihreän lampunvarjostimen maalasin muinoin ruskeaksi Country French-maalilla.

Valkoiseen pylväsmäiseen vitriiniin laitoin heinäseipäistä tehdyt korupuuni. Lisäksi paikkansa sieltä saivat vihkiraamattu, kastekynttilä, muutama häämuisto ja miehen hymypoikapatsas.

Olohuoneen uudesta ilmeestäkin on postaus jo aloitettu, öhm yli kuukausi sitten. Mutta senkin suhteen on ollut samaa ongelmaa, eli kuvat eivät meinaa onnistua halutulla tavalla. Huoneen ilmekin on vielä hieman vaillinainen, jotakin se kaipaisi. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

*Blogiyhteistyössä Coloria Oy & Suvikukkasia*

SObloggarina pääsin jälleen tutustumaan uusiin tuotteisiin. Täytyy myöntää, että tämäkin nimi oli ihan vieras itselleni. Tai ehkä olen siihen jossakin törmännyt mutten sen kummemmin ole huomioinut asiaa enempää.

Kyseessä on raakasuklaat, joiden luojana on Goodio. Goodio valmistaa laadukkaat ja uniikit luomusuklaat käsityönä Helsingissä. Samettinen suklaamassa valmistuu kivimyllyssä, ja makeuden massaan antaa ympäristöä säästävä kookospalmusokeri.

Sain maisteltavaksi ja nautittavaksi kaksi pientä levyä: 80% Pure Nacional ja 61% chilisuklaa, johon lempeää potkua antaa cayennepippuri. Lisää makuvaihtoehtoja löydät Goodion nettisivuilta.

Goodion perustivat kolme kaverusta vuonna 2015. Perusajatuksena oli valmistaa suklaata hyvistä ja terveellisistä raaka-aineksista, koska suklaa itsessään on hyvin terveellistä kunhan se on valmistettu puhtaista raaka-aineista.

Goodion suklaissa ei ole mitään ylimääräistä joten myös ruoka-aineallergioista kärsivät voivat nauttia niitä. Goodion valikoimiin kuuluu myös jäätelöt, joissa käytetään mm. kookoskermaa ja makeutuksena taateleita.

Suklaalevyt ovat kuin pieniä kirjekuoria. Kauniit ja harkitut kuosit tekevät kääreistä persoonallisia ja uniikkeja, ja ne sopivat sellaisenaan lahjaksi. Sisäpuolelle voisi liittää lisäksi tagin, johon kirjoittaa lahjan saajalle pienen viestin. Kukapa ei suklaayllätystä rakasta, ja vielä kun se on on tehty rakkaudella terveellisyys inspiraation lähteenä niin eipä voisi olla parempi herkkulahja.

Katso Goodion esittelyvideo Youtubesta!

*blogiyhteistyö SOblogit | Goodio*

Lastenhuoneen ja olohuoneen maalaukset toteutettiin blogiyhteistyönä Coloria Oy:n kanssa. Seinät maalattiin Greenline sisustus- ja remonttimaaleilla. Valitsin lastenhuoneeseen suurempaa kulutusta kestävän remonttimaalin ja olohuoneessa makuuhuoneen tavoin on käytetty sisustusmaalia, näissä huoneissa seiniä ei tarvitse samalla tavalla pyyhkiä kuin mitä lastehuoneessa luultavimminkin joutuu. Ainakin muksut ovat jo innoissaan väritelleet liitutaulun rajojen yli seinään. Liitu nyt onneksi lähtee kuitenkin poiskin suht helposti.

Mr. Kirjailija alias mieheni maalasi olohuoneen seinät telaamalla, minä pysyttäydyin tutussa ja turvallisessa pensselissä, tosin kyllähän minä sitten lopulta otin telankin apuun lastenhuoneen seiniä maalatessani. Kävihän se telaten paljon joutuisammin.

Kumpainenkin huone on nyt kalustettu ja somistettu, mutta katsotaan miten kauan ne pysyvät nykyisessä muodossaan. Ainakin lastenhuoneen suhteen mieleni tekisi tehdä jotakin muutoksia, en vain vielä tiedä että mitä. Tavaraa siellä ainakin on ihan liikaa ja kaikki on aina pitkin lattiaa. Asuntomessujen kiiltokuvalastenhuoneet olivat kaikki vuorollaan niin siistejä ja harkittuja, mutta kotona todellisuus on aivan jotain muuta.

Papan tekemä 'lullu' eli kehto nukeille. Tyllerö on kyllä itsekin pistänyt kehtoon pötkölleen, sopii sinne ainakin vielä. Huoneesta löytyy muutakin papan tekemää: puinen keinuhevonen.

Lastenhuoneen turkoosit karmit jätin alkuperäiseen väritykseensä. Ne sopii ihan kivasti vihreän seinän kanssa (Tikkurila/Lehvästö). Ovenkarmikin oli viime viikkoon asti turkoosti, mutta maalasin sen lopulta valkoiseksi. Valkoinen rauhoittaa ja tasapainottaa huoneessa yleensä vallitsevaa pienoista kaaosta.

Aiemmassa kodissa tämä valaisin oli olohuoneessa, nyt se sai paikan lastenhuoneesta. Olen kietonut valaisimeen perhos- ja höyhenköynnöksen.

Roll-up verhon tein tavallisesta pitkästä verhosta, jonka käänsin sivuttain. Yläreunaan ompelin tangolle kujan ja siistin verhon sivusaumat. Vihreästä ja turkoosista satiininauhasta ompelin verhoon kiinnikkeet, jotka pitävät verhon alaosan paikoillaan rullan muodossa.

Ja tässä alakuvassa lastenhuone ennen muutosta. Seinissä oli useampi kerros tapettia. Tuo pinkki lehtikuosinen tapetti lähti todella helposti vain nyppäämällä vuota kerrallaan, mutta sieltä alta paljastuikin sitten monenlaista pintaa, jotkut lähtivät helposti ja toiset vähemmän helposti. Kyllä siinä sai muutaman tunnin ahertaa, että pinnasta sai edes suhteellisen siistin. Pakkelia lopuksi pintaan, hionta ja uusi maali päälle. Pari kertaa kyllä kävi tapetteja repiessä mielessä, että olisiko helpompaa vaan ostaa uudet levyt ja maalata ne. Ehkä jonakin päivänä sekin idea tulee toteutettua.

Ja sitten pari kuvaa olohuoneesta.

Oikeastaan jokaisessa huoneessa oli seinäpinnat tapetoitu. Keittiössä päätyseinät oli maalattu mutta niissäkin alla oli lasikuitutapetti. Olohuoneessa ja keittiössä oli samanlainen mustavalkoinen köynnöstapetti, ja samalla kuosilla oleva tapetti oli myös makuuhuoneessa ja vintin yhdessä huoneessa mutta näissä väritys oli mustavalkoisen sijaan beige.

Alakuvassa näkyvä kapiokirstu on sekin apen tekemä, häälahja meille.

Sohva on roskalavalta miehen pelastama Artekin sohva. Mies oli sen päällystyttänyt muistaakseni jossakin lähialueen ammattikoulussa opinnäyte-/lopputyönä, joten verhoilukuluja ei tullut, hintaa tuli ainoastaan käytetystä kankaasta, ja sekin oli pakan loppu, joten hintaa taisi tulla 150e verran. Ei paha hinta laisinkaan, sohva itsessään oli hyvässä kunnossa.

Olohuoneen seinien väri on Tikkurilan kartasta Shantung. Kyseistä sävyä on hankala saada toistumaan kuvissa aidonnäköisenä. Se on harmaan ja beigen sekoitus, ihanan puuterinen lämmin sävy.

Valkoiset karmit: Teknos T1373, tummat karmit Tikkurila AMETISTI, jalkalistat/kynnykset Teknos T1383.

Olohuoneeseenkin pitäisi vielä jotakin keksiä. Yksi villi idea on tuoda luontoa tupaan, mutta katsotaan toteutuuko se. Seinään olisin halunnut maalata ison mandalan tai sen tyylisen itämaisen ornamentin, mutta sabluuna sen tekemiseen puuttuu. Verhoja juuri vaihtelin, ostin Seinäjoelta eräästä uudesta kangaskaupasta todella edullista silkkimäistä kangasta, vihreää sekin. En näköjään pääse eroon vihreän sävyistä. Olin menossa Eurokankaaseen mutta mies huomautti, että tuossa lukee "kankaita eurolla" joten tietysti minä suuntasin sitten sinne. Ihan eurolla en valitsemaani kangasta saanut, mutta eipä se kauaksi siitä heittänyt: 5e/m ja se vielä puoleenhintaan. Kangassalonki sijaitsee Seinäjoella Joupissa, kannattaa käydä katsomassa, valikoimaa oli runsaasti!

