Quantcast
Channel: Suvikukkasia
Viewing all 881 articles
Browse latest View live

Lasten nikkarointikirja

$
0
0


Lasten nikkarointikirja - Ilkka Mattila 

Lasten nikkarointikirja sisältää 30 ohjetta niin isoille kuin pienemmillekin nikkaroijille. Kirja on suunniteltu erityisesti alakoululaisille ajatuksena antaa vinkkejä ja ideoita miten käyttää hyödyksi ylimääräinen aika, jota jää esimerkiksi tunneilla tehtävien 'päätöiden' väliin. Kirjan tehtävät ovat nopeasti valmistuvia ja materiaaleina käytetään pääsääntöisesti kierrätysmateriaaleja ja kodista löytyviä käyttötavaroita. Jokaisesta työstä löytyy yksityiskohtaiset työohjeet kuvien kera. Vaikka kirja onkin suunnattu ensisijaisesti koulumaailmaan onnistuu suurin osa töistä myös kotioloissa. 

Työvälineinä käytetään mm. erilaisia sahoja, viiloja, pihtejä ja poria. Ideat ovat hauskoja ja tykkään erityisesti siitä, että niissä on käytetty kierrätysmateriaaleja, joita itsekin yleensä suosin. 

Aikuisten kädentaitopiireissä DIY on suosittu juttu, eli mitä enemmän voi käyttää jo olemassa olevia materiaaleja ja tavaroita hyödyksi ja mitä enemmän pystyy tekemään itse, sen parempi. Löysin kirjan ohjeista muutaman idean mitä voisin itsekin kokeilla soveltaen omiin tarpeisiini, mm. seinäkoukku juustohöylästä ja ovikoukku paistinlastasta kiinnostaisivat kovasti testaamaan. Meidän kohta 5-vuotias on kovin kiintynyt tähän kirjaan. Ylpeänä on esitellyt sitä mummoille, papoille ja tädille, ja vastaa aina kysyttäessä, että tämä on hänen oma kirjansa. Innoissaan selailee sivuja tutkiskellen mitä sieltä voi löytää. Monet kirjan ohjeista ovatkin sellaisia, että ne sopivat mainiosti myös tällaisille pikkuisille, toki aikuisen avustamana. 

Kirjasta löytyy mm. futispeli tiskiharjasta, kilparata kynänpätkistä, korispeli paistinlastasta, läpsypeli pilttipurkin kansista, salkopeli sateenvarjosta, labyrintti kirjasta ja puhallusputki pahviputkesta. Vanhoista käyttötavaroista syntyy uusia käyttöesineitä kuten sivunpidike pyykkitelineestä, valokuvatuki kakkulapiosta, saippua-alusta leikkuulaudasta ja valokuvakehikko kakkuvuoasta. 

Kirjan lopusta löytyy vielä erilliset työohjeet, joista voi halutessaan tulostaa jokaiselle näpertelijälle oman ohjeen. Jokaisesta työstä on selkeät ohjeet kuvien ja tekstien kera, työvälineet ja tarvikkeet kerrottuna. Jokaisesta ohjeesta löytyy myös lisävinkkejä työskentelyyn. 
Ehkä ainoa asia mikä kirjassa jäi vaivaamaan oli se ettei kaikista ohjeista löytynyt selkeää selitystä miten valmista tuotetta tulisi käyttää, varsinkin pelien kohdalla. Ehkä lapset tajuavatkin homman idean nopeasti mutta aikuisena jäin muutamaa juttua pohtimaan. 

Lasten nikkarointikirja on oiva apu opettajille, ohjaajille ja vanhemmille, varsinkin jos omat ideat alkavat olla vähissä. Kierrätysteema on myös aiheellinen ja hyvä tapa osoittaa lapsille jo pienestä pitäen, että kaikkea ei aina tarvitse heittää roskiin vaan tavaroille voi löytyä uusi käyttökohde jossakin toisessa muodossa.





Skräppää ihanat albumit

$
0
0

Minna Enqvistin Ihanat albumit on kattava ja monipuolinen skäppäysopas. Kirjan ohjeilla ja vinkeillä opit skräppäyksen salat. Skräppäys on luova tapa tallentaa muistot talteen. Skräppäys tarkoittaa tekstin, koristeiden ja erilaisten taidetekniikoiden lisäämistä kuvan oheen, mutta mitään tiukkaa linjaa tässä ei ole, vaan jokaisella on luova vapaus toteuttaa itseään ja luoda sellaisia sivuja mikä itsestä parhaimmalta tuntuu.

Vaikka kirja ei kooltaan ja sivumäärältään olekaan kovin iso, on se silti oikea runsaudensarvi! Sivu sivulta silmiin osuu yhä kauniimpia leiskoja (leiskat ovat siis näitä skräpättyjä albumin sivuja) ja sormet syyhyävät päästä testaamaan tekniikoita myös itse. Ja jos omaa kokemusta skräppäyksen ja muiden vastaavien tekniikoiden osalta jo on, voi kirjan vinkkejä käyttää inspiraationa. Kirjassa esitellyt tekniikat sisältävät myös monia käytännönläheisiä ja soveltavia tapoja, jotka ainakin minuun uppoavat. Kauniita kuvia katsellessani mielikuvitukseni lähti lentoon ja aloin jo suunnitella seuraavaa projektia, jossa aion käyttää kirjassa näkemiäni tekniikoita.

Skräppäys voi olla tekijälleen mukava harrastus, tapa toteuttaa itseään tai sillä voi olla terapeuttisia vaikutuksia. Kirjailijan viesti maailmalle onkin, että kirjan tärkein viesti on, että jokaisen tyyli on täydellinen - jokainen saa aikaan kauniin ja itsensä näköisen kokonaisuuden.

Olen seuraillut Minnan blogia aktiivisesti ja pidän hänen bloginsa sisällöstä ja tyylistä. Hän on taitava kädentaitaja, idearikas monitaituri ja kaiken lisäksi suurperheen työssäkäyvä äiti. Sitä voi vain ihmetellä miten hänen aikansa riittää kaikkeen, mutta hänellä onkin se mahtava etu, että saa yhdistää lempiharrastuksensa ja työn. Sehän se olisi minunkin unelmani. 

Ihanat albumit on kokonaisuudessaan todella kaunis kirja. Selkeät ohjeet ja kuvat auttavat aloittelijaa pääsemään alkuun ja kokeneempi tekijä saa nauttia visuaalisesta ilmeestä, hyvistä kuvista ja inspiraation virrasta. 

Ihanat albumit - skräppää muistot talteen
Minna Enqvist
Atena 2016



Painokuviot PAPERILLA

$
0
0

Kankaanpainomenetelmää voidaan käyttää kankaan lisäksi myös muihin materiaaleihin, mm. paperiin. Itse painaen saa aikaan persoonallisia papereita, kortteja ja vaikka lahjapaperia. 

Tämä tekniikka sopii ehkä parhaiten juuri teille, joilla kaapeista jo löytyy kankaanpainovälineitä: seuloja ja painopastoja (=kangasvärejä). Mutta toisaalta materiaalit eivät kuitenkaan ole kovin kalliita hankkia ja alkuun pääsee muutamalla tuotteella. Lisäksi samat tuotteet käyvät sitten myös kankaan kuvioimiseen.

Tarvitset: 
1. Valmiita painovärejä tai itse sekoittamalla painoemulsiota/peittopastaa ja väripigmenttejä.
2. Sekoituskippoja ja lusikoita
3. Raakkeli eli lasta värin levittämiseen
4. Seula, joko valotettu tai avoseula


Valotetun seulan tekeminen vaatii jo reilusti enemmän tarvikkeita ja hankintoja. Valotetut seulat valmistuvat pimiössä ja niiden tekemiseen tarvitaan erityinen UV-valaisin. Mutta avoseulalla pystyy tekemään monenlaisia kuvioita sabluunan avulla. Avoseula rakentuu helpoiten puisen kehyksen ja tekokuituisen voilee-kankaan avulla. Lisää seulan teosta täältä.


Yläkuvassa paperi on kuvioitu avoseulan avulla. Seula asetetaan paperin päälle ja seulakankaan päälle lusikoidaan painoväri, joka levitetään raakkelin avulla. Oikeassa yläkuvassa asettelin paperin päälle stanssattuja paperikuvioita. Painoväriä levitettäessä paperikuviot estivät värin siirtymisen näihin kohtiin. Nämä värjääntyneet paperikuviot voi sitten myöhemmin käyttää askarteluissa.


Kankaanpainovärejä voi käyttää myös sumuttamalla, paperiin painettaessa sekoitin pigmenttitipan suoraan veteen ja suihkuttelin paperiin väriä. Kangasta kuvioitaessa veden sijasta käytetään ruiske-emulsiota, joka on juoksevaa peruspainopastaa, se käyttäytyy kankaalla vesivärin tapaan.


Kankaanpainoväreillä painettaessa kerroksia voi tehdä oikeastaan miten monta vain, kunhan muistaa antaa kerrosten kuivua välillä. 
Tässä kuvassa lopuksi painanut valotetulla seulalla taloprintin, kiemurakukkaset ja ornamenttikuvion pohjavärin päälle. Peittoväreillä painettaessa voidaan painaa valkoista mustalle, mutta peruspainopastalla painettaessa se ei onnistu.


Valmiista painetuista papereista voi tehdä kortteja, tai käyttää papereita muulla tavoin askarteluissa. Itsetehty lahjapaperi on myös kiva idea toteuttaa.


Painojäljen voi halutessaan kuumakiinnittää silitysraudalla (ilman höyryä leivinpaperin lävitse). Esimerkiksi painetut paperiset kassit ja lahjapussukat on hyvä kuumakiinnittää, jotta värit eivät pääse valumaan sateen sattuessa.


Tähän tekniikkaan on hyvä käyttää kaapeissa pyörivät ylimääräiset painopastajämät, jotka muutoin saattaisivat joutua roskiin. Painopastatkin saattavat ajankuluessa pilaantua, joten hieman jo "osumaa" saaneet värit voi vielä käyttää hyödyksi papereiden kuvioimiseen.




Kokeile kuvioida esimerkiksi näitä materiaaleja:

lautasliinat
kuitukangas
paperikassit ja lahjapaperi
silkkipaperi
kirjansivut
kartonki ja pahvi
erilaiset ja -vahvuiset paperit


Tekemisen iloa!



Pipoja pienille päille

$
0
0


Trikoosta syntyy helpot pipot kaikenikäisille.

Nämä solmupipot ja korvaläppäpipot tein vauvaikäisille. Molemmat mallit ovat helppotekoisia ja valmistuvat nopeasti. Alla oleva korvaläpällinen malli on vuoritettu, solmupipo taas toimii hyvin ilman vuoriakin, ja solmukin on helpompi tehdä kun kangasta ei ole paksusti.

Molempiin pipoihin luonnostelin kaavat itse, hieman osviittaa alla olevaan malliin löytyy täältä. Solmullinen pipo syntyy peruspipon kaavalla mutta huipulle lisätään pitkulainen osuus, joka sitten ompelun jälkeen kiepsautetaan solmuksi.




Lapsille ja lapsenmielisille

$
0
0

Huovasta - kiitollisesta materiaalista - tein erikokoisia kruunuja. Niin helppoa ja vaivatonta ompelua!
Leikkeihin, hassutuksiin, naamiaisiin, arjen ylellisyyksiin... 


Kruunut on ommeltu kahdesta erivärisestä huovasta ja takana on kuminauha joustoa antamassa.



Magnoliat

$
0
0

Jos minulla olisi oma puutarha
istuttaisin sinne magnoliapuun.


Magnolian kukat ovat äärettömän kauniita. Ja itse puukin on todella upea.


Me Paperillatiimiläiset ideoimme tällä kertaa DIY kukkasia, kukin omanlaisiamme.
Minä halusin kokeilla tehdä magnoliapuun kukkasia, materiaaliksi valikoitui kreppipaperi. 


1. Leikkaa kreppipaperista pitkulaisia muotoja terälehdiksi.
2. Leikkaa ohuehkosta mutta jämäkästä rautalangasta n. 15 cm pätkä.
3. Muotoile kreppipaperin palasesta, esim. taitetusta ympyräkappaleesta, nuppu/kukan aloituskappale rautalangan päähän ja sido nuppu tiukasti kukkateipin avulla rautalangan pään ympärille.
4. Asettele terälehtiä nupun ympärille ja sido ne tiukasti kiinni kukkateipillä.
5. Kieputtele kukkateippiä koko kukan varteen, eli rautalangan ympärille. Rautalangan avulla kukkaset on helppo kiinnittää esimerkiksi oksiin.

Halutessasi voit varovasti venyttää kreppipaperia terälehdissä, jotta saat aikaan luonnollista ilmettä.

Aurinkoisia kevätpäiviä!




Lujasti lempeä

$
0
0


Lujasti lempeä on kirja, joka tukee sinua elämäsi poluilla. 
Se ei ole self-help-opas, eikä pika-apu onnellisuuteen. 


Lujasti lempeä opastaa sinua lempeästi ylä- ja alamäissäsi, herättelee ajatuksia ja tunteita, auttaa katsomaan asioita eri perspektiiveistä. Se kertoo lempeällä mutta lujalla tavalla siitä, miten elämä tulisi ottaa vastaan, miten haasteet tulisi kohdata ja miten itseä tulisi arvostaa, ja auttaa meitä hyväksymään itsemme sellaisina kuin olemme, koko tunteidemme kirjo mukaanluettuna.


Lukukokemus oli miellyttävä ja mukava. Kuulin Maaretin pehmeän äänen kirjaa lukiessani, aivan kuin hän itse olisi sitä minulle lukenut. Maaret Kallio on psykoterapeutti ja tietokirjailija ja hän on tuttu myös televisiosta, mm. ohjelmista Kielletty Rakkaus ja Ensitreffit alttarilla. 

Kirjan kerronta on omintakeista ja helposti ymmärrettävää. Sanoma ei ole millään tavalla arvostelevaa tai pakottavaa vaan kaikinpuolin lämmintä ja myötätuntoista.


"Uskalla heittäytyä rakkauteen, rohkene näyttää haavoittuvuuttasi, epäonnistu ja harjoittele."

Maaret Kallio
Lujasti lempeä
WSOY 2016





Askartele pellistä!

$
0
0


Sardiinipurkit, kurkkupurkit, tuikkukuoret... ja monet muut pellituotteet kannattaa pistää talteen, niistä nimittäin voi askarrella kaikkea kivaa kotiin. Näin myös luonto kiittää.

Metsäkustannuksen uutuuskirja Askartele pellistä esittelee joukon hauskoja tuunausideoita! Materiaaleina on käytetty muun muassa peltisiä rasioita, alumiinitölkkejä, pullonkorkkeja ja vuokia. Materiaaleja voi kerätä myös vaikka käytetyistä sähkölaitteista, tietokoneista voi löytää vaikka mitä aarteita (kokemusta on!). Kannattaa siis pitää silmät auki ja kerätä romut talteen, ei koskaan tiedä mitä kaikkea kaunista niistä voikaan saada aikaiseksi.

Kirjan työt ovat pääsääntöisesti helppotekoisia, eikä niiden valmistamiseen tarvita kovinkaan montaa työkalua. Ohjeet on lajiteltu kolmen eri vaatimustason mukaan helppoihin, keskitasoisiin ja vaativiin.

Erityisesti itseäni miellyttivät nämä:

- helppo keittiökauha esim. makrillirasian repäisykannesta
- pullavati säilyketölkeistä
- peilin kehys säilykepurkista
- kannu peltipurkista

Tykkään pellistä materiaalina, sitä on helppo työstää ja se on hyvin monikäyttöistä. Esimerkiksi juomatölkeistä saa kivoja sisustusesineitä ja vaikka valaisimen!


Kirjan ohjeet ovat selkeät ja käytettävät materiaalit ja työkalut on merkitty omaan taulukkoonsa. Jokaisesta työstä on sivunkokoinen kuva. Mallit ovat rohkeita, värikkäitä ja persoonallisia, ja jos muotokieli ei miellytä jokaisen silmää voi kirjasta saada silti ideoita ja inspiraatiota omiin peltiaskarteluihin.

Luomisen iloa!

Askartele pellistä  
Kalle Forss, Gunnar Jeppsson
Metsäkustannus 2016








Villainen

$
0
0

Villa on ihana materiaali! Se viilentää ja lämmittää. Se on monipuolinen ja helposti muokattava. Villaa voi värjätä tai käyttää luonnon omia sävyjä. Siitä voi valmistaa sisustuotteita: tyynyjä, mattoja, peitteitä, ja vaikka rahin! Huovuttamalla villasta voi tehdä lisäksi myös asusteita, koruja, vaatteita ja leluja. Hyvin monikäyttöinen materiaali siis. 

Pidän huovuttamisesta, se on tietynlaista terapiaakin tuoksuineen ja tuntuineen. Villaa on suhteellisen helppoa työstää, vaikkakin huovuttaminen voi olla myös todella työlästä ja aikaavievääkin riippuen työn laajuudesta. Kaikenkaikkiaan villa materiaalina ja huovutus tekniikkana ovat silti mahtava yhdistelmä!


WSOY:n uutuuskirja Villainen. on inspiroiva huovutuskirja täynnä kauniita kuvia, upeita ja erityisesti innovatiivisia ideoita!

Kirjassa esitellään monia huovutustapoja ja jotkin niistä olivat itsellenikin uusia. Mielenkiinto heräsi päästä testaamaan niitä käytännössä.

Mm. huovutetut purkit styroksin avulla herätti kiinnostukseni - tätä tekniikkaa on pakko päästä testaamaan mahdollisimman pian!

Myös huovutetut "pillit" himmeliä varten oli melkoisen hauska ja uusi idea, tosin kyllä varsin työlästekoinen ainakin työhön kuluvan ajan suhteen.

Moni kirjan idea oli itselleni uusi, vaikka huovutustaustaa itseltäni löytyy jopa opintojenkin kautta. Kirjan selaaminen sai aikaan monta miksen-keksinyt-tuota-itse-ajatusta. Nenässä alkaa tuoksua saippuainen villa ja sormenpäät kaipaavat pehmeän villan tuntua.

Ohjeissa käytetään karstavillan lisäksi valmista esihuovutettua huopalevyä, hahtuvaa, erilaisia lankoja ja paksua fanttilankaa.

Paksusta esihuovasta syntyy palapelin palasia, joista kasaamalla saadaan aikaiseksi pehmoinen hoitoalusta vauvalle, vastaavalla tekniikalla syntyvät myös kivat säilytyskorit.

Kirjomalla huopaan kuvioita saa huopatuotteisiin lisää ulottuvuutta ja näytävyyttä, siispä kirjasta löytyy myös pieni 'pisto-opas'.

Ohjeet ovat selkeät ja monisanaiset. Työvaiheista on jokaisen työn kohdalla omat kuvansa, mutta varsinkin aloittelijalle kuvien numerottomuus saattaa aiheuttaa hämmennystä, siitä siis pieni miinus.

TUULI SAHLBERG, SANNA LAIHO
Villainen
WSOY 2016



Lempeää kauneutta luonnosta

$
0
0

Oletko kyllästynyt valmiiden kosmetiikkatuotteiden lisäaineisiin, jotka rasittavat sekä ihoa että luontoa? Kiinnostaisiko valmistaa kosmetiikkaa itse?
Kirjapajan uutuuskirja Lempeää kauneutta luonnosta (Kaisa Vehmasheinä) sisältää kolmentasoisia ohjeita ja reseptejä kosmetiikkatuotteiden valmistamiseen.
Osa ohjeista on todella simppeleitä ja raaka-aineet löytyvät kotoa. Juuri tällaisia ohjeita kaipaan itse. Helposti tehtäviä juttuja joita varten ei tarvitse ostaa erikoistuotteita. Sanoisinkin, että kirjassa olevat haastavammat ohjeet sopivatkin enemmän sellaiselle, joka haluaa valmistaa tuotteita enemmän itse. Silloin on hyödyllisempää ostaa erikoisainesosia kun tuotteita valmistaa monenlaisia ja isompia määriä. 

Kirjan alussa esitellään neljän aukeaman verran suomen luonnosta ja puutarhoista löytyviä raaka-aineita ja kerrotaan mihin ne auttavat ja miten niitä voidaan hyötykäyttää. Mm. kanerva rauhoittaa ja vahvistaa ihoa, mesiangervo virkistää ja edistää myös hiusten kasvua, voikukka ehkäisee ryppyjen muodostumista (joten älä kitke niitä pois!), laventeli elvyttää verenkiertoa ja timjami tasapainottaa rasvaista ihoa.

Luonnonkosmetiikassa käytetään paljon samoja kasviöljyjä kuin mitä ruoanlaitossa käytetään, auringonkukka-, kookosöljy- ja mm. oliiviöljy sopivat monen tuotteen pohjaksi.

Jos halutaan valmistaa pitempiaikaiseen säilytykseen tarkoitettuja tuotteita tulee tuotteisiin lisätä säilöntä-, sakeuttamis- ja emulgointiaineita.

Kirjasta löytyy ohjeet yrttihaudukkeeseen, yrttiöljyyn ja -etikkaan. Ja tietysti ohjeet löytyvät myös emulsion, salvan, geelin, saippuan kuin alkoholiuutteenkin valmistukseen.

Yhden tähden ohjeista kokeilemisen arvoisia voisivat olla esimerkiksi
kanervankukka & savi -naamio, joka rauhoittaa ja kirkastaa ihoa.
Tai sitten hyvin tähän hetkeen sopiva kuusenkerkkä & merisuola -kuorinta, joka virkistää ja edistää pintaverenkiertoa.

Kahden tähden ohjeista miehelle katajainen partabalsami ja kuivalle ja ärtyneelle iholle tarkoitettu siankärsämösalva. Myös kylpypommit voisivat olla hauska juttu valmistaa. 

Haastavimmista eli kolmen tähden ohjeista  limetti-koivu -hoitoaine kuulostaa hyvältä, se kosteuttaa hiuksia ja tekee niistä vahvat ja kiiltävät. Rasvoittuvalle iholleni omena & kehäkukka -puhdistusgeeli voisi tehdä hyvää. 

Kirjan ohjeista löytyy apu niin akneen, selluliittiin kuin hyönteistenpuremiin. Ohjeiden lomasta löytyy lisäksi näppäriä ja hyödyllisiä pikku vinkkejä!


Monena aikaisempana vuotena olen suunnitellut kerääväni luonnon kasveja: villiyrttejä ja kukkia, joita voi käyttää hyödyksi luonnonkosmetiikkana tai ravintona. Mutta aika usein kesä on kulunut jo elokuun puolelle ja minä edelleen pohdin, että miksi en ehtinyt keräilemään sitä ja tätä.

Parina viime vuotena olen tsempannut ja kerännyt ajoissa kasveja talteen. Olen kuivattanut ja pakastanut, tehdyt uutteita ja siirappia. Nyt niitä kasveja on hyllyt pullollaan enkä ole edes varma mihin niitä tulen käyttämään.

Jokin aika sitten luettuani tätä kyseistä kirjaa päätin kokeilla sekoittaa oman jalkakylpyseoksen. Laitoin vadin pohjalle ruokalusikallisen karkeaa merisuolaa, kuivattuja kuusenkerkkiä, ruusunlehtiä ja mesiangervoa ja kaadoin päälle kuumaa vettä. Kyllä oli ihanat tuoksut! Ja teki hyvää myös jaloille pieni rentoutumishetki.


Valmista itse hyvän olon kosmetiikkaa
 Vermasheinä Kaisa
Kirjapaja 2016



The Healing Code

$
0
0

Paranemisen avain on itsehoitomenetelmä, jonka avulla voidaan hoitaa niin fyysisiä, henkisiä, psyykkisiä kuin tunneperäisiä vaivoja. Kirjassa esiteltyjen asiakaskertomusten mukaan se on auttanut jopa vakavien sairauksien hoitoon.
Paranemisen avaimen hoitomenetelmät ovat samankaltaisia kuin EFT-terapia tai energiahoidot, mutta se on silti oma itsenäinen hoitomuotonsa, jonka kehittäjänä ja 'isänä' on Alexander Loyd.

Kirjassa sanotaan, että kaikkien vaivojen taustalla ja lähtökohtana on aina stressi, ja paranemisen avain toimii poistamalla stressin syyn. Tällainen hoitomuoto kuulostaa kyllä täydelliseltä, ja sen tärkeänä kultaisena lankana onkin se, että sairauksien ja vaivojen hoidossa tärkeintä on löytää se syy, ei vain hoitaa vaivoja. Ja tämähän tyyli perusterveydenhoidossa yleensä on, että keskitytään liikaa hoitamaan tai poistamaan oireita, eikä paneuduta etsimään sitä alkuperäistä syytä. Paranemisen avain tuntuu lähes liian täydelliseltä, sellaiselta hoitomenetelmältä, jota tahtoisin heti testata kaikkiin läheisiin ihmisiin, joilla on lukuisia sellaisia vaivoja, jotka tuottavat harmia päivittäin ja joihin perinteinen lääketiede/lääkärit eivät ole löytäneet hoitokeinoa.

Paranemisen avain perustuu sarjaan helppoja käsiasentoja, joilla hoidetaan kehon neljää paranemiskeskusta. Nämä paranemiskeskukset aktivoivat energiahoitojärjestelmän, joka toimii immuunijärjestelmän tavoin. Sen avulla hoidetaan negatiivisia ja kipeitä muistoja, jotka ovat kasautuneet ihmisen solumuistiin. Hoito on yksinkertainen ja se onnistuu vaikka lapselta. Hoito kestää noin 6 minuuttia ja se tulisi toistaa päivittäin kolme kertaa. Kuusi minuuttia tuntuu varsin lyhyeltä ajalta, varsinkin jos se auttaa parantamaan sinut migreeniltä, hermosäryltä ja jopa syövältä. Käsien asennot saattavat silti tuntua ainakin aluksi oudoilta ja jos näytteitä paranemisesta ei heti ole nähtävissä saattaa menetelmä tuntua omituiselta. Olen testannut hoitoa muutaman kerran, mutta väliin on jäänyt päiviä, jolloin en ole ehtinyt testata menetelmää lainkaan. Toisinaan se kuusikin minuuttia tuntuu pitkältä ajalta, varsinkin kun lapset ovat kokoajan ympärillä. Myös hoitotavan oppiminen sulavasti toteutettavaksi kestää aikansa. Mielestä täytyy lisäksi poistaa epäilyksen siemenet ja mielentila täytyisi pitää neutraalina ja myönteisenä. Itselläni ainakin nämä tuottavat ongelmia tai ainakin haasteita, oli kyse sitten mistä tahansa. Energiahoidoista on kokemusta ja niiden käyttäminen tuntuu ainakin vielä helpommalta ja luontevammalta. Mutta en kiellä ettenkö kipeästi tahtoisi hoitaa muutamia ikäviä muistoja nuoruudesta, jotka aiheuttavat vielä tänäkin päivänä vaikeuksia ja haasteita, isoja ja pieniä, ihan tähän perusarkeenkin. 

Kirjan sisältö on hyvin teoreettista ja perustuu lääketieteelliseen tietoon ja testeihin. Kirjasta sai myös runsaasti hyötytietoa mm. luontaishoidoista ja siitä miten lääkärit ja lääketeollisuus elävät symbioosissa keskenään, ja mikä taas ei yleisesti ottaen ole mikään kovin positiivinen asia.

Osittain kirjan sisällön olisi voinut tiivistää runsaalla kädellä, toistoa nimittäin oli aika paljon. Toisto tietysti on hyvä juttu niille lukijoille, jotka harppovat sivujen yli niille kohdille, joista ajattelevat saavansa hyödyn nopeasti. 

Paranemisen avain on menetelmä, jota kannattaa kokeilla. Sen testaamisesta ei ainakaan ole raportoitu haittavaikutuksia. Menetelmä ei perustu uskoon eikä henkisyyteen, vaan sen taustalla on lääketieteelliset perusteet - poistamalla stressin kehostasi paranet. Onhan se ihan järkeenkäypä ajatus, jokainen varmasti tietää mitä kaikkea stressi voi ihmiselle tai eläimellekin aiheuttaa ja miten tuhoisia sen vaikutukset voivatkaan olla. Eikö olisikin hienoa, jos stressin voisi poistaa asteittain kokonaan pois? Ja tämä on täysin mahdollista, näin lupaavat kirjan tekijät ja hoitomenetelmän kehittäjät Alexander Loyd & Ben Johnson.

Paranemisen avain
Alexander Loyd & Ben Johnson
Viisas Elämä 2016


Hei Kaima!

Suklainen juustokakku ilman liivatetta

$
0
0


Suklaa on hyvä hyydyttäjä, ainakin jos massaa ei ole runsaasti eikä se ole liian löysää. Viime vuosina olen yrittänyt välttää liivatteen käyttöä ja tuotteita, jotka sisältävät liivatetta. En enää edes muista minkä takia, ehkä sen joskus maailmalla pyörineen viruksen takia, tai sen ajatuksen ja tiedon, että mistä liivate on valmistettu. Mutta tässä taannoin lueskelin jotakin ruoka-alan kirjaa, jossa liivatteesta puhuttiinkin ihan eri valossa ja sen myötä sitten aloin pohtia asiaa uudemman kerran. Ehkä se liivate ei sitten olekaan niin iso paha kuin olen ajatellut. Ja olenhan minä sitä käyttänyt, mutta yleensä vain puolittanut ohjeissa mainitun määrän.


Tämä kakku syntyi kuitenkin ilman liivatetta. Sulatettu tumma suklaa jämäköitti massan niin, ettei muuta tarvittu kakun kasassa pitämiseksi.

Kakkujen koristelu on yleensä ollut meikäläiselle jotenkin vaikeaa tai haastavaa. Ajatustasolla luomistyö kyllä onnistuu mutta toteutus ei ole aina vastannut sitä päässäni olevaa ideaa ja ajatusta. 
Tämä tällainen *ripottele ronskilla kädellä* -tyyli taas tuntuu aika hauskalta, ja tekee heti leivonnaisesta kutsuvan ja herkullisen. Ja tämähän on vielä helppoakin! Senkus vain tiputtelee marjoja ja murustelee keksejä kakun pintaan ja valmista on. Tästä taitaakin tulla se minun juttuni.


Pohja:

150 g digestivekeksejä
50 g voita

Täyte:

2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
200 g Valio Viola vaniljatuorejuustoa
100 g tummaa suklaata sulatettuna

Koristeena
vohvelin murusia & tuoreita mansikoita

Vohvelinmuruset ja -palaset antoivat sekä näyttävyyttä että kivaa struktuuria suutuntumaan. Tuoreet mansikat taas toivat kakkuun raikkautta. Koristeet kannattaa laittaa vasta vähän ennen tarjoilua, etteivät ne vety turhaan jääkaapissa. Kakku on hyvä tehdä edellisenä päivänä ja antaa vetäytyä jääkaapissa yön yli. 

Nyt täytyy lopetella, ulkona näyttäisi ukostavan. Parempi sammuttaa tietokone, ettei iske salamat koneeseen. Tässä jo muutenkin on vähän orpo olo kun ei ole kunnon kameraa käytössä. Olen sentään jo saanut tilattua sen mutta sen saapuminen näyttää vain kestävän.

Terveisin,



Lohitäytteiset krepit

$
0
0



Meillä oli eilen sukulaisia kylässä ja tykkään aina leipoa jotakin tarjottavaksi. Olen haaveillut jo pitempään voileipäkakun tekemisestä. Äitini tekee niitä aina kaikkiin juhliin, yleensä pyynnöstä. Jossakin vaiheessa se taisi olla jo vähän 'solastseason' mutta nyt voileipäkakut taitavat taas olla suosiossa, ainakin jos uutuuskirjoihin on uskominen. Minä en niinkään trendejä seuraa orjallisesti, jos jokin asia tuntuu hyvältä niin se saa kuulua elämääni on se sitten muodissa tai ei. 

Voileipäkakkua ei nyt kuitenkaan syntynyt. Olisi pitänyt aloittaa sen valmistaminen vähän aiemmin, tuorejuusto on silti jääkaapissa odottamassa, eli eiköhän se suolainen kakku tässä jossakin välissä silti synny. Mieheni äiti toi tullessaan itsetehtyä saaristolaisleipää, siitä voisi lohen kanssa syntyä maukas kakku!


Voileipäkakun sijaan tein kreppejä eli lättyjä eli ohukaisia ja täytteeksi makean version sijaan tein suolaisen lohitäytteen. Hyvää oli! Ohukaiset on niin helppo tehdä ja niitä pyöräyttää hätätilanteessa nopeasti lisääkin. Tähän ohjeeseen ei makeutta lisätty, vain maitoa, suolaa, jauhoja ja yksi muna.


Täytteeseen laitoin 

n. 350 g kylmäsavulohta
120 g smetanaa
200 g tuorejuustoa, makuna paahdettu sipuli (Valio Viola)
mausteeksi ripaus mustapippuria ja vihreitä sipulin varsia silputtuna.

Täytteen ainekset sekoitin tasaiseksi massaksi ja laitoin jääkaappiin tekeytymään siksi aikaa kun paistoin ohukaiset. Taikinasta tuli n. 10-12 kpl.

Taikinan ohje:

5 dl täysmaitoa
1 muna
1 tl suolaa
3 dl vehnäjauhoja

Taikina tuntui aluksi aika paksulta mutta kaadoin paistinpannulle n. 1/2 dl taikinaa ja kiepsauttelin pannua siten, että taikina levisi koko pannun paistoalalle, siten ohukaisista tuli sopivan ohkaisia ja -kokoisia. Ohukaisten halkaisijaksi tuli n. 17 cm, paistinpannuni on suht pieni.

Ohukaiset voi täyttää valmiiksi ja asetella tarjolle, tai tehdä kuten minä, eli laittaa täytteet ja ohukaiset erikseen pöytään ja jokainen saa pyöräyttää sellaisen krepin kuin haluaa. Illalla vieraiden lähdettyä tein itselleni ja miekkoselle vielä yhdet täytetyt ohukaiset ja laitoin lohitäytteen lisäksi salaatinlehden tuomaan rapsakkuutta ja raikkautta. Helppoa ja hyvää ja lapsetkin tykkää!





Havaintoja parisuhteesta

$
0
0


Oi että. Minä niin rakastan tällaista tekstiä! Tulee niin elävästi mieleen omat keskustelut ystävän kanssa - joskus vuonna yks ja kaks. Pientä lempeää piikittelyä, sarkasminmakuista sanailua. Se on mannaa korvilleni ja sielulleni. Mutta siihen kieleen tarvitaan kaksi, jotka ovat samalla aaltopituudella. Jos toinen ei ymmärrä niin asiasta menee hohto.

Tämä on tämmöistä hymytöntä huumoria. Tekstiä ja sisältöä, joka saa saman tunteen kuin istuisi vuoristoradassa - jännittää mitä on tulossa ja nauttii suunnattomasti niistä hurjista laskuista ja nousuista. Itkettää ja naurattaa. Kaikkea yhtä aikaa.

Elämänmakuista tekstiä ja herkkiä asioita sanottuna niinkuin ne on. Pienistä lauseista syntyy suuri asia. Ja kaiken takana on mies. On se vain hienoa, että mies osaa kirjoittaa tällä tavalla, avoimesti ja koskettavasti, pilke silmäkulmassa mutta silti välillä riipaisevastikin elämästä, parisuhteesta, rakkaudesta, seksistä, lapsista, erosta ja haasteista.

Ja kyllähän se veti naaman maireaan hymyyn kun heti ensimmäiselle sivulle oli piirretty sydän ja sen alle kirjoitettu nimmari. Lämmitti mieltä. Lämmitti, vaikka sen olisikin tehnyt joku muu kuin itse kirjailija. Eihän sitä ikinä tiedä.

Mutta mikä on pylpyrä?


Suursuosioon nousseen parisuhdebloggarin kirja avaa parisuhdearjen poskettoman komiikan ja herkistävän kauneuden, joiden lomasta kenen tahansa parisuhteiden kanssa tekemisiin joutuneen on helppo löytää itsensä. Kuinka käy, kun mies lähtee tamponiostoksille? Mitä tapahtuu kun mies saa viettää yksin tunnin omaa mies­ aikaa? Kipeän tarkkanäköiset lyhyet tekstit onnistuvat toinen toisensa jälkeen naurattamaan ja itkettämään: juuri tätä elämä on – hyviä ja huonoja hetkiä, arjen erotiikkaa, mieheyttä ja naiseutta sekä tietysti rakkautta. 



Loruja kotieläimistä

$
0
0

"...Siis voitaisiinko tehdä näin, 
että tästä eteenpäin 
siat, possut kautta maan 
pääsisivät tonkimaan..."

Loruja kotieläimistä tutustuttaa ihmislapset maatilan pihapiirin eläimiin. Kirjan sivuilla esiintyvät mm. possut, hevoset, vuohet, lehmät, kanat, kalkkuna ja aasi. 
Loruissa riimitellään eläimistä ja niiden elämästä. Aihepiireissä esiintyvät myös maatilan elämä, viljely ja luonto sekä maatilan ympäristössä liitelevät linnut ja heinikossa lymyilevä kissa.

Kirjan kauniista ja värikylläisestä kuvituksesta vastaa "oman kylän poika" Benjam Pöntinen. Hän on ammattiluontokuvaaja (Suomen Ammattiluontokuvaajat ry:n jäsen) ja kustantaja, joka on kuvittanut 28 valokuvateosta (1988−2016). 

Loruja kotieläimistä kuuluu kirjasarjaan, josta aiemmin on ilmestyneet: Loruja keväästä ja kesästä (2015), Loruja ötököistä (2014), Liituri (2013), Loruja nisäkkäistä (2012) sekä toiseen painokseen yltänyt Loruja linnuista (2011).Kirjasarjan tekijät Elina Kynsijärvi (lorut) ja Benjam Pöntinen (kuvat).

Hauskojen ja suloisten runojen ja kuvitusten taustalla on tunnusteltavissa myös aatteellinen puoli, luonnon ja eläinten hyvinvointi. Aikuisen silmiin osa runoista kirvoitti jopa pienet kyyneleet kun mietin ihmisen vastuuta ja eläinten oikeuksia ja luonnonsuojelua. Kuinka pieniä eläimet ihmisen rinnalla ovatkaan ja miten paljon ihminen jättää ympäristöstään huomaamatta - tahattomasti tai tarkoituksella. 

"...Mikä nimi annetaan? 
Vasikalle ihanalle, joka syntyi navetalle, 
tähtitaivaan alle.."

Myös tämä Arkaileva aasi -runon sanoma kosketti ja se sopii niin hyvin myös meihin ihmisiin.

"...Vaan kuinka muut sen ymmärtää,
etten ole omapäinen,
en itsekäs, en itsepäinen,
en jäärä, jurmu, jästipäinen,
vaan pelokas ja arka
pieni aasi parka."

Niinpä. Siinä on ajateltavaa meille monelle.




Muistoja menneestä

$
0
0

Kellohame heilahtaa... 
Muistatteko vielä ne somat paperinuket, joilla lapsena leikittiin? Aika huonossa muistissa se on kyllä itsellänikin, aika kultaa muistot. Mutta vaikka ajankohta on hukassa on mielessäni silti muisto näistä paperisista nukeista. Niitä leikeltiin lehdistä ja niiden ylle puettiin mekkosia.


Me Paperillalaiset päätimme tehdä itse omat paperinuket, kukin omanlaisemme. 

Minä päätin kokeilla tällaista fiftarihenkistä nukkea, sen ajan vaatteilla tahtoisin itsekin kaappini täyttää. Tällä hetkellä ei kaapeistani silti taida löytyä kuin yksi kellohame ja kankaat toiseen on odottaneet ompelijaa jo varmaan yli vuoden...ehkä jossain vaiheessa saan aikaiseksi. Kellohameen teko pitäisi olla ihan simppeli juttu.

Tein nukelleni vaatteet hieman erikoisella tavalla. Leikkasin vaatteet kuviopaperista, tarkalleen ottaen valmiista tekstiilikuvastosta, jossa oli kuvattuna erilaisia huopia ja tekstiilejä. Niistä sai mielenkiintoista ilmettä ja elävää kankaan tuntua.

Tämä Neiti Paljasjalka pukee iltamenoihinsa punaisen tyköistuvan mekkonsa ja sujauttaa kukkasen hiuksiinsa. Musta nahkalaukku käteen ja helman alta pilkottaa hieman alushameen helmaa.


Muistan lapsuuden paperinukkeleikeistä sen, että vaatteet eivät meinanneet millään pysyä nuken päällä niiden paperi"liepeiden" avulla, joten tällä kertaa kiinnitinkin vaatteet ja asusteet pienellä palalla sinitarraa. Siten vaatteet pysyvät hyvin nuken yllä eikä tarvitse pelätä, että tipahtaisivat. Sinitarralla saa helposti kiinnitettyä myös nuo pienet asusteet, jotka muutoin olisi hankalaa kiinnittää "liepeiden" avulla.

Paperinukkeaskartelu oli aikas kivaa puuhaa. Vielä kun hieman kehittyisi tässä vaatesuunnittelupuolessa niin saisi neiti Paljasjalka lisää kaunista ylleen.


Pitsiä...

$
0
0

Kesä ja kukkaset - AH!
Rakastan kesää. Rakastan kukkasia. Rakastan vihreää luontoa.
Vaikka sataisikin. Rakastan siitäkin huolimatta.


Tuunaa lasipurkki maljakoksi liimaamalla/kietomalla sen kylkeen erilaisia pitsejä.





Mietteitä...

$
0
0

Katsoin äsken kelloa ja huomasin samalla kuluvan päivämäärän. Jo 20.pv ajattelin. Kylläpä se aika on mennyt taas nopeasti. Koko ajan vain miettii, että kesäkuu on vasta aluillaan mutta nyt ollaankin jo loppusuoralla. Kylmiä kelejä on piisannut, mutta senhän pitäisi olla tiedossa jos vähääkään Suomen kesiä tuntee. 
Olin muutaman päivän poissa netin ääreltä, mutta enpä ole tainnut mitään menettää. Ainoa asia mikä hieman ahdistaa on tämä hiipunut 'blogeilu'. Olin pitkään ilman kameraa, joten sekin on osakseen ollut suuri syy siihen miksei päiviteltävää ole ilmaantunut. Toisekseen itsekritiikki on kait lisääntynyt, ei enää niin helposti tule postailtua mitään. Ideat ja ajatukset tulee vedettyä turhan usein turhan monen mankelin läpi.


Jokunen aika sitten pohdin minkä kameran valitsisin hajonneen tilalle ja tietysti päätin kysyä asiaa valokuvausta harrastavilta. Kyllähän sinne kommenttiviidakkoon eksyi niitä myönteisiäkin yksilöitä, mutta pitkälti se oli sitä pätemisentarpeisten epäystävällistä kommentointia. Ja siitäpäs tämä herkkä yksilö hieman hämmentyi. Mutta enhän minä oikeastaan mitään kameroista ymmärräkään, kuvailen vain ja kokeilen kuvatessa. Olisihan tässä 15 vuoden aikana ehtinyt jos jonkinlaista kuvausopasta ja -kurssia käydä läpi jos vain olisi tarpeeksi ollut intoa. Olen vain vähän semmoinen, että mieluummin kokeilen itse ja tyydyn siihen mitä saan enkä ole tarpeeksi motivoitunut hakemaan uutta tietoa. Tai en jaksa odottaa sitä vastausta.

Tässä olen sitten muutaman viikon ajan kahlaillut läpi kuvausoppaita ja järkkärin säätöjä ja kävi kuten arvasin. Kaikki tieto sai meikäläisen jumitilaan. Tuntui siltä, että ei tee mieli ottaa enää yhtään kuvaa. Aloin pohtia liikaa asetuksia ja sitä miltä täydellisen kuvan tulisi näyttää. Kuvausintohimosta katosi siis se nautinto. Yritän nyt römpiä tästä suosta ylös ja tarttua kameraan, turhia pohtimatta. Mikä taas tuntuu lähinnä vitsiltä, siis se pohtimattomuus. Se kun ei oikein sovi meikäläisen yhtälöön. Minä on yhtäkuin pää täynnä ajatuksia ja asioiden tuumaamista jokaisesta vinkkelistä.


Sosiaalinen media voi siis olla sekä voimavara että energiasyöppö. Varsinkin jos on liian herkkä ottamaan liikaa itseensä ja ajattelemaan kaikkea. Yritän siis tässäkin asiassa petrata, ja ehkä tulen täyttämään blogini jonkun mielestä jonninjoutavilla postauksilla, mutta niiden turvin yritän vetää itseni kuiville ja takaisin maan pinnalle. Ideoitten ja luovuuden pariin. Ne kun kuitenkin yleensä ottaen ovat se arjen henkireikäni.

Mukavaa viikkoa kaikille!

t.


Puukiekkoja puutarhaan

$
0
0

Puukiekot on kivoja ja monipuolisia. Ne vain ei ole aina niin helposti saatavissa. Onneksi suvusta löytyy metsuri ja puita. Olen aiemmin käyttänyt kiekkoja sisustuselementteinä, maalannut niitä liitutaulumaalilla ja tehnyt keittiön seinälle kollaasin. 

Nämä kiekot ovat odottaneet paikkaansa jo jonkin aikaa, ja varastossa odottaa vielä kassillinen lisää. 


Näissä kiekoissa on jännä kuviointi keskellä, kuin keijukainen tai enkeli. Tuon kuvion takia minä puun otinkin talteen. