Quantcast
Channel: Suvikukkasia
Viewing all 881 articles
Browse latest View live

Pannunalunen

$
0
0

Susanna Uusitalo
Moreeni 2016

Eikö käsityön tekeminen mennyt kuin Strömsössä? No, ei huolta, se käy vaikka pannunaluseksi. Mutta jos oikeasti olet pannunalusen tarpeessa ja pää lyö ideoiden suhteen tyhjää, suosittelen sinua hankkimaan käsiisi Moreenin uutuuskirjan Pannunalunen. Susanna Uusitalon kirjasta nimittäin löytyy jopa 30 erilaista ohjetta pannunalusiin ja jopa viitisenkymmentä malli-ideaa. Materiaaleina hän on käyttänyt muun muassa puuta, risuja, metallilankaa, betonia, kangasta, villaa ja mosaiikkeja. 
Pannunalusen voi tehdä monella eri tekniikalla. Jos virkkuukoukku tai kutimet eivät pysy kädessä niin alusen voi toteuttaa vaikka veistämällä, punoen, ommellen tai huovuttaen. Pannunalusen voi tehdä myös huopasuikaleista liimaamalla tai käyttää kierrätys- ja uusiomateriaaleja kuten piparimuotteja ja viinipullonkorkkeja. Ainoa huomio materiaalin valintaan on se, että sen täytyy olla paloturvallinen ja kestää kuumuutta.

Puukiekkoja minulta löytyykin kasoittain, ja nyt keksinkin mihin niitä voin käyttää. Kirjassa esitelty pöydän mittainen pannunalunen oli minusta nokkela ja hauska idea. Tällaisen lankun voi halutessaan kuvioida vaikka leimaamalla pintaan tekstejä tai muita kuvioita. Puupintaa voi kuvioida myös kaivertamalla, polttamalla tai pinnan voi maalata.

Pannunalusia tarvitaan aina ja ne ovat myös kiva lahja tai vieminen kylään mennessä. Kirjan mallit  ovat helppoja ja niiden valmistus sujuu nopeasti niin lasten kuin aikuistenkin hyppysissä.

Tässä omia toteutuksiani käsinhuovutetuista huopapalloista ja viinipullonkorkeista.



Vaippakakku!

$
0
0


Jos syötävien kakkujen koristelu tuottaa vaikeuksia niin vaippakakkujen koristelu on mukavaa vaihtelua. Näissä luovuutta pystyy paremmin käyttämään hyödykseen.


Tein ystäväperheen pienokaiselle pienen vaippakakun. Koristeet syntyivät sitten siinä matkan varrella. Aluksi kiepsauttelin vaipat rullalle ja kuminauhat jokaisen ympärille, jotta vaipparullat pysyisivät kuosissaan. Sen jälkeen alkaa kakun hahmottelu muotoonsa.


Tein aluksi vaippakakkuun paksusta pahvista alustan, mutta lopulta se ei ollut enää tarpeellinen koska tuo vaaleanpunainen kartonkivanne pitää kakun sopivasti kasassa. 
Kun kakku oli kasattu vyötteellä, koristelin sen keltaisesta paperista tehdyllä viirinauhalla. 
Vaipat peitin rypistetyllä, valkoisella silkkipaperilla ja päälle laitoin vaaleanpunaisen kakkupaperin. Kakkupaperi kiinnittyi kakkuun näppärästi valkoisen paperiruusun avulla, jonka kokosin yhteen jämäkän rautalangan avulla. Ruusun lisäksi koristelin kakun keltaisilla paperililjoilla ja vaaleanpunaisilla ja keltaisilla ruusukkeilla, ja vihreillä lehdillä.


Kukkaset, lehdet ja viirinauha on tehty omilla kaavoilla ja malleilla, melkolailla vapaalla kädellä. Kukkaset ja lehdet liimasin kaksipuoleisella teipillä. Viirinauha on kiinnitetty sieltä täältä washiteipillä.

Vaippakakkuja on kyllä kiva tehdä, muokkaaminen ja korjaaminen on huomattavasti helpompaa kuin sokerikuorrutetta käsitellessä :)




Paperikalenterin tuunausta

$
0
0

Planner Lovers Finland heitti minua sähköpostilla ja siinä samalla kysymyksellä: Olenko innostunut paperikalenterien tuunauksesta? 
No empäs ollut, tai siis en ollut kuullutkaan koko asiasta. Ehkä olen sivuuttanut asiaa netissä mutten kuitenkaan ole huomioinut sitä sen kummemmin. Aina olen kuitenkin innokas kokeilemaan uusia juttuja ja kun ei mistään ydinfysiikasta ole kyse niin päätin ryhtyä tuumasta toiseen.

En ole ihan varma meneekö tämä TV-journey-viikkokalenterini ihan täysin tuon paperikalenterituunauksen alle, mutta tämä onkin vasta ensimmäinen kokeilu. Ajatuksissa tällainen telkkukalenteri on ollut jo pitempään kun tv-lehteä saati muutakaan lehteä mistä ohjelmat näkisi ei meiltä löydy ja sarjoja kuitenkin on liuta mitä tulee seurattua, ja välillä sitä havahtuu, että hitsit, tuokin ois tullut tänään. 


Lähdin liikkeelle kalenterin muodon suunnittelusta. Käytin kalenterin pohjana vanhaa paperipussia, josta leikkasin neliön kappaleen. Taittelin paperin kahdeksaan osaan kuvan osoittamalla tavalla. Taittelun jälkeen leikkasin paperin keskisaumaa pitkin "kolmen sivun verran" eli siten, että pystyin taittelemaan paperin simppelisti kasaan ja että sivut avautuisivat jatkumona.
Sitten rei'itin kulmaan aukon ja sidoin hamppunarulla nipun yhteen.

Koristelin sivut leimaillen ja washiteipeillä.


Kun koristelut oli tehty aloin kirjata "vihkoon" viikonpäivät ja sarjat, joita seuraan.




Toivottavasti nyt ei jäisi niin helposti unohduksiin ne lemppariohjelmat, joita kunakin päivänä tulee yleensä seurattua.
Muutama sarja muuten jatkuu tällä viikolla, kuten

Maanantaina BONES - MTV3 
Keskiviikkona ROUVA MINISTERI - MTV3
Torstaina HÄVYTTÖMÄT - SUB






Blogikirppistapahtuma

$
0
0

Ykkösbasaari järjestää ensimmäistä kertaa näillä nurkilla blogikirppis-tapahtuman. Mukana menossa on 13 bloggaajaa myyntipöydän kera. Kannattaa siis poiketa tutkimaan ja katselemaan mitä aarteita meillä on myynnissä. Suvikukkasia-blogi on paikalla myös. Hieman jännittää miten päivä menee, mutta eiköhän se ihan hyvin suju. Aika vähän on tullut osallistuttua blogin kanssa mihinkään, joten ehkä on ihan aiheellista kokeilla jotakin uutta. Toivotaan, että tapahtuman myötä blogiinikin virtaisi uutta väkeä.

Nyt siis kaikki mukaan sunnuntaina 24.4. Seinäjoelle kirppislöytöjä tekemään!
Tapahtumassa paljon mukavia juttuja myös lapsille, kuten pomppulinna ja herkkuja.

***

- SE SUURIN JA TYYLIKKÄIN KIRPPUTORI
Ja enemmän kuin pelkkä kirpputori. Siisti ja valoisa iso myymälämme sijaitsee keskeisellä paikalla Seinäjoen teollisuusalueella, tule ja ihastu! Kierrättäminen on ekologinen elämäntapa, joka säästää kukkaron lisäksi paljon luonnonvaroja.




Paperilla / Äideistä parhain

$
0
0

Kevät etenee kovaa vauhtia, eilen näin jo västäräkin keittiön ikkunan takana tiirailemassa. Kevät tietää monenlaisia juhlia ja yksi niistä on äitienpäivä. Kouluissa, päiväkodeissa ja kotona askarrellaan äitienpäiväkortteja ja -lahjoja. Minustakin on kiva keksiä askartelumalleja, mutta toisinaan on kiva myös jalostaa jo olemassaolevia malleja. Tämän idean löysin Pinterestistä ja tein siitä oman kaavan.


"Oot rakkain"
Tämä sydämellinen nalle sopii annettavaksi muulloinkin ja sen kätösiin voi laittaa muutakin, vaikka kukkasia, tai käsien väliin voi pujottaa makeisia tai jotakin pehmoista, kuten sukat.




Me Paperillassa inspiroiduimme Äitienpäivästä ja lisää ideoita pääset katsomaan täältä.

Terkuin,




Onnittelukortti

$
0
0

Tässä taas yksi DT-työ yhteistyössä Fiskarettesin kanssa.
Tein tämän tuttavalle onnittelukortiksi ammattiin valmistumisen johdosta.




t. Suvikukka2014

Rippikortti

$
0
0

Tällaisen tein kummipojalleni konfirmaatio-onnittelukortiksi.



Keskitys hieman petti ristin suhteen, mutta täytyy nyt vain hyväksyä tällainenkin moka.

t. Suvikukka2014

Omat kuosit käyttöön

$
0
0

Hiljaiselo blogissa tarkoittaa yleensä päänsisäisiä raksutuksia, toisinaan elämää suurempia sellaisia, toisinaan taas niitä haasteita kun ei saa ideoita päästään ulos niinkuin tahtoisi. Tällä kertaa hiljaisuus on pitänyt sisällään luomista, ideoiden kehittelyä ja joitakin lopputuotoksiakin.

Olen yrittänyt keksiä järkeviä ja hyödyllisiä käyttökohteita kaapeistani pursuaville materiaaleille: huovalle, kankaille ja kankaanpainovälineille.


Herukkakuosini pääsi tanssahtelemaan trikoolle...


...ja tirppuset huovasta tehdyille patalapuille.


Myös ihkaensimmäinen kotona tekemäni seula/kuosi pääsi kokeiluun. Tämä kaupunkiprintti on oikeastaan aika hieno, raikas ja selkeä. Ihmettelin oikein itsekin miten seulan valotus onkaan aikoinaan onnistunut noin hyvin, varsinkin kun tämä oli ihan ensimmäisiä kotona valottamiani seuloja. Printti on muokattu itseotetusta valokuvasta, muistelisin, että kyseessä on katumaisema Vaasasta. Kertoo ken tunnistaa.

On minulla tässä tulonpäällä vielä enemmänkin kuvia ja materiaalia aiheesta mutta palataan niihin myöhemmin. Tämä oli vain tällainen pieni huhuilu, että elossa ollaan!




Helppo huopakruunu!

$
0
0

Huovasta syntyy persoonallisia somisteita ja asusteita lapsille ja aikuisille myös. Tein Tyllerölle keväisen keijukaiskruunun tummansinisestä ja sammaleenvihreästä 100% villahuovasta. Koristeeksi leikkasin muutaman lehden tummanvihreästä huovasta. Ompelin kruunun vihreäsävyisellä silkkilangalla. Silkkilanka-aarteen löysin aikaa sitten mummolan kätköistä, ja niitä pikkurullia olen säästellen käyttänyt aina tarpeen mukaan. Laatu ja kestävyys kun niissä ei välttämättä ole enää ihan priimaa kun ovat kuitenkin vuosikymmenten ikäisiä.
Kruunun takaosaan ompelin ohuen kuminauhan.


Yhden kruunun sijaan ompelinkin kaksi kun Isovelikin tahtoi omansa.



Huopakruunu on todella helppo tehdä jo siitäkin syystä, että huopaa on niin helppo työstää.

Piirsin ja leikkasin kruunun kaavan paperista.
Jäljensin kaavan huovalle ja leikkasin ensin kruunun vihreästä huovasta. 
Neulasin vihreän kruunukappaleen riittävänkokoiselle tummansiniselle huopakappaleelle ja ompelin palaset kiinni toisiinsa, ompelin samalla myös lehdet kiinni. Kiinnitin kuminauhan taakse.

Kun ompeluosuus oli valmis, leikkasin sinisen huovan vihreän osan reunoja mukaillen.
Tällä tavalla ompelu sujui vaivattomasti eikä ollut niin tarkkaa palojen asetteluiden kanssa.

Päällimmäiseen huopaan voi halutessaan leikata aukkoja "timanteiksi".




Ykkösbasaari feat BLOGiT

$
0
0

Näillä mennään ja näissähän se aika onkin kivasti mennyt viime aikoina. Ideoidessa ja toteuttamisessa. Osallistun tänään Seinäjoella järjestettävään Blogikirppis-tapahtumaan Ykkösbasaari-kirppiksellä. Siellä 13 bloggaria myy aarteitaan ja esittelee samalla vähän blogiaan maailmalle. Toivotaan, että myynti on hyvä. Ensimmäistä kertaa osallistun tällaiseen toimintaan blogini kanssa ja tällä kertaa myynnissä Suvikukkasia-pöydässä onkin lähinnä uusia tuotteita. Useinhan sitä turhaa tavaraa kodista löytyy mutta silloin kun niitä oikeasti tarvittaisiin myyntiaikaisiin niin eihän sitä mitään löydykään. Täytyy sitten paremmalla ajalla pistää vaikka myyntipöytä kirppikselle ja myydä itselle ylimääräiset tavarat pois - siis sitten kun niitä ilmaantuu.




Kupinaluset huovasta

$
0
0

Tämäkin postaus kuuluu siihen samaan settiin mistä aiemmin jo kirjoittelinkin - eli miten hyödyntää jo olemassa olevia materiaaleja. Kaapeista löytyy kasseittain huopaa ja yläkaappi on täynnä seuloja, joita ei tule juurikaan käytettyä, sen lisäksi painopastat uhkaa pilaantua kun kukaan ei käytä niitä.


Sitten löysin itseni Pinterestistä hakusanojen kera ja alkoihan niitä ideoita plumpsahdella. Huopa kun on niin kiva materiaali helppoutensa takia niin siitä myös syntyy vaivattomasti monenlaisia juttuja. Pelkästään saksillakin jo saa kaikenlaista aikaan ja kun hommaan yhdistää neulan ja lankaa niin hyvä tulee. 


Päätin kokeilla lasinalusten tekoa. Otin juomalasin avuksi ja piirsin sen avulla painamaani huopaan ympyröitä, leikkasin ne irti ja ompelin kolme ympyräistä päälletysten kiinni toisiinsa. Käyttämäni huopa on lähes askarteluhuovan paksuista, eli melko ohutta siis. Kun ompelin kolme ympyräistä päällekäin sain aluseen hieman enemmän ryhtiä. Paksummasta huovasta tehtäessä riittää yksi kerros ja tällöinhän ei tarvita edes ompelukonetta vaan pelkät sakset riittävät.


Tämän kuvaussession päätyttyä hajosi samalla myös tämä rekvisiittana käyttämäni lasi, eli jos joku tietää mistä vastaavan voisi löytää niin saa vinkata!


llman suurempaa omakehua on pakko sanoa, että tämä kuosi tällä värillä ja tähän huopaan toimii mielestäni kyllä todella hyvin! Tein tämän kukkakuosin tietokoneen piirto-ohjelmalla ihan kokeilumielessä ja seulakin on ollut vuosia varastossa käyttämättömänä mutta nyt kokeilin huvikseni testata sitä ja sehän näyttää varsin hyvältä. 

Lasinaluset siis syntyvät helpoiten huovasta leikkaamalla ympyräisiä tai muita muotokappaleita. Huovan voi kuvioida haluamallaan tavalla: mm. painamalla, kirjomalla tai leikkaamalla aukkoja. Ompele tarvittaessa useampi samanlainen kappale päällekäin oikean jämäkyyden aikaansaamiseksi.

Näissä käyttämäni huopa on periaatteessa kierrätysmateriaalia, alunperin tätä huopaa on käytetty teollisuudessa huonekaluihin ja ylijäämät on heitetty pois, mutta onneksi lähipiiristäkin löytyy meitä hamstereita, jotka pelastavat aarteet roskiksista. Mutta muukin materiaali käy. Voit hyödyntää vanhat villakankaat tai huovuttaa villaneuleet sopivaksi materiaaliksi.

Tekemisen iloa!




Pannunalusia

$
0
0

Huovasta syntyivät myös nämä pannunaluset. 

Tein kaavan ensin paperista aukkoineen. Jäljensin ensin aukot päällimmäiseen huopakankaaseen ja leikkasin aukot auki. Sen jälkeen ompelin aukkojen reunoja mukaillen päällikankaan kiinni alla olevaan kankaaseen. Kerroksia näissä on yhteensä neljä, jotta pannunalunen olisi tarpeeksi jämäkkä ja turvallinen käyttää.

Aukkojen ompelun jälkeen ompelin kaikki neljä kerrosta kiinni toisiinsa lehden muotoon ja ompelun jälkeen leikkasin reunat n. 1 cm saumavaroilla.

Sivusauman väliin voi halutessaan lisätä ripustuslenkin.




Käsityöläisten kodit - ARVONTA!

$
0
0

Hurmaava. Ihastuttava. Persoonallinen. 
Ja pakko sanoa, että olen niin kateellinen näistä ihanista kodeista! Valtaisa luomisen aalto iskee ylitseni sitä voimakkaammin mitä enemmän tätä kirjaa luen. Toinen toistaan ihanampia koteja ja mahtavia ideoita. En voi asettaa näkemiäni koteja paremmuusjärjestykseen, vaan mieluummin poimin jokaisesta ne omaa sydäntäni lähinnä olevat jutut ja lähetän toiveen maailmankaikkeudelle, että minäkin joskus saisin yhtä ihanan kodin.

Hehkutukseni taustalla on Moreenin uutuuskirja 
Käsityöläisten kodit - Rítva Tuomi & Susanna Uusitalo.

Kirjassa esitellään 13 erilaista käsityöläisten kotia sekä tietysti jokaisen kodin asukkaat. Kirjasta löytyy lisäksi 13 DIY-ideaa, jokaisen käsityöläisen esittelemänä. Ideat ovat uusia ja innovatiivisia, kuten vaikkapa raparperietsaus, pukinsarvikoukku, hiekkakoristeltu ruukku ja neulakirja, joka oikeasti on muuten hyvä ideaäitienpäiväksi kaikille ompelijoille!

Ruusutapetit, vaaleanpunaiset kodinkoneet, turkoosit ikkunalistat.
Voimakkaat itämaiset värisävyt sisustuksessa ja kalusteissa.
Vanhoja ja jykeviä puuhuonekaluja, runsaita muotoja, kaakeliuuneja.
Kierrätystä ja tee-se-itse-ideoita.

Oi voi. Olen taivaassa! Selaan kirjaa aina uudelleen ja uudelleen. Ja kaikki nuo upeat kädentaitajat ja heidän tuotoksensa, en voi muuta kuin huokailla ja haaveilla, että itse saisin jotakin samanlaista aikaiseksi. Toisaalta kirja antaa myös toivoa siihen, että itsekin voisin pystyä samaan. Lueskelen aina suurella innolla menestystarinoita ihmisistä, jotka ovat ponkaisseet menestykseen pienestä, ja varsinkin tarinat, jotka liippaavat läheltä esimerkiksi omaa koulutustaustaani herättelevät sielussani ja sydämessäni toivonkipinöitä. Olen haaveillut käsityöläisen urasta jo pitempään, vaihtelevalla innolla, mutta useimmiten haaveeni ovat kaatuneet realistisiin ajatuksiin siitä, ettei se ole taloudellisesti kannattavaa ja itsekritiikkikin nostelee päätään tuon tuosta.

Kirjan kädentaitajat esittelevät painokankaita, mosaiikkitöitä, metallitöitä, keramiikkaa, ompelua ja muita luovia kädentaitoja. Käsitöiden lisäksi kirjassa pääosassa on sisustus. Tutustuessasi eri käsityöläisiin pääset samalla myös tutustumaan heidän persoonallisiin koteihinsa. Näissä kodeissa näkyy selkeästi rakkaus sisustukseen, somistukseen ja kauniisiin yksityiskohtiin. 

Toivottavasti tämä kirja inspiroi myös sinua, sillä sinulla on mahdollisuus voittaa kirja itsellesi!


Osallistumisaikaa arvontaan on 5.5.2016 asti ja osallistumaan pääset jättämällä tämän postauksen alle kommenttisi, mukavaa olisi myös jos jäisit lukijaksi.
Huom! Muistathan jättää jonkinlaisen puumerkin tai yhteystietosi, jotta jos onni osuu kohdallesi, löytää palkintokin perille.





Päiväni Suvikukkasena

$
0
0
Me Kotopirkoissa (Kotopirkot = ryhmä DIY-bloggaajia) päätimme esitellä hieman itseämme ja elämäämme yhden päivän ajan. Tänään on minun vuoroni raottaa teille millaista normiarkeni on ja sitä miten käsillä tekeminen ja DIY-henkisyys näkyy arjessani. 

Todellisuushan on aika perussettiä ruuanlaiton, pyykkäyksen, vaippojen ja siivouksen kera, mutta jos tulisitte kanssani mukaan vähän erilaisempaan päivään. Tällaisia spesiaaleja päiviä elämässäni ei paljoa ole, jo senkin takia etten ole kovin innokas osallistumaan mihinkään. Viihdyn eniten kotioloissa, villasukat ja lököt (olohousut) jaloissani. Kotoa kun löytyy ne kaikki askartelu- ja puuhastelumateriaalit ja välineet niin ei ole tarvetta ulostautua muualle.


Kuvaan paljon mutten ole mikään ammattilainen. Tykkään silti räpsiä kuvia kaikesta mitä eteen sattuu: perhettä, luontoa, tapahtumia, yksityiskohtia. Jo blogin ulkonäön ja sisällönkin kannalta kuvaaminen on oleellinen asia, ilman kuvia blogi olisi varsin tylsä. Yritän siis amatöörimäisyydestä huolimatta keskittyä ottamaan hyviä kuvia. Valokuvaus on sellainen asia mikä on lähellä sydäntäni mutta mihin olen liian vähän paneutunut, siis etten ole tarpeeksi jaksanut opiskella valokuvausta eri asetuksineen. Olen huono lukemaan ohjekirjoja kun en kuitenkaan saa niistä irti sitä mitä tahtoisin - eli miten ottaa täydellisiä kuvia. Siihen ei kai mikään manuaali minulle vastausta eikä oikopolkua anna, se on asia mikä pitää vain itse oppia. 


Viime viikkoina olen testaillut Canonin kameroita, pokkareita, minijärkkäreitä ja nyt taas vähän isompia "tykkejä". En vieläkään silti ole löytänyt sitä oikeaa. Minulla on ollut vuosia Canonin EOS 450D mutta jostakin syystä se on alkanut temppuilla, enkä oikein tiedä onko vika rungossa vai objektiivissa. Ja luultavimminkin halvemmaksi tulee hankkia kokonaan uusi kamera. Tätä mallia vain ei taida enää mistään saada ja sitä tässä pähkäilenkin, että mikä on se seuraava malli minulle. En tykkää näistä nykykameroista kun niissä on ihan liikaa kaikkea 'lisähärpäkettä', on wifiä ja kosketusnäyttöä ja kaikenlaisia filttereitä. Mitä vähemmän kaikkea sitä parempi minulle. Saa siis vinkata hyvää kameraa, ja mieluusti pysyttäydyn Canonissa kun Canonin putkia kuitenkin on varastossa. 

Tavalliseen päivääni kuuluu myös ne iltojen ja yön tunnit kun omaa aikaa on enemmän. Päivisin ei juuri mitään pysty tekemään ja ne vapaat hetket sisältävät vain muutamia minuutteja. Kun lapset on saatu nukkumaan istahdan tietokoneen ääreen, avaan sähköpostin, Facebookin ja katson onko blogissa tapahtumia. Koneella istuessani lataan myös mahdolliset kuvat kamerasta koneelle ja teen kuvankäsittelytöitä, siivoan valokuva-albumeja turhista otoksista ja suunnittelen blogiini lisää täytettä. Illat ovat myös hyvää aikaa puuhastella käsitöitä ja askarteluja ja suunnitella tulevia projekteja. Yleensä pää on niin täynnä kaikkea, että iskee runsauden pula ja pahimmassa tapauksessa jumitan sekavissa ajatuksissani tietämättä mistä aloittaisin. Silloin on toisinaan parasta poistua koneen ääreltä ja istahtaa kahvikupin kera telkun ääreen, digiboksissa on yleensä aina jotakin tallennettuna.

Viime viikkoina yöt ovat kuluneet näiden parissa.
Ompelin huovasta kruunuja, painoin kangasta ja ompelin pipoja ja pannulappuja...

...näiden lisäksi puuhastelin korttipajassani ja pari muutakin projektia on ollut työn alla. Ystävän vauvalle tein vaippakakun ja tutustuin paperikalentereiden maailmaan.
Tässä sitä Suvikukkasen perusarkea, mutta seuraavassa postauksessa kerron enemmän siitä spesiaalipäivästä.



Terkuin,




Suvikukkasen Spesiaali Päivä

$
0
0

Viime aikojen hiljaiselo blogin puolella on johtunut osittain tästä kirppisjutusta. Kyseessä oli paikallisille bloggareille suunnattu kirppistapahtuma, jossa bloggaajat saivat myydä aarteitaan sekä samalla esitellä omaa blogiaan kiinnostuneille.

Kaikenlaista ihanaa tavaraa, vaatetta ja herkkuja bloggareilla tosiaan olikin myynnissä. Aamusta mentiin paikanpäälle pöytää pystyttämään ja siinä samalla kävin katselemassa muiden pöytien antamia. Kun kirppiksen ovet yhdeltätoista avattiin, ei mennyt varttia enempää kun suurinosa aarteista oli jo tarttunut ostajien käsiin.

Minulta ei irtaimistoa irronnut myytäväksi ja sen vuoksi panostinkin käsityönä tehtyihin juttuihin. Myyntipöydästäni löytyi huovasta tehtyjä juttuja, kortteja, kirjoja ja anopin kutomia lapasia. Myyntini ei ollut valtaisa mutta kiinnostuneita riitti silti runsaasti. Ehkä myynnin osuus olisi suurempi jos tuotteet olisivat olleet esillä hieman kauemmin kuin yhden päivän ajan, ja siitäkin vain 4 tunnin verran.


Viirinauhan tein vielä viime metreillä edellisenä yönä. Tarkoituksenani oli tehdä simppeli koriste, jonka voi sitten heittää vaikka roskiin pöydän siivouksen yhteydessä. Mutta arvatkaa vain maltoinko sitä sitten kuitenkaan roskiin laittaakaan.


Kortteja tuli tehtyä kymmenisen kappaletta, ja lisäksi otin mukaan jo aiemmin tekemiäni vauvakortteja. Psst.. näitä on vielä jäljellä, eli jos tahdot itsellesi, pistä viestiä.


Vauvoille ompelin solmupipoja ja 'korvalappupipoja', joihin toiseen painoin kankaan itse omalla kuosillani. Ompeluksissani käytin kangasvarastoni ylijäämäkankaita, sellaisia jämäpaloja, joita olen säästellyt jos-joskus-tarvii -ajatuksella. Pipojen lisäksi myynnissä oli muutama pannulappu: lintuset ja lehdet, huopakoruja, huopakruunuja ja lasinalusia. 
Ja löytyihän pöydästä myös mieheni arvostelumenestys Audrey, rakkaani -pienoisromaani.


Ja kuten tavallista, juuri ne tuotteet jotka olivat vain rekvisiittana kiinnostivat ihmisiä. Olisinhan minä voinut ne tietysti myydäkin mutta satuin itse olemaan juuri sillä hetkellä tauolla ja naapuripöydän bloggaaja minulle viestin asiasta välitti sitten jälkikäteen.


Vaikka myynti ei päätähuimaavaa ollutkaan, oli kokemus silti mukava ja sain vaihtelua normikotiarkeeni, jota täyttävät ne kaikki niin tavalliset arjen askareet. 


Moni varmasti ajattelisi, että tällainen tee-se-itse äiti puuhastelisi jatkuvasti lasten kanssa kaikkea käsitöihin ja askarteluun liittyvää. Niinhän sitä luulisi. Ja niin minäkin luulin tekeväni. Sitä minä silloin muinoin kovasti suunnittelinkin, että sitten kun minulla on lapsia niin puuhailen niiden kanssa ja niille kaikkea kivaa, ihanaa ja söpöä. Mutta miten kävikään, lapset ei välitä askartelusta saati piirtelystä ja päässäni vilisevät visiot kaikenmaailman roolivaatteista ja muista jutuista joutuvat pysymään pääni sisällä, lapseni eivät nimittäin innostu niistäkään, eivätkä suostu minkäänlaista asustetta yllensä laittamaan. *Huokaus*

Onneksi on siis edes jonkinlaisia väyliä minne pääni sisältöä purkaa.




Tässäpä lyhykäisyydessään Suvikukkasen spesiaali päivä. Myyntipöydän siivouksen jälkeen lähdettiin kotimatkalle, haettiin lapset hoidosta ja mentiin kotiin. Kotona sai sitten pohtia mihin kaikki tehdyt tuotokset oikein laitetaan. Kaappien kätköihin.

Kirppistelypäivä oli mukava ja erilainen, mutta myös voimia vievä. Kaikki suunnittelu, järjestely ja myyntipöydän takana pönöttely veivät energiaa. Nyt on siis ihan kiva vain olla ja hengähtää, vaikka kaikenlaisia muita juttuja on silti koko ajan meneillään. Tässä välissä olen säätänyt postikorttien asettelua/kuvien sommittelua, siivonnut ja järjestellyt nettikirpparimyyntipöytiäni ja myynyt Anopin kutomuksia. 

Mielenkiintoista olisi myös tietää palasiko kukaan ostaja blogini pariin tuon kirppistapahtuman jälkeen. Sivukorvalla kuulin, että tästä tapahtumasta voisi tulla jokavuotinen. Oli myös muiden bloggareiden kanssa puhetta, että blogiyhteistyö on vielä aika uutta ja vierasta ainakin täälläpäin Suomea, etelämmässä sitä käytetään enemmän hyödyksi. Ovathan blogit kuitenkin todella hyvä markkinointiväylä yrityksille.

Mutta, minä lopettelen tältä erää. Tulkaahan taas kyläilemään blogissani, ja muistakaa osallistua ihanan kirjan arvontaan, pääset sinne tästä linkistä!
Kiitos kun kävit!

Valoa päivääsi toivottelee Suvikukkasia!






Blogikirppis/Ykkösbasaari esittäytyy

$
0
0



Tervetuloa pienelle tutustumiskäynnille Ykkösbasaarille blogikirppistapahtumaan!



*Kolmen tähden koti



*Saltunraitti


Tapahtuma oli suunnattu koko perheelle, lapsia varten oli sisätiloissa elokuvan katselua, ulkona pallonheittoa, pomppulinnaa ja herkkuja. Myös makkarakoju oli paikan päällä.


Kirppiksen yhteydessä myydään herkkuja, sisustustuotteita ja sekatavaraa. Sisääntuloaulan yhteydessä on myös huonekalujen outlet.







*Mallan makeat - oi mitä herkkuja, nams!

*Katamarian tekemisiä ja touhuja


Ja lopuksi Suvikukkasia-blogin aarteita.

Lisää Ykkösbasaarin tähtibloggaajista löydät täältä.




Vappuiloa!

$
0
0

Ystäväperhe tuli kyläilylle ja siinä samassa olikin sitten kiva viettää vähän vappuhulinoita. Serpentiinit ja pallot kehiin ja pöytään naposteltavaa: niillä pääsee jo pitkälle!


Mokkapalat leivoin jo viikko sitten kun meidän piti treffata jo silloin, mutta kevätflunssa veti pidemmän korren ja niinpä tapaaminen siirtyi. Onneksi pakkanen on keksitty ja mokkapalat saivat odottaa vuoroaan. Toki meitin poitsu niitä jo ennen pakkaseen laittoa ehti syömään kasan, lemppareitaan kun ovat. Ja kyllähän ne itsellekin maistuvat. Veljeni lemppareita ovat myös, ja muistan että joskus suunniteltiin tekevämme mokkapaloja, joissa pohjaa on vähän ja kuorrutetta kaksikertainen määrä! Eikö se kuorrute kuitenkin ole se pääasia, onhan?

Ystit toivat tullessaan Doris-keksejä, jotka ovat olleet herkkuani jo vuosia.

Kaiken makean ja suolaisen kumppaniksi pöydästä löytyi myös kurkku- ja porkkanatikkuja.
Ite teen aina dipit ja tällä kertaa maustoin purkin kermaviiliä...

1 tl suolaa
0,5 tl sokeria
1-2 tl pizzamaustetta tms. yrttejä
1 tl mustapippurirouhetta
1 mm currya
pieni tujaus cayennepippuria


Munkkien paistoa tulee kartettua 1. sen takia, että rasvan kanssa häärääminen pelottaa ja 2. ajattelen aina, että sitä rasvaa imeytyy kamalasti paistettaessa. Kummatkin väittämät osoittautuivat kuitenkin aiheettomiksi. Paistaminen sujui vaivatta eikä öljyäkään kulunut juuri lainkaan. Paistoin munkit litrassa öljyä ja käytön jälkeen kaadoin öljyn takaisin pulloonsa enkä huomannut sitä kuluneen juuri lainkaan. Riippuu varmasti mm. öljyn lämpötilasta, että minkä verran sitä imeytyy paistettassa.

Reseptejä vertaillessa päädyin pikamunkkeihin. Näihin ei tullut rasvaa lainkaan ja kohotus tapahtuu leivinjauheella. Tosi nopeita tehdä!

4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1 mm suolaa
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa

2 dl maitoa
1 kananmuna

Ensin sekoitettiin kuivat aineet keskenään, sitten maito ja muna sekaisin ja lopuksi sekoitettiin munamaitoseos nopeasti kuivien aineiden joukkoon. 
Minä pyörittelin taikinasta pieniä palloja leikkuulaudan päälle ja nostelin siitä kuumaan öljyyn aina muutaman paistumaan kerrallaan. Paistamisen jälkeen kierittelin munkit sokerissa, johon olin lisännyt 1 tl vaniljasokeria.


Illalla sitten aikuisten kesken syötiin kanankoipia ja itte tehtyä perunasalaattia. Kaupassa käydessäni olin jo ottamassa valmiin salaatin hyllyltä kunnes muistin, että voin tehdä sen itsekin. Olen tehnyt kyseisellä ohjeella jo pari kertaa aiemminkin, ja ensimmäisen kerran maistoin sitä anoppilassa. Ohje on alkujaan PirkkaRuoka-lehdestä. 

Tässä ohje mututuntumalla:

8 isoa perunaa keitettynä ja pilkottuna
2 omenaa pilkottuna
1 keskikokoinen punasipuli silputtuna
1-2 valkosipulinkynttä puristettuna
suolaa, mustapippuria ja yrttejä maun mukaan

kastikkeena 
1 prk kermaviiliä
1 dl sinappikurkkusalaattia

Kaikki sekaisin ja jääkaappiin oleentumaan.


Simankin tein pari päivää sitten. Sokerin määrä simassa ja mehuissakin tuntuu aina jotenkin kamalan isolta ja yritän aina hieman pienentää sen määrää. Viiteen litraa vettä sekoitin vajaan 500g fariinisokeria. Maustoin siman yhdellä limellä sekä puolikkaalla sitruunalla. Limen laitoin siman sekaan lohkoina ja sitruunasta puristin mehut joukkoon. Tuorehiivan sijaan käytin kuivahiivaa ja siinä sitä olikin pähkäilemistä, että miten paljon sitä oikein kuuluisi laittaa. No, tässä taas mentiin mututuntumalla ja ihan hyvin tuo lähti käymään. Limestä tulee hieman erikoisempi maku,  kivan mausteinen vivahde.

Pullotusvaiheessa ongelmaksi meinasi nousta pullojen vähäinen määrä ja piti käyttää hieman luovuutta, jotta sain kaikki simat talteen. Anoppi käyttää usein mehupullojen sulkemisessa apuna tuorekelmua ja minäpä päätin kokeilla samaa. Mutta kun korkkia ei näkynyt maillahalmeilla niin päätin käyttää hyödykseni korkillisen maitopurkin kierreosaa. Se toimi tässä tilanteessa loistavasti! Kierreosa piti elmukelmun tiukasti paikallaan ja sima sai kypsyä rauhassa.

Mukavaa vappua kaikille!



Neulakirja!

$
0
0

Törmäsin tähän ideaan erästä käsityökirjaa lukiessani, ja olen tainnut vastaavan idean aiemminkin nähdä, mutta niin tai näin idea on silti hyvä! Ja näin äitienpäivän kynnyksellä tämä on myös erityisen hyvä lahjaidea jokaiselle käsityöihmiselle: äidille, mummalle, jne.


Materiaaliksi tarvitaan kirjan kannet (kirja, josta sivublokki on otettu irti ja vain kannet ovat jäljellä). Voit käyttää hyödyksesi vanhaa kirjaa tai tehdä kannet kokonaan itse. 
Kansien lisäksi tarvitaan kangasta, huopaa tai vaikka tapettia, joilla päällystetään kannet.
Kirjan sivuiksi käy vahva mutta huokoinen kangas, esim. huopa tai muu villakangas.
Näiden lisäksi tarvitaan vielä lankaa ompelua varten.


Aloita neulakirjan teko leikkaamalla oikeankokoinen pala materaalia kansien päällystystä varten. Kannet voi päällystää monella tavalla mutta minä tein kansiin ns. irtokannet, eli taitoin sivuille ylijäämät suikaleet taskuiksi ja ompelin sivut pykäpistoin kiinni.

Toinen tapa on liimata kansimateriaali kiinni kansiin ja saumavarat käännetään kansien sisäpuolelle liimaten. Sen jälkeen kansien sisäpintaan liimataan kartongista leikattu kansia hivenen pienempi kappale. Tämä tekniikka on tuttu kirjansidonnasta.


Kun kannet ovat valmiit leikataan kirjaan sivut. Sivujen materiaaliksi käy mm. askarteluhuopa. Leikkaa sivut kansia pienemmiksi, hyvä nyrkkisääntö on, että sivut ovat n. 5 mm kansia kapeammat joka sivulta.

Minä leikkasin omaan kirjaani kaksi sivukappaletta, näin sivuille mahtuu enemmän neuloja. 

Kun kannet ja sivut ovat valmiit aloitetaan kirjan kasaaminen kokoon. Ompele sivut kiinni kansiin kirjan keskeltä haluamillasi pistoilla. Jos selkäpahvi on paksu tarvitsee siihen tehdä apureiät esimerkiksi vasaran ja ruuvimeisselin avulla tai porakoneella. Minun kirjassani selkäpahvi oli niin ohut, että sain ommeltua sivut kiinni kansiin ilman apureikien tekemistä.

Työn edetessä huomasin, että kansikankaan "sivutaskut" eli ne joihin kannet sujautettiin, alkoivat pullottaa ja päätin päätin korjata asian ompelemalla alimmaisen sivukappaleen kansiin kiinni pienillä, huomaamattomilla pistoilla.


Neulakirjassa neulat pysyvät siististi ja turvallisesti tallessa. Kirjan voisi toteuttaa myös kokonaan kankaasta tai huovasta ja nopeuttaisi tekemistä huomattavasti. Kansiin kannattaa siinä tapauksessa valita jokin jämäkkä materiaali. 

Kirjoin omaan kirjaani "NEULAT", mutta kuten tavallista, keskitys petti. Selkäosaan ompelin satiininauhan, jonka alla siis muutoin näkyivät ompeleet sivujen kiinnityksestä.



Kinuskikissan uudet tuulet

$
0
0
Olen kuin Villi Vonkan suklaatehtaassa, jossa aistejani hivelevät ihanat makeiset, herkut, leivonnaiset - makoisat maut ja tuoksut! Paitsi, että kirjoissa ei ainakaan vielä ole sitä ominaisuutta, että voisi tuoksutkin aistia. Mutta ne voi kuvitella. 



Sini Visan uutuuskirja Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon on valloittava ja inspiroiva leivontakirja! Siinä piirakoista tulee kakkuja ja kakuista piirakoita. Makeisten muodot ja maut siirtyvät kakkuihin. Perinteiset klassikot saavat uusia muotoja. Ja monia ihania ja jänniä tekniikoita ja tapoja ajatella uudella tavalla. Kuka olisi keksinyt, että piparkakkutaikinalla voisi kuorruttaa? No voihan sillä, ja suklaakeksitaikinalla myös. Syöväthän ne tuolla muualla maailmassa kakkutaikinaa suoraan paketista, me täällä olemme vielä niin jämähtäneitä, että emme keksi taikinalle muuta tekoa kuin paistaa se.

Tässä on nainen, joka on idearikas. Ihminen, jolla on innovatiivisia ajatuksia ja rohkeutta toteuttaa ne.
Tätä kirjaa varten kannattaa suosista heittää romukoppaan kapeakatseiset ja jumittuneet ajatukset ja mielipiteet ja suunnata täysin rinnoin kohti uutta ja ihmeellistä!
Vanhat tutut mokkapalat muuntautuvat kakkutikkareiksi, kääretortuksi ja kakuksi. Laskiaispulla on paisunut 12 hengen kakuksi ja piparkakusta on tullut piparikakku. Suklaasuukot, englanninlakut ja suklaamunat ovat muuttuneet kakuiksi ja piiraiksi. Pannarit, smoothiet ja tippaleivät pukeutuvat nekin uusiin vaatteisiin. Myös riisipuuro kokee uudistuksen ja päätyy kakkutäytteeksi ja perinteiset karjalanpiirakat venyvät jättiläisen kokoisiksi. Ah, ihana muroeskimo on ollut inspiraationlähteenä Sinille ja tämä taitava taituri on muokannut siitä jäätelökakun!

Myös suolaisia herkkuja löytyy: tortillakakku, hampurilaispiirakka, suolaiset lusikkaleivät ja monet muut saavat veden herahtamaan kielelle! Oi, joi. Millaisiksihan linjani nyt oikein mahtavat muotoutua kun jokainen resepti vuorollaan houkuttaa testaamaan.

Ohjeet ovat selkeät ja hyvin opastetut. Raaka-ainevalinnat ovat nekin selkeitä eikä erikoisia raaka-aineita tarvitse murehtia. Kirja on täynnä ihania ja isoja kuvia. Millaisellahan kameralla Sini Visa mahtaa kuvailla... Katselen nykyään entistä enemmän kirjojen visuaalista puolta ja mitä paremmin se on tehty, sitä vaikuttavampi lukukokemus on. Ja tässä on päästy kyllä kiitettävälle tasolle. Suloinen, satumainen ja nautinnollinen teos.





Superhelppo neulakirja!

$
0
0

Tekemällä oppii ja kehittyy. Tein ensimmäisen neulakirjani muutama päivä sitten ja päässäni oleva simppeli idea koituikin aika monimutkaiseksi kokonaisuudeksi, mikä ei sinällään ole ihme, koska se on minulle tavanomaista - saada suorat mutkiksi. Mutta tekemällä oppii, sanotaan. Ja niin kävi tässäkin. Edellisen kirjan parissa puuhastellessani päähäni tuli paljon helpompi idea neulakirjan toteuttamiseen...


...tehdä kirja kokonaan huovasta! Minulla oli vielä jemmassa kierrätyshuopalevyä ja ohuempaa huopaa löytyy useissa väreissä. Tämän neulakirjan teko pitäisi olla superhelppoa jokaiselle! Tarvitaan vain kappale paksua/jämäkkää huopaa kansiksi ja ohuempaa huopaa sivu(i)ksi. Ja sitten ommellaan keskeltä kiinni. Valmis! Halutessaan ompelusaumaan voi ujuttaa vaikka ohuen satiininauhan, jolla kirjan saa helposti sidottua kiinni.


Eräs ensimmäistä neulakirjaani kommentoinut tokaisi, että jo on paljon ylimääräistä aikaa kun tuollaisia väkertää. Voin todeta, että jotakin muuta ylimääräistä voi nurkissani olla mutta aikaa ei kylläkään ole. Oma aika on kortilla ja nämä yöt (klo 01:34) ovat hyvää aikaa puuhastella, vaikkakin verottavat osansa uniajasta. Mutta en valita, oma aika rakkaiden harrastusten parissa on varsin voimaannuttavaa ja hyväätekevää.

Kauniita unia!


Viewing all 881 articles
Browse latest View live