*Blogiyhteistyö - Coloria Oy*

Ehkä tässä nyt ei kannata huolehtia ennalta, koska ihan hyvältä näyttää tämän syksyn joulukirjasato. Nyt sain käsiini jo toisen ja mitä olen kirjauutuusvalikoimia katsellut niin kyllä sieltä vielä jokunen kirja on tulevaa joulua silmäillen tulossa. Ja koska joulu ei ole vain askartelua, vaan siihen liittyy suurena osana myös leivonnaiset ja jouluherkut niin mikäs sen mukavampaa kuin saada aiheeseen sopiva kirja. Readme.fi julkaisi juuri kirjan Makeaa joulua, joka pitää sisällään joulunajan makeita reseptejä, ideoita joulupöytään ja lahjapaketteihin. Kirjan on kirjoittanut Koko Suomi leipoo -ohjelman voittaja Liisa Westerberg.

Makeaa joulua on kauniisti kuvitettu kirja, joka pitää sisällään makeiden reseptien lisäksi runsaasti vinkkejä ja ohjeita näyttävien ja yksinkertaisten lahjapakettien tekoon. Nyt on hyvä aika valmistautua paketointipuuhiin keräilemällä varastoon lasipurkkeja, erilaisia papereita, nauhoja ja tyhjiä kartonkipaketteja. Kierrätysmateriaaleista saa aikaan monenlaisia kauniita paketteja!

Kirjansivuista tehty tähtiköynnös.

Reseptit on jaettu kolmeen eri vaikeustasoon ja kirjan resepteistä löytyy vaihtoehtoja myös gluteenittomaan, maidottomaan, munattomaan ja vegaaniin ruokavalioon.

Glögimacarons, kookossuukot, erilaiset jouluiset ja mausteiset kuumat juomat,

pitsillä koristellut piparkakut, ja lapsille mieluisat karkkitalot piparkakkutalojen tyyliin.

Puurovanukas, tähtipullat, minttusuklaa-rullakakku, pähkinäinen jäätelökakku ja makoisat fudget ja vaahtokarkit. Oijoi mitä ihanuuksia! Ihan vesi herahtaa kielelle pelkästään kuvia katsomalla. Kirjan kuvitukseen on todellakin panostettu ja isot koko sivun kuvat avaavat ohjeet kyllä kokonaan lukijalle.
Ohjeissa vilahtavat niin tutut ja perinteikkäät vaihtoehdot kuin myös uudet ja kokeilemisen arvoiset makeat herkut.

Nyhtöpullaa pitää kokeilla myös, sekin näytti herkulliselta. Pull apart eli nyhtöpullat ovat kuulemma olleet suosiossa maailmalla viime vuosina. No, minä tulen näköjään taas hieman jälkijunassa koska tietääkseni kuulen asiasta ensimmäistä kertaa. Uusia ideoita kehitellään ja keksitään kokoajan, juuri näin jossakin nyhtöpitsankin ohjeen. Mikäs siinä, hyvähän se on ettei ideat maailmasta lopu ja vanhakin ohje voi aina olla jollekin uusi.

Taikataikinasta tehdyt pakettitagit, jotka on värjätty punajuurimehulla ja koristeltu leimaamalla.

Maalatut männynkävyt paikkamerkkeinä.

Hyvää joulun odotusta teille jouluihmisille!

Kannattaa suunnata kirjaostoksille tai kirjastoon jos tällaiset makeat herkut herättivät huomiosi.

Psst. Yllä pari omaa ideaani paketointiin ja joulunajan kattaukseen...

Minua on aina kiinnostanut kasvit ja niiden hyötykäyttö. Nykyään ne luetaan lähinnä vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin mutta ennen kasveilla hoitaminen on ollut arkipäiväistä. Kasveista saadaan ravinnon lisäksi apua moneen vaivaan ja sairauteen. Luonto on pullollaan kasveja, joita saatetaan pitää rikkakasveina ja täysin turhina tai sitten ne ovat nykyihmisille täysin tuntemattomia mutta jotka silti pitävät sisällään salaista parantavaa voimaa.

Otavan teos Parantavien ruokien opas tutustuttaa lukijan rohdoskasvien lisäksi muihinkin kasvispohjaisiin ravintoaineisiin kuten parantaviin hedelmiin, kasviksiin, papuihin, viljoihin ja siemeniin. Kirjasta löytyy luontainen apu yli 80 yleiseen vaivaan kuten esimerkiksi diabetekseen, korkeaan kolesteroliin, närästykseen, mustelmiin, ruoansulatusongelmiin, unettomuuteen, flunssaan ja masennukseen.

Otetaan esimerkiksi vaikka päänsärky. Kirjassa esitellään ruoka-aineita, jotka ehkäisevät päänsärkyä tai lieventävät kipua. Sellaisia ruoka-aineita ovat mm. pinaatti ja muut magnesiumpitoiset ruoka-aineet, lisäksi avuksi voi valita valkosipulin, inkiväärin, mintun, saksanpähkinät tai kurkuman. Puutarhasta löytyy kaksi yrttiä, joista on tehty viralliset lääketieteelliset arvioinnit: reunuspäivänkakkara ja etelänruttojuuri on tutkitusti auttaneet pääkipupotilaita. Kappaleessa kerrotaan myös mitä kannattaa välttää jos on altis pääkivulle tai migreenille, ja näitä ovat mm. natriumglutamaatti, tyramiinia sisältävät ruoka-aineet kuten suklaa, olut, banaani ja pähkinät, myös hiilihydraattipitoinen ruokavalio saattaa lisätä vaivoja.

Kirjassa on kunkin ruoka-aineen kohdalla selitetty tarkasti tuotesisältö, vaikuttavat aineet ja miten ne vaikuttavat. Lisäksi annetaan ohjeita ja vinkkejä miten kyseisiä ruoka-aineita tulisi käyttää.

Minusta on hyvin mielenkiintoista tutustua niin villiyrtteihin kuin kaupasta saataviin luonnon antimiin ja saada tietää mitä kaikkea ne pitävätkään sisällään. Helposti sitä tulee vain syötyä ruokaa mahantäytteeksi liikoja ajattelematta mitä oikeasti suuhunsa laittaa, tai mitä kyseinen raaka-aine pitää sisällään. Kannattaa myös tutkailla omia vaivojaan ja pitää vaikka päiväkirjaa syömisistään, siten voi tarkkailla sitä mistä mikin vaiva saattaisi johtua tai mikä vaivan aiheuttaja mahdollisesti on. Ja onhan se hirveän hieno asia, että luonnon antimilla on niin suuria voimia, että ne parantavat niin isoja kuin pieniäkin vaivoja ja sairauksia. Kyllä minä ainakin mieluummin valitsen luonnon yrtin kuin pillerin purkista. Ja jos pelkää kasvien aiheuttamia mahdollisia sivuhaittoja niin kannattaa muistaa, että jokaisella lääkärin määräämälläkin lääkkeellä on omat haittavaikutuksensa, ja monet niistä vieläpä jopa terveydelle haitallisia.

Parantavien ruokien opas

James A. Duke

Otava

SObloggaajana sain taas hyvän mahdollisuuden testata itselleni uusia tuotteita. Nämä kotimaiset Kaunis-tuotteet valmistaa Kulkurin Kartano. Tuotteet ovat ekologisia ja turvallisia käyttää. Testaamissani tuotteissa tuoksuu ihanan aito sitrus, sitruunan ja limen aromit ovat kuin suoraan tuoreesta hedelmästä. Kun vertaa tiskejä pestessään Kaunis-tuotteiden tuoksuja muihin tiskinpesuaineisiin eron huomaa heti. Kun tarkemmin miettii miltä nuo väriaineilla kyllästetyt siniset saippuat oikeastaan edes tuoksuvat, tulee mieleen että niihin on varmastikin kehitelty omat nimikkotuoksunsa, jotka kuluttaja sitten mielessään yhdistää puhtauteen ja sen tuoksuun. Sama juttu pyykinpesuaineiden tai yleispuhdistusaineidenkin suhteen on, moni kuluttaja ajattelee, että jos pyykki tai koti ei tuoksu voimakkaasti pesuaineelle se ei ole puhdas.

Sitrus keittiösuihke on monikäyttöinen keittiön puhdistaja. Se sopii kaikille pestäville koville pinnoille: puulle, kivelle ja rosterille. Se käy myös ikkunoiden pesuun. Tuote ei sisällä väriaineita, zeoliittia eikä fosfaattia. Sitruksisen tuoksun tuote saa aidoista eteerisistä öljyistä, jotka tehostavat puhdistusta ja samalla hoitavat ihoa.

Olen käyttänyt sitä ikkunoiden pesuun, tiskialtaan ja tasojen puhdistukseen. Hyvä apu se on ollut myös lukuisissa maalausprojekteissani, olen nimittäin pessyt suihkeen avulla pinnat ennen maalausta. Suihkepullo on hyvä hyötykäyttää suihkeen loputtua, suihkepulloa nimittäin tarvitsee yllättävän monessa kodin jutussa ja mitä kauniimpi pullo sen parempi.

Kulkurin Kartanon etiketit ovat aina yhtä kauniita, pelkistetyn romanttisia ja ajattomia.

Sain testattavakseni myös astianpesuainetta, joka sekin on tuoksultaan ihanan luonnollinen! Lime astianpesuaine on väriaineeton, ekologinen ja hellävärainen, ja tehonsa se saa limen eteerisestä öljystä. Lisäaineiden määrän minimoimiseksi tuote vaahtoaa maltillisesti.

Iso 500ml pullo kestää pitkään.

Kulkurin Kartanon tuotevalikoimiin kuuluu lisäksi erilaiset kotimaiset käsintehdyt saippuat ja voiteet.

Katso jälleenmyyjät täältä!

Anthony Williamilla on kyky diagnosoida tarkasti ihmisten sairauksia. Monet ihmiset, jotka ovat kärsineet jopa vuosia sairauksista, joille lääkärit eivät ole löytäneet syytä tai hoitokeinoa, ovat parantuneet Anthonyn ohjeilla. Ruokavalion muutos on tärkein osa paranemisprosessia. Yksinkertaisilla muutoksilla voi siis olla suuret vaikutukset. Anthony William paljastaa tässä kirjassa sellaisia asioita ja totuuksia terveydestä ja sairauksien hoidosta, joita ei löydä mistään muualta. Kirjan tiedot ovat aikaansa edellä ja lukijana saat siis ensikäden tietoa mm. MS-taudin, migreenin, nivelreuman, kilpirauhasen vajaatoiminnan, ADHD:n ja aikuistyypin diabeteksen hoidosta. Kirjassa annetaan myös syy monille ns. selittämättömille sairauksille, joihin lääkärit eivät ole löytäneet syytä.

Taudeista ja sairauksista kerrotaan ensin yleistä tietoa, sen jälkeen kerrotaan mitkä kyseisen taudin tunnusmerkit ovat, mikä on sen todellinen aiheuttaja ja miten sen voi parantaa. Hoito tapahtuu parantavien ruoka-aineiden, yrttien ja ravintolisien avulla. Muun muassa mustikka, selleri, pinaatti, kurkuma ja spirulina ovat aineita, joilla on runsaasti parantavia vaikutuksia. Anthony William määrittelee jokaiselle potilaalleen henkilökohtaisen ruokavalion, joka pitää sisällään tiettyjä hyvää tekeviä ruoka-aineita. Hoidon vaikutus alkaa näkyä tapauksesta riippuen heti tai kuukausien kuluessa.

Mutta mistä tämä terveysmeedioksi nimetty parantaja tietonsa saa. Hän ei ole lääkäri mutta silti hän on parantanut tuhansia ihmisiä taidoillaan. Anthony William omaa erityisen kyvyn, hänellä on parantajan lahja. Korkeampi voima, tai Henki kuten hän itse sitä nimittää, välittää tietoja Anthonyn kautta annettavaksi maailmalle. Ja vaikka olisitkin skeptinen tämän luettuasi, mikään ei silti estä sinua testaamasta Hengen välittämiä oppeja. Jos parantuminen tapahtuu pelkästään poistamalla ruokavaliosta tiettyjä aineksia ja korvaamalla ne toisilla, ei kokeileminen maksa vaivaa, etkä altistu millekään peruuttamattomalle. Ja jos kaikkea on jo kokeiltu eikä vaiva ole parantunut saatat löytää tästä kirjasta jotakin mullistavaa.

Luota ja usko, uskalla luottaa!

Terveysmeedio auttaa - Anthony William

Tammi2016

www.medicalmedium.com

Tykkäätkö järjestää juhlia mutta kaipaat kenties hieman tukea, apua ja vinkkejä hyvien kemujen järjestämiseen? Lähipiirin kanssa juhliessa ei mielestäni tarvitse niin kamalasti stressata juhlien kulusta vaikka niiden järjestämiseen olisikin varannut runsaasti aikaa. Ruokien, koristelujen ja teeman valinta tuottaa aina jonkin verran päänvaivaa eikä ideoita aina välttämättä tule ajatuksen voimalla.

En tiennyt kuka on Lauren Conrad, enkä tiennyt sitäkään mitä tämä kirja pitäisi sisällään. En aluksi edes ajatellut hankkivani sitä itselleni. Mutta jostakin syystä löysin itseni tutkimasta kirjaa netissä ja huomasin sen sisältävän itseäni kiinnostavia juttuja. Kirja saikin ihan erilaisen merkityksen.

Celebrate on ylellinen ja kattava opas täydellisten juhlien järjestämiseen. On kyseessä sitten häät, vauvajuhlat, rantabileet tai illanistujaiset, löytyy kirjasta jokaiseen teemaan sopivia neuvoja ja vinkkejä, joiden avulla juhlasuunnittelu sujuu vaivatta, ja pääset nauttimaan juhlistasi täysin rinnoin.

Ensin täytyisi tietää mitä juhlitaan, eli mikä on juhlien aihe. Lauren antaa vinkkejä juhlasuunnittelun alkuun pääsemisessä sekä hyväksihavaitsemiaan etikettisääntöjä sulavaan ja hienotunteiseen emännöintiin. Kirja koostuu kahdesta osasesta: valmisteluista ja itse juhlista. Valmistelu-osiossa tutustutaan ideointiin, kutsuihin, menuun, juomiin ja koristeluun.

Kirjasta löytyy mm. juomalaskuri, eli miten paljon juomia tulisi varata juhlijaa kohden,

yleisimmät juomat ja cocktailit,

ohjeita kukka-aselmien tekoon ja

opas oikeaoppiseen kattaukseen.

Juhlaosiossa käydään läpi yleisimmät juhlat ja niiden järjestäminen alusta alkaen: menu, juomat, koristelu ja yksityiskohdat. Lisäksi annetaan vinkkejä oikeanlaiseen ja tilanteeseen sopivaan tyyliin ja mahdolliseen annettavaan lahjaan tai viemiseen. Etikettiosioissa käsitellään small talkia, emännän huomioimista ja odottamattomia vieraita.

Lauren Conrad todellakin nauttii juhlimisesta, juhlien suunnittelusta & järjestämisestä. Kirja on kuin paperinen versio Pinterestistä: se on täynnä kuvia, ideoita, tunnelmia ja ennenkaikkea vinkkejä täydellisten juhlien järjestämiseen! Kirjasta huokuu ylellinen fiilis, se on luksusta pullollaan. Kirjan opeilla saat aikaan ammattitasoiset juhlat, ja vaikka Lauren ylistääkin kotikutoisia juhlia kotoisassa ympäristössä tuntuvat ne hänen järjestäminä silti julkkistason laadulta. Mutta en sano etteikö joskus olisi upeaa saada kutsu sellaisiin juhliin, edes pieni pala luksusta olisi enemmän kuin tervetullutta meikäläisen elämään. Jokainen silti järjestää omanlaisensa juhlat niinkuin parhaakseen näkee mutta on kiva, että apua ja vinkkejä vähän parempaan tasoonkin on saatavilla. Lauren jakaa kirjassaan nokkelia ideoita ja kukkarolle sopivia lifestyle-vinkkejä.

Kirjassa on runsaasti hersyviä, kutsuvia ja tunteidentäyteisiä kuvia juhlista, tunnelmista, koristeista ja tarjottavista. Reseptejä kirjasta ei kuitenkaan juurikaan löydy, ja se on harmillista. Nimittäin moni ruokalaji näyttää niin herkulliselta mutta ohjetta niihin ei ole saatavilla, ainoastaan juhliin sopivat menut on listattuna. Toki vastaavilla hakusanoilla esimerkiksi Pinterestistä voi löytää varmasti myös reseptin.

Nyt sitten vain juhlia suunnittelemaan! Kohta on joulu ja sitä ennen Halloween, lapsille olen jo ajatustasolla suunnitellut pienimuotoisia kekkereitä. Tykkään juhlien, tarjottavien ja koristeiden ideoinnista ja valmistuksesta. Aina toteutus ei vastaa ideaa mutta tärkeintä on kuitenkin juhlien hyvä tunnelma ja se, että kaikki viihtyvät, eikä vieraat välttämättä edes huomaa niitä puutteita, joita itse mielessään ajattelee.

Lauren Conrad| Celebrate - Ihana elämä

Readme 2016

Lokakuu on jo puolessa välissä ja kohta on kuun vaihde. Silloin maailmalla ja nykyään jo Suomessakin juhlitaan Pyhäinpäivää, Halloweenia. Juhlaa, joka jakaa mielipiteitä. Minulla itselläni ei ole juhlaa vastaan mitään, minusta se on vain hienoa, että on yksi juhla lisää. Ja varsinkin näin syksyn pimeydessä on aina kiva kun on aiheita juhlaan. Tykkään kynttilöistä ja koristevaloista. Tykkään koristeiden tekemisestä ja kodin somistamisesta. Halloweenin ei tarvitse olla karmea ja pelottava vaan se voi olla myös salaperäinen ja tunnelmallinen.

Tykkään järjestää pienimuotoisia juhlia mutta en tykkää alkomahoolilla kyllästetyistä pippaloista, ja sellaisiin juhliin taas ei aikuiskansa yleensä ole innostunut tulemaan joten vaihtoehdoksi jää juhliminen oman perheen kanssa tai sitten järjestetään kemut lapsille.

Muuton jälkeen en ole askartelukaappejani avannut. Nyt oli pakko, koska deadline painaa Paperillan kanssa. Oli siis pakko kivuta vintille, avata kaapit ja kaivaa tarpeet esiin. Enkä sano, ettenkö tykkäisi askartelusta. Tuskin minulla siinä tapauksessa olisi kokonainen työhuone kaapit pullollaan materiaalia. Syy on oikeasti siinä, että oma aika on kortilla ja runsaudensarvi ahdistaa takaraivossa. On siis liikaa ajatuksia, ideoita ja niitä ei meinaa saada järjestykseen.

Kun alkuun päästiin niin tällainen oli lopputulos!

Lepakkoruusukkeisiin tarvitaan lahjapaperia tai voimapaperia, josta taitellaan ensin haitari ja sitten muotoillaan ruusuke niittaamalla sivut yhteen.

Koristeeksi pieniä kakkupapereita, hopeanauhaa ja mustasta kartongista leikattuja lepakoita.

Talossamme on yksi ainoa WC, ja sekin on todella pieni. Ei itseäni juurikaan haittaa, ettei vessoja ole enempää koska ei lapsuudenkodissanikaan ole ikinä yhtä enempää ollut ja hyvin on pärjätty. En ole tottunut myöskään isoon vessaan, joten ei tämä uuden kotimme pieni vessa tuntunut mitenkään ongelmalliselta. Mutta jos nyt rehellisiä ollaan niin toisinaan tilan puute ahdistaa, varsinkin kun kyseisessä tilassa häärää välillä itseni lisäksi kaksi alamittaista, ja kaikkien on aina ängettävä samaan tilaan vaikkei hätää olisikaan. Ostohetkellä WC oli musta. Seinissä oli tummanpuhuvat ornamenttikuvioiset tapetit, katosta roikkui kristallikruunu ja seinällä oli lasiset tasot. Malja-altaan alla oli itse tehty allaskaappi, ja allastaso kiersi tilan kahdella seinällä. Vaikka taso ei ollut leveä, tuntui se kuitenkin vievän ikävästi käyttötilaa. Toki tason päälle sai laitettua purkkeja ja pesuvälineitä, mutta en silti kokenut sitä käytännölliseksi. Ja ei se paperitapettikaan niin kovin järkevä materiaali mielestäni ollut. Ei varsinkaan altaan takana, jonne väistämättä roiskui käsiä pestessä vettä ja tapetin pinta oli täynnä valkeita roiskeita. Olisihan altaan taakse tietysti voinut laittaa vaikka lasin tai laattoja, mutta roiskejälkiä oli muuallakin seinissä, ja sen lisäksi seinät oli tapetoitu osittain isoista ja pienistä palasisista ja näytti sen vuoksi hieman epäsiistiltä.

Sitten alkoikin kova pohdinta, että miten tuon pienen tilan uudistaisi niin, ettei tila pienene entisestään ja mielellään pintaremontti tulisi toteuttaa mahdollisimman edullisesti. Kyselin ihmisiltä kommentteja ja ideoita materiaalien suhteen. Osa kehui laminaattia, osa paneeleja. Kumpaisiakin harkitsin mutta sitten päähäni pälkähti ohut vaneri. Ajattelin, että sillähän voisi saada helposti 'pinnoitettua' ison alan kerralla siististi. Ohuella 4mm vanerilla huonealakaan ei pienenisi, kuten se tekisi paneelin tai laminaatin kanssa, ne nimittäin ovat sen verran paksua materiaalia. Vertailin hintoja usean eri paikan välillä ja keskimäärin jokaisessa paikassa hinta pyöri 30 euron tietämillä. Lopulta kyllästyin jahkaamiseen ja päätin, että nyt käydään vielä yhdestä paikasta kysymässä ja sitten ostetaan tarvittavat materiaalit, jotta saadaan asia eteenpäin. Hartmanilta löytyi etsimääni vaneria, ja hinta oli yllättäen melkein puolet halvempaa kuin muissa firmoissa ja myymälöissä. Hartmanilta lähti siis matkaamme 5 vanerilevyä, yhden koko on 1220x240mm.

Lopulliseen työhön meni kolme ja puoli vanerilevyä, WC:n koko on n. 95x145cm, korkeus n. 250cm. Hintaa käytetyille vanereille tuli vajaat 60€.

Vanerit kiinnitettiin seinään asennusliimalla ja pienillä nauloilla. Seinien kulmat tasoitettiin pakkelilla ja saumanauhalla.

Allas, hana, pönttö ja valaisin pysyivät samoina. Allastaso tehtiin liimapuulevystä. Levystä leikattiin mittojen mukainen kappale, joka kiinnitettiin seinään kulmaraudoilla ja hyllynkannattimilla. Tarkoitus olisi tehdä vielä jonkinlainen suoja putkien eteen ja/tai hyllytaso tai lokerikko allastason alle. Koukkujen sijaan naulakoiksi vaihdettiin Wave-naulakot. Mies halusi laittaa ne, minun makuuni ne ovat ehkä hieman modernit, mutta kyllähän ne ihan hauskat silti ovat ja tuovat osaltaan mukavaa ilmettä uudistettuun tilaan.

Peilikaappi on vanhasta kodista ja se pääsi vihdoin käyttöön tässä talossa. Aiemmin vessassa oli lasiset avohyllyt ja erillinen peili altaan yllä.

Ovenkarmeissa on jännä violettiin vivahtava harmaan sävy: Tikkurilan AMETISTI. Kyseisellä sävyllä on maalattu oikeastaan kaikki ovi- ja ikkunakarmit, lukuun ottamatta muutamia valkoiseksi maalattuja karmeja.

Seinäpinnat ja allastaso maalattiin V33-paneelimaalilla, sävy vaaleanharmaa. Kyllähän tuo sävy lähinnä valkoiselta näyttää mutta ei se kyllä oikeastaan haittaa yhtään. Mikä sinällään on hauska juttu, koska normaalisti olisin sanonut, että en todellakaan halua valkoista vessaa mutta niin vain mieli muuttui. Ei minusta silti pelkistetyn tyylin ystävää saa, vaikka toisinaan vaaleus onkin hyvä asia. Värit ja runsauden voi sisällyttää muihin tiloihin, mutta tällainen muutoinkin pieni tila hyötyy valoisuudesta ja minimaalisesta ilmeestä.

Maali oli ihanan keveää ja vaneri materiaalina imi maalia itseensä. Lopputulos on upea, V33-maali hyväilee kauniisti vanerin pintakuviointia ja maalipinta on kuin satiinia.

Maalasin seinät ensin pensselillä ja toiseen kertaan pienellä telalla. Allastaso on maalattu kertaalleen. Maalia kului noin kaksi litraa.

V33-Paneelimaali sopii seinä- ja kattopaneeleille: puhtaalle, lakatulle tai maalatulle puulle. Se tarttuu ongelmitta myös kalvopinnoitetuille MDF-paneeleille ja muoviin.

• Toimii ilman pohjamaalia tai hiontaa

• Vesiohenteinen

• Valumaton koostumus

• Kestää arjen haasteissa

• Kestää kulutusta

• Hylkii likaa

• Kestää vesiroiskeita

• Pesunkestävä

• 4 värisävyä

Kaikin puolin siis loistava tuote ja sopi kuin nenä päähän tähän meidän projektiimme.

Tässä kuvakollaasissa näkyy vessa ennen muutosta, ja sitten vaneripintaa ennen käsittelyä. En muuten tiennyt vaneria pohtiessani, että se on kovaa kyytiä tulossa taas muotiin. Rakennusmateriaalinakin se on syrjäyttämässä muut levymateriaalit. Ja onhan se hieno materiaali, todella monipuolinen ja monikäyttöinen, ja se on helposti käsiteltävissä.

Ihan valmis WC ei vielä ole, listat puuttuvat ja nyt kun muut pinnat ovat raikastuneet, näyttää lattia aika kamalalta. Maalaaminen voisi olla helpoin ja nopein tapa uudistaa kyseinen pinta.

DIY-uudistuksen kulut n.

- Vaneri 60€

- Liimapuulevy 14€

- Maalit 100€

+ muut kulut kuten asennusliima, vanerisaha ja saumanauha.

*Blogiyhteistyö V33*

Remppaterkuin,

Aina täytyy jotakin kokeilla ja aina sitä parempi mitä enemmän pystyy itse tekemään.

Meillä kuluu talouspaperia runsaasti. Lapsemme ovat paperin suurkuluttajia. Ruokaillessa suu täytyy pyyhkiä jokaisen lusikallisen jälkeen. Pelkään toisinaan, että joku kerta heidän suunsa lähtevät kovan pyyhkimisen tuoksinassa irti. Onhan se tietysti hyvä, että ovat oppineet tällä tavalla siisteiksi, ja lähes pakkomielteen kaltainen toiminta saattaa olla peräisin minulta...

Paperirulla on siis aina pöydässä, siitä on helppo napata pala kun tarve vaatii. Sen verran nuuka minä kuitenkin olen, että puolitan aina nuo isot arkit, koska muutoinhan se olisi jo lähes tuhlausta. Varsinkin jos siihen isoon palaan jostakin syystä pyyhittäisiin vain kerran.

Paperiteline seinässä on aivan liian kaukana, ja silloin pöydästä pitäisi pongahdella pois lukuisia kertoja ruokailun aikana. Pelkkä paperirulla pöydässä taas on aika ankeaa ja tylsää.

Arvatenkin jotakin piti keksiä ja kun näin polttopuiden joukossa rikkinäisen kaulimen, hyökkäsin oitis löytöni kimppuun! Sahasin kaulimen toisen 'nupin' irti, jotta sain sisällä olevan 'kepin' pois. Pahoittelut, sanavarastoni on tähän aikaan vuorokaudesta hivenen puutteellinen. Yhdistin kaulimen osasen puukiekkoon naulaamalla osat kiinni toisiinsa. Ja valmista tuli! Näppärä ja persoonallinen talouspaperiteline on valmis käyttöön. Asettelin irtileikatun nupin paperirullan sisään tukea antamaan, tällä tavoin ei paperirulla heilu liikaa paperia otettaessa.

Innovatiivista tiistaina!

Kun katselin seinällä olevia lastemme kuvia, huomasin ettei tyttösestämme ole kuin vauva-aikaisia kuvia. Tyllerö on kuitenkin täyttänyt jo kaksi, joten ehkä olisi aika tilata hieman uudempiakin kuvia. Tykkään mustavalkoisista vedoksista, ne on jotenkin ajattomampia ja tyylikkäämpiä. Ja ne on helpompi sulauttaa sisustukseenkin. Otan kuvat itse ja teetän sopivankokoisiksi. Ifolorilla on usein hyviä tarjouskampanjoita ja nyt kun tuli erityisen hyvä alennusprosentti päätin kahlata kuva-albumit lävitse ja muokata valitut kuvat mustavalkoisiksi. 20x30cm kuvalle tuli alennuksen kanssa hintaa vain reilu euro, mikä on todella halpa hinta! Kuvien laatu, palvelu ja asiointi on muutoinkin kyseisessä firmassa hyvää. Ja ei tämä ei ole maksettu mainos, vaan ihan oma henkilökohtainen mielipiteeni. Tilasin muutaman ison kuvan ja muutamia pienempiä. Nyt haasteeksi tuli sitten löytää niihin sopivat kehykset.

Yhden idean ns. DIY-kehykseksi kuitenkin löysin Pinterestistä ja heti piti päästä testaamaan. Ja tärkein tarvittava materiaalikin löytyi kuin taikaiskusta ainoana kappaleena askartelukaupan muuttomyynnistä.

Kuvakehykseen tarvitaan siis kirjoitusalusta/keräilyalusta, valokuva ja erilaisia papereita ja koristeita.

Omaan koristeltuun kehykseeni tarvittiin:

* kirjoitusalusta / keräilyalusta

* valokuva

* pinkiksi värjätty kirjansivu

* pala mustaa kangasta

* ekokartonkia

* stanssattuja koristeita (pitsi ja lumihiutale)

* pieni kakkupaperi

* washiteippiä

* narua

* dymoteksti

Aloitin työn sommittelemalla elementtejä ja kerroksia alustan päälle. Pohjalle laitoin ekokartongista taustan, jolle liimasin ja nidoin seuraavat kerrokset. Kartongin päälle nidoin mustasta puuvillakankaasta revityn palasen, sen päälle laitoin kakkupaperin ja lopuksi asettelin valokuvan omalle paikalleen.

Kun pohjakerrokset kuvan kera olivat löytäneet paikkansa aloitin koristelun ja viimeistelyn. Washiteipillä on helppo liimata koristeita kiinni pohjaan, samalla se toimii koristeena itsekin. Nitojan avulla on helppo kiinnittää sellaisia elementtejä, joita ei liimalla tai kaksipuolisella teipillä saa kiinnitettyä. Työssäni nidoin sekä kankaan, kakkupaperin, että stanssatut lumihiutaleet ja vipulävistimellä leikatun perhosen kiinni paikoilleen. Apuna käytin puikkoliimaa.

'Love' ja 'Dream' on washiteippiä ja 'Tyllerö' on tehty dymolla. Lopuksi kieputin työn päälle ohutta narua ja kiinnitin narunpäät työn taakse teipillä.

Kun työ tuntuu valmiilta, se kiinnitetään kirjotusalustaan klipsillä kiinni,

ja kuvakehys on valmis!

Vastaavanlaisissa kirjoitusalustoissa on klipsuissa reikä, jonka avulla alustan saa helposti seinälle ja näin alusta muuntuu kehykseksi. Varsinkin MDF:sta valmistetut alustat ovat jo sellaisenaan hyviä 'kehyksiä' valokuville, mutta minä halusin viedä koristelun astetta pidemmälle.

Psst. Koristeluun ei välttämättä tarvita erityisiä laitteita tai välineitä, mielikuvitusta käyttämällä ja avoimin mielin perustarpeillakin saa aikaan näyttävän ilmeen!

Tekemisen iloa!

Askel kerrallaan kodin pinnat vaihtavat väriä ja uusiutuvat. Asuinkerros alkaa olla jo valmis, vaikka aina pientä säätämistä tulee tehtyä. Värien valinta on joskus vaikeaa, ja aisteille pitäisi muistaa antaa tilaa sopeutua muutoksiin. Lattialistat pitäisi jaksaa kiskoa irti ja maalata siistimmiksi ja WC:n lattia täytyy maalata ja listat asentaa. Siivota saa aina ja varsinkin lastenhuone on aina kuin pommin jäljiltä. Olisi niin houkuttelevaa päästä kärpäseksi kattoon esimerkiksi asuntomessuilla oleviin lastenhuoneisiin nyt kun niissä on jonkun aikaa asuttu. Onko viirit vielä suorassa ja lelut ojennuksessa. Moni koti viimeistellään viimeisen päälle lehtikuviin ja messuille, mutta harvemmin näytetään sitä miltä kodit näyttävät arjen keskellä.

Kellaritilaan oli ajatuksena toteuttaa jonkinlainen oleskelutila säkkituoleineen ja kenties TV voisi löytää paikkansa lipaston päältä. Kaikki muut näistä onkin jo asettunut paikoilleen, mutta telkku on edelleen varastossa. Oleskelukin on jäänyt vähemmälle kun ilmat ovat viilenneet, kissa sen sijaan on nauttinut olostaan säkkituolin uumenissa.

Kellarin lattiat oli tarkoitus kuitenkin maalata, ollaan tilassa sitten oleskelujen tiimoilta tai vain pyykkejä pestäessä. Haluan, että itsellä on hyvä olo, ja hyvä olo tulee muun muassa siitä, että tietää asioiden olevan kunnossa. Kellarin muutosta on hidastanut yksi epäkohta ja harmitusta aiheuttava asia, mutta siitä sitten joskus toiste. Siirsin harmin mielestäni hetkeksi sivuun ja päätin ryhtyä maalauspuuhiin. Pesutuvan lattia oli alunperin punainen. Aluksi haaveilin valkoisesta tai vaaleanharmaasta maalipinnasta, mutta kohteliaisuussyistä päätin kysyä miehenkin mielipidettä asiaan. Hän oli sitä mieltä, että lattian tulisi olla sinertävän vihertävän harmaa. Mikä väri se sitten onkaan. Etsiskelin värejä lattiamaalikartoista, ja Teknofloorin kartasta löytyi sopiva sävy. Miehen valinta siis voitti. Ja hyvä se olikin. Valkoinen lattia olisi saattanut tehdä tilasta pliisun ja valkoisessa näkyy helposti liat ja moskat.

Lattia näyttää yläkuvissa omituiselta siksi, että päätimme lasten kanssa vähän huvitella ja maalasimme kuvioita paperin sijaan lattiaan ennen lopullista maalipintaa. Aika ahdistava tuo punainen väri oli, kiva saada vaihtelua ja piristystä. Ja eiköhän tilan lopullinen funktiokin löydy kun jonkun aikaa ollaan asuttu. Nyt kuukausia on vasta pari, joten kaikki asiat vielä hakee paikkaansa jonkin aikaa.

Yläkuvissa lopputulos ensimmäisen ja toisen maalauskerran jälkeen. Maalasin lattiat Eskaron Floor lattiamaalilla. Se on liuotinohenteinen, kiiltävä ja hyvin kulutusta kestävä maali. Katseli juuri Eskaron laajaa tuotevalikoimaa ja huomasin pohtivani mitä kaikkea tulevina vuosina tuleekaan tarvittua. Saunan seiniin tarvittaisiin uudet pinnat ja talon julkisivu kaipaa kohennusta. Huhheijaa, kuinkahan sitä kaikesta selviääkään. Mutta herätys ja takaisin tähän hetkeen. Kellarin lattia on nyt saanut uuden raikkaamman ilmeen. Minua ensin vähän kauhistutti, että maali on liuotinohenteista. Jotenkin minua vain pelottaa kyseisenlaisten maalien kanssa puuhastelu, lähinnä siis turvallisuussyistä. Pelkään rättien ja riepujen syttymistä itsekseen. Mutta tokihan vesiohenteistenkin maalien kanssa saa olla tarkkana, saattavathan nekin syttyä.

Floor lattiamaali on todella riittoisaa! Maalasin lattiat pienellä telalla (konttien, koska se tuntui parhaimmalta tavalta minulle) ja lattian reunat siistin pensselillä. Muutamalla desillä sai helposti maalattua parinkymmenen neliön alan. Jo ensimmäinenkin maalikerros peitti punaisen maalipinnan hyvin, mutta maalasin toiseen kertaan vielä varmuuden vuoksi. Ensimmäinen maalikerros kesti kuivaa yllättävän kauan, ehkä jopa 24h. Siitä syystä varauduin toisellakin kerralla pitkään odotusaikaan mutta toinen maalikerros kuivuikin yllättäen melkein puolet lyhyemmässä ajassa.

Lattiapinta puhdistettiin ja korjattiin/tasoitettiin virhekohtia. Kyseisessä tilassa lattian pinnassa kulkee muoviputket, joten pintaa ei juurikaan saa hioa. Joitakin kohoumia tasoiteltiin ja kuoppia täytettiin. Ja lopuksi taas hiottiin betonille tarkoitetulla kuppilaikalla (löytyy mm. Motonetista).

Nyt mietinnässä on, laitetaanko pesutupaankin jalka- ja kattolistat. Ehkä ne toisivat viimeistellymmän lookin, mutta kyllä se tällaisenaankin menee ihan hyvin. Minulla on vähän sellainen outo ajatus, että kaikki pitäisi olla valmista heti, mutta ehkä niitä asioita pitää jättää tulevillekin päiville ja vuosille.

Yllä oleva saavi löytyi erään talon purkulavalta. Nappasin sen heti mukaani koska se on niin hieno ja monikäyttöinen. Ja kunhan tuo pesutilaprojekti valmistuisi niin, että kellarissa tykkäisi oleskella ilman ahdistusta, voisi tilasta nauttia ihan uudella tavalla. Kyllähän se saunan jälkeen olisi kiva istahtaa penkille kuivattelemaan ja rentoutumaan kynttilänloimusta.

Toivottavasti teillä on kotona kaikki hyvin.

Blogiyhteistyö | Eskaro Suomi

Eskaro tukee kestävää kehitystä!

Sinnikkäästi toivotan edelleen 'Happy Halloween' vaikka sainkin blogin lukijalta kommenttia, ettei sellaista voi toivottaa. Että ennemminkin pitäisi sanoa karmaisevaa tai hirvittävää halloweenia.

Mutta minä en suostu ajattelemaan tätä juhlaa pimeyden juhlana. Minulle se tuo valoa pimeyteen ja iloa elämään. Mitä enemmän juhlan aiheita sen parempi.

Aikuisten juhlia en järjestänyt monestakaan syystä, mutta lapsille sen sijaan on kiva järkätä kaikenlaista. Ja oikeasti lapset on vain tekosyy juhlien järjestämiselle, lasten turvin saan itsekin vähän hömpötellä ja hyysätä. Ja sitten kun vielä löytyy samanhenkisiä aikuisia, jotka lähtevät täysillä mukaan niin sepä tekee minut vieläkin iloisemmaksi! Iso kiitos mukaan tempautumisesta siis lasten Tädille, ja muulle perheelle.

Made by Täti - Haamut vesi-ilmapalloista ja harsokankaasta.

TSI-ideoita Halloween-somistukseen: harsokangasta ja huopaa!

Nopea teemaan sopiva liina oranssista ja mustasta huovasta!

Made by Täti - Haamu harsosta ja ilmapallosta.

Ja sitten vähän aiheeseen sopivaa herkuttelua...

Nauravat satsumat - piirrä permanent-tussilla kasvot!

Hämiskeksit sokerikuorrutteella ja lakunaruilla, made by Täti

Tänä viikonloppuna tuli syötyä niin paljon, että olo kuin pienellä pullealla possulla. Lauantaiaamu meni koristeiden teossa ja sitten aloitettiin herkkujen teko. Ruokaa oli tarjolla mielin määrin ja taisi yhtenä päivänä elämässäni toteutua myös se 'syö viisi annosta päivässä'-sääntö.

Halloween-teemaan sopivasti sipsipussissa luki: "Jos löydät pussista oikean sydämen..." Se olisi kyllä ollut jo vähän liikaa jopa minunkin makuuni.

Hörhöterkuin,

Joissakin asioissa kyllä hävettää hieman olla suomalainen. Muutaman näistä häpeän ahaaelämyksistä koin lukiessani Tim Walkerin Lost in Suomi - kertomuksia suomalaisista ja Suomesta. Moni juttu tuli kyllä itsellenikin uutena tietona ja toisaalta jokaisessa maassa on ihmisiä ja tapoja moneen junaan. Kaikki suomalaiset ei sovi samaan kaavaan, sama pätee kaikkiin tekemiimme yleistyksiin. Huomasin itsekin syyllistyneeni samaan amerikkalaisten suhteen.

Kirjan aihe on herkullinen, on aina mielenkiintoista saada tietää mitä muualta tulleet ovat mieltä meistä suomalaisista, tai mitä ennakkoluuloja heillä on. Tim ei sentään puhunut jääkarhuista tai pingviineistä, mutta varmasti moni joka on joskus kuullut paikan nimeltä Suomi, saattaa olettaa, että asumme 365päivää vuodesta jäätikön keskellä. Ja jos joku tällaisen olettaja olisi nähnyt minut pienenä niin hänellä ei olisi ollut epäilystäkään olettamuksensa todenperäisyydestä, minä nimittäin näytin ihan eskimolta. Tai niin olen kuullut.

Tim Walkerilla on hersyvän hauska tapa muotoilla ajatuksensa lauseiksi. Tällainen sarkasmiin vivahtava teksti saa ainakin minut hyvälle tuulelle. Ja kun katsoo asioita ulkomaalaisen silmin, näyttävät monet suomalaiset jutut ja tavat huvittavilta. Toki ihan kaikkia tapoja en allekirjoita.

Timillä on silti lämmin suhde Suomeen, itse jäin vain pohtimaan kuinka kovaa koti-ikävää hän mahtaa tuntea kaukaiseen kotimaahansa.

Kirjoittaja pohtii kirjassaan suomalaisen ja amerikkalaisen koulujärjestelmän eroja, ihmettelee suomalaisia tapoja kuten jäällä kävelyä, avantouintia, peittojen tamppausta ja auton hinausta vetoköydellä. Suomeen ja suomalaisiin tutustuessaan hän on törmännyt moniin outoihin ja hämmentäviinkin tilanteisiin ja asioihin: alastomina juoksenteleviin lapsosiin, suomalaisten vähäsanaisuuteen, smalltalkin puuttumiseen ja toisinaan jopa epäkohteliaalta tuntuvaan käytökseen. Täytyy myöntää, että en minäkään siitä vähäsanaisuudesta piittaa. Saisimme joissakin asioissa ottaa mallia amerikkalaisesta kulttuurista.

***

Tim Walker on toiminut opettajana niin täällä kuin kotimaassaankin, hän kirjoittaa suosittua koulutusaiheista blogia Taught by Finland. Suomeen hänet toi rakkaus.

Aina kirjaa lukiessani mietin millainen ihminen kirjan takaa löytyy. Tämän kirjan kohdalla mietin minkä ikäinen tämä nuori mies mahtaa olla, ja kun hänen ikänsä selveni muistan ajatelleeni, että hänhän on vielä ihan lapsi! Heh. No ainakin nuorempi kuin minä. On vaikeaa edelleenkin - tälläkin iällä - tajuta, etteivät itseäni muutaman vuoden nuoremmat silti enää ole alle täysikäisiä.

...ai nämäkö muka? Kamalan vaikeita, ajattelin heti. Jos kyseessä on aito Tumpelo, kuten minä, pitäisi kirjan vaikein työ olla korkeintaan kaksivärinen patalappu. Kyllä minä silti jotakin saan puikoilla aikaiseksi, mutta rehellisesti sanottuna en ole koskaan ollut tarpeeksi rohkea yrittääkseni luoda mitään patalappua haastavampaa. Olen antanut periksi ajatukselle jo heti ensimetreillä. Olen kuitenkin haaveillut osaavani neuloa, tai kuten meilläpäin sanotaan, kutoa ihania ja vaikeita kirjoneuleita, olen myös ajatellut, että osaisin varmasti jos vain uskaltaisin yrittää. Mutta vielä en ainakaan ole uskaltanut. Syytän aina sitä, että olen vasenkätinen. Ja onhan se hieman vaikeampaa oppia kun opettaja tekee kaiken ihan päinvastoin.

Mutta vika ei ole tässä kirjassa tai sen opetuskuvissa. Näytin kirjaa anopilleni, joka on taitava neuloja, ja hän totesi kirjan olevan täysin selkeä ja helppotajuinen. Vika on siis minussa. Minä en tajua. Kokeilin neuloa kirjan ohjeilla ja osittain omien muistikuvieni pohjalta mallitilkun, johon kokeilin oikeaa ja nurjaa neuletta, silmukoiden lisäämistä, vähentämistä ja neuleen päättämistä. Kyllä se ihan ookoosti onnistui, mutta en siltikään ymmärrä ihmisiä, jotka sanovat neulomisen rentouttavan. Itselläni selkä on liekeissä, sormet kangistuvat ja kipeytyvät ja näistä kummastakin oireesta johtuen neule kireytyy ja löystyy vuorotellen ja lopputulos on hirveä.

Neuleita tumpeloille on kirja rohkeille ja ennakkoluulottomille tumpeloille. Kirjan selkeillä ohjeilla opit neuleen tekemisen alkeet ja vaihevaiheelta opit neulomaan yhä haastavampia töitä. Kirjan kuvalliset ja sanalliset ohjeet ovat tarkat. Hatunnosto kirjan tekijälle, Sarita Kotkavalkamalle, ohjeiden kirjoittaminen ei nimittäin ole aina niin helppoa, ei varsinkaan niistä asioista, jotka sujuvat itseltä automaattisesti, ja vaikka silmät sidottuina. Olen monesti huomannut sen, että on vaikea opettaa jotakin itselle helppoa ja jokapäiväistä asiaa sellaiselle, jolla ei asiasta ole mitään käsitystä.

Kirjasta löytyy 24 neuleohjetta: huiveja, pipoja, säärystimiä, tossuja, kämmekkäitä, sukkia ja lapasia.

Sarita Kotkavalkama

Neuleita tumpeloille

Moreeni 2016

Kirja, johon pari vuotta sitten ihastuin ja rakastuin, on saanut uusintapainoksen.

Hyvää Joulua on tullut ilostuttamaan meitä jouluihmisiä päivitetyllä teoksellaan.

Sieltä se taas pilkisti, joulumieli nimittäin. Ei se joka joulu tule samanlaisena ja aina se hieman harmittaa jos joulumieli on hukassa. Ei siihen tunnetilaan pääsemiseen välttämättä tarvita mitään isoa asiaa, se on vain se jokin juttu, joka auttaa pääsemään tiettyyn vireystilaan. Enää en ole viitsinyt asiaa niin kovasti stressata mutta kun avasin tämän kirjan sen saatuani, tunsin kihelmöivän joulun tunteen läikähtävän sydämessäni.

Uusittu painos eroaa aiemmasta siten, että tähän on lisätty runsaasti ohjeita vegaaniseen ruokavalioon. Moni kasvissyöjä on varmasti kiitollinen kasvisversioista joulupöydässä ja meille kaikkiruokaisille on aina mukavaa saada uusia ideoita ja vaihtelua perinteisten jouluherkkujen rinnalle.

Portobello-tattipatee

Blinivohvelit linssipunajuuritartarilla, lämpimällä kaalisalaatilla ja hummuksella

Kokonaisena paahdettu kukkakaali (näyttää tosi hyvältä, tekisi mieli kokeilla heti!)

Voipapu-tryffelikeitto

Sipulikeitto

Kahvi-suklaajäädyke ja kookoskinuski

sekä monta muuta vegaaniseen jouluun sopivaa reseptiä.

Muutoin kirja noudattaa samaa linjaa kuin ensimmäinenkin painos.

Asian voi tiivistää otteeseen, joka on alkuperäisestä arvostelustani:

Tämä kirja täyttää kaikki toiveeni.

Se on visuaalisestikin jo todella näyttävä. En voi muuta kuin (kateellisena) ihastella miten valokuvaaja on saanut luotua niin kauniita ja vangitsevia kuvia,

miten ammattilaiset ovat luoneet niin herkullisia, kutsuvannäköisiä reseptejä ja

miten kirjan tekijät ovat osanneet luoda näin kauniin teoksen.

Tämän kirjan syö jo pelkällä katseellaan.

Hyvää Joulua!

Toivottavasti joulumieli täyttäisi teidän jokaisen mielen ja sydämen.

Hyvää joulua (uudistettu laitos)

TERESA VÄLIMÄKI, JOHANNA LINDHOLM

WSOY 2016

Ilvesmaalit kuuli toiveeni. Minä nimittäin yhtenä päivänä mietin ääneen, että onkohan kenelläkään sellaista sävytystuotetta maaleille, jolla saa itse luotua oman maalisävyn. Kaappeihin on ajan kuluessa kerääntynyt kaikenlaisia maalinokkoja, ja kaikki on tietysti pitänyt säästää sävystä riippumatta. Osa näistä maaleista on sellaisia, ettei niille välttämättä heti sellaisenaan löydy käyttöä ja siksi mieleeni pälkähtikin ajatus jonkinlaisesta sävytysaineesta, jonka voi sekoittaa valmiin maalin joukkoon. Ja kappas vain, eksyin Ilvesmaalien kotisivuille ja sieltähän se vastaus toiveeseeni löytyi, uutuustuotteiden joukosta! Vau. Joskus käy näinkin päin, yleensä tällaiset 'päähänpälkähdykset' jää ajatustasolle.

Ilves Sävytysnesteitä löytyy seitsemää eri sävyä: keltainen, vihreä, sininen, violetti, pinkki, beige ja harmaa sekä kuultovalkoinen lakalle. Sävyjä voi sekoittaa keskenään. Yhden pakkauksen koko on 20ml. Kaksikymmentä milliä tuntuu ehkä pieneltä määrältä mutta kuten pigmentit yleensä myös tämä on todella riittoisaa. 20 ml värjää jopa 9 litraa maalia. Toki mitä vahvempi sävy halutaan sitä enemmän pigmenttiä tarvitaan.

Sävytysnesteillä voi sävyttää sekä A-pohjan maalia että lakkaa, ja se sopii käytettäväksi sekä vesiohenteisten maalien että liuotinohenteisten tuotteiden kanssa, myös ulkokäyttöön tarkoitetuille lakoille ja maaleille. Todella monikäyttöinen tuote siis!

Paketti sisältää 20 ml sävytysnestettä, mitta-astian ja mittaruiskun. Sävytysneste on melko paksua joten mittaamisessa saa olla tarkkana, varsinkin jos haluaa saada saman sävyn toistekin sekoitettua. Mutta mieluiten niin, että heti kerralla sekoittaa koko tarvittavan määrän maalia koska koskaan ei saa täysin identtistä sekoitusta aikaiseksi, sävyeroja tulee aina.

Minä sekoitin hennon vaaleanpunaisen maalin ihan uutukaisesta maalipurkista. Kokeilin maalata jo käytössä olleita huonekaluja ja käytin Ilves kalustemaali V40:a. Olipa muuten hyvää maalia! Maalaaminen oli helppoa, nopeaa ja vaivatonta, ja maali kuivui todella nopeasti. Ja taisin ehkä kuvitella, mutta maali tuoksui nenääni ihan mansikkapirtelöltä! Ehkä tähän mielleyhtälöön vaikutti maalin ihana mansikkainen sävy. Sekoitin purkkiin ensin kaikista vaaleimman sävyn ja maalasin sillä tarvittavat jutut. Sen jälkeen sekoitin samaan purkkiin astetta tummemman sävyn ja maalasin loput jutut. Ensimmäiseen erään mittasin suht tarkasti oikean määrän sävytysnestettä eli tässä tapauksessa 0,2ml 0,225 litran purkkiin. Mutta toiseen erään sekoittelinkin sitten jo perinteisellä mututuntumalla oikean sävyn, sellaisen joka miellytti silmääni. Sävytysneste sekoitetaan maaliin mahdollisimman tarkasti esimerkiksi puutikulla.

Muut maalauskohteet Ilvesmaaleilla

Ikkuna- ja ovenkarmit maalasin Ilves ovi- ja ikkunamaalilla. Se on hyvin tasoittuva, kova mutta joustava akrylaattipohjainen lakkamaali oviin ja ikkunakarmeihin sisällä ja ulkona. Soveltuu puu-, metalli- ja joillekin muovipinnoille, ja sillä on erinomainen säänkestävyys. Kyselin sopivaa maalia kohteisiini Ilvesmaaleilta ja he suosittelivat tätä ominaisuuksiensa ansiosta: "Ovi- ja ikkunamaali soveltuu sellaisiin kohteisiin, joissa ikkuna on saatava auki ja myös karmi on maalattu sisäosasta. Ovi- ja ikkunamaalissa maalipinnat ei tartu/liimaudu kiinni pitkän ajankaan kuluessa, kuten joissakin maaleissa saattaa olla, jos pinnat on aivan kiinni toisissaan."

Sävyksi valitsimme pitkän ja hartaan pohdinnan jälkeen Tikkurilan TunneVäri-kartan sävyn AMETISTI. Ovet talossa on ajanpatinoimat, oranssiin vivahtavat, vaneriovet ja aiemmin karmeissa oli vahva petrooli. Tarkoitus oli siis noudattaa edellisen omistajan luomaa vastaväriharmoniaa ja löytää petroolille jokin hillitympi vaihtoehto mutta silti värin pitäisi toimia ovien sävyn kanssa. Ametisti (M428) on aika erikoinen sävy, ja sen takia siihen ihastuinkin. Se on syvän vivahteikas, hivenen harmaa, hivenen violetti ja toisinaan sinertävä.

Blogiyhteistyö | Ilvesmaalit

Kaiken ei aina tarvitse olla kallista tai liian vaativaa. Monesti asioita saa tehtyä jopa ihan ilmaisista materiaaleista ja vähällä vaivalla. Itse suosin näitä tapoja melkeinpä kaikissa jutuissani. Haluan mieluummin löytää edullisen tee-se-itse-idean kuin mennä kauppaan ja ostaa valmiin tuotteen.

Nämäkin Halloween-teemaan sopivat koristeet ja somisteet on luotu lähes ilmaisista tai kotoa jo löytyvistä materiaaleista. Järjestin omille ja ystäväperheen lapsille pienet kemut teemaan sopivaksi, ja ajatuksena oli ideoida somisteet, jotka eivät ole pelottavat, vaan ainoastaan hauskat ja jännittävät.

Pöytäliinaksi laitoin valkoisen suihkuverhon ja sen päälle pitkän pitsiverhon. Verho laskeutui kivasti lattiaan asti. Pitsiverhon päälle laitoin naruverhon, sikin sokin keskelle pöytää kulkevaksi.

Mustat pitsit on leikattu huovasta samalla tyylillä kuin silkkipaperista leikatut lumihiutaleet mutta näissä tarkoitus oli tehdä hämähäkinseittimäiset kuviot. Perhoset on leikattu vipulävistimellä mustasta paperista, samoin kuin lepakotkin, mutta ne leikkasin vapaalla kädellä saksilla. Oranssit kurpitsat on leikattu paperista myös. Satsumat toimii sekä koristeina että syömisinä, niille piirsin mustalla tussilla kurpitsamaiset kasvot. Ja lopuksi laitoin pattereilla toimivan valoköynnöksen koristeiden sekaan.

Kahteen tuoliin laitoin kuitukankaasta huput.

*Wink! Tuo suihkuverho oli muuten todella toimiva materiaali lastenjuhlissa! Mehu- ja kahvitahrat oli helppo poistaa vielä tuntienkin jälkeen keittiösienellä ja saippualla. Sama juttu myös tuon pitsiliinankin suhteen, koska molemmat näistä kankaista oli tekokuituisia.

Kattaukseen katoin jokaiselle lapselle omanlaisensa lautaset koristeineen. Koska tarkoituksena oli luoda hivenen jännittävä mutta silti soma look, niin yhdistin lepakoihin pitsisiä kakkupapereita ja leimattuja kuvia.

Mustista muovipusseista saa tosi kivat ikkunakoristeet! Näissäkin tekotapa on sama kuin silkkipaperisissa lumihiutaleissa. Ideana olivat lepakot ja hämähäkinseitit.

Ja lopuksi kotiinviemisiksi lapset saivat haamutikkarit.

Hyvin yksinkertaiset nämäkin, eli tikkarin päälle 'puetaan' valkoinen lautasliina, narulla kiinni ja mustalla tussilla haamulle silmät. Onnistuu keneltä vain!

Juhlia on kiva järjestää ja aina ei tarvitse olla mitää erityistä syytäkään. Itseäni piristää juhlien järjestäminen ja se tuo kivaa vaihtelua normaaleihin arjen juttuihin.

Syömingeistä sitten myöhemmin...

Muksujen Halloween-kemuissa herkut taisivat kadota lähinnä aikuisten suihin. Lapsilla oli kiire leikkimään ja syöminen oli toissijaista. Enemmän taisivat popsia porkkanoita, rusinoita ja sipsejä kuin pullaa ja kakkua. Paisi meidän Viisvee, joka yllätyksekseni söi nyhtöpullaa kuin karkkia. Vielä seuraavanakin päivänä hän söi tuosta vain kolme palaa ja pyysi tekemään pullaa toistekin.

Kauppoihin on tullut uutuusmaku tuorejuustoihin, nimittäin lakritsi. Tykkään lakuista mutta en ole ihan varma tykkäänkö lakritsin mausta leivonnassa tai ruoassa. Halusin silti testata ja tehdä lakritsan makuisen juustokakun. Eihän sitä tiedä jos ei maista. Ajattelin ensin yhdistää reseptiin sitruunaa tai appelsiinia mutta lopulta jätin ne kuitenkin pois. Halusin tutustua lakun makuun ihan omana itsenään.

Pohja

150g oreokeksejä tai vastaavanlaisia tummia täytekeksejä

Täyte

200 g lakritsi-tuorejuustoa (Creme Bonjour)

2 dl kuohukermaa

2 liivatelehteä + 2 rkl kuumaa vettä

2 tl vaniljasokeria

1 rkl muscovadosiirappia

Koristeeksi kookoshiutaleita, keksinmurusia ja valkosuklaakoristeita

Pohjaan en laittanut muuta kuin täytekeksejä. Murustin ja sekoitin keksit täytteineen massaksi ja taputtelin sen kelmutettuun irtopohjavuokaan.

Täytteessä vatkasin ensin kerman vaahdoksi, lisäsin joukkoon tuorejuuston, makeutusaineet ja liivatteet. Sitten vain täyte pohjan päälle, kelmu vuoan päälle ja vuoka jääkaappiin oleentumaan ja jähmettymään seuraavaan päivään.

Aika jännän makuista, lakritsi olisi mielestäni saanut maistua enemmänkin. Täytyy katsoa tuleeko toistekin tehtyä. Oletteko te tehneet lakritsanmakuisia leivonnaisia?

Tein suklaapoppareita nyt toistamiseen ja tykkään näistä kyllä. Suolaisen ja makean yhdistelmä toimii. Sulatin ensin suklaan (maitosuklaata ja tummaasuklaata sekaisin, n. 150g yhteensä) ja sekoitin lämpimään suklaasulaan paistetut popkornit isolla lusikalla. Tällä suklaamäärällä sai "kuorrutettua" n. 3 litraa poppareita.

Tarjolla oli lisäksi nyhtöpullaa, suolapähkinöitä, rusinoita, porkkanatikkuja, makeisia ja muumionakkeja eli lehtitaikinalla päällystettyjä nakkeja. Nakin sijasta käy hyvin myös pekoni.

Vieraat saivat mukaansa haamutikkarit (valkoinen lautasliina+naru+tikkari+musta tussi).

Makuuhuoneen muutos

Hyvä, parempi, Goodio!

Lastenhuoneen ja olohuoneen muutos

Makeaa Joulua!

Parantavat ruoat ja yrtit!

Kotimaiset puhdistusaineet keittiöön!

Totuuksia sairauksista

Lauren Conrad | Celebrate

Halloween!

WC:n edullinen uudistus!

Kaulin käyttöön!

Kirjoitusalusta seinälle!

Kellari vaihtaa väriä

Iisipiisi Halloweeni!

Lost in Suomi

Neuleita tumpeloille

Hyvää joulua + vegaaninen joulu!

Sävytysneste!

Halloween | Kattaus- & koristeideoita!

Hirmuisat herkut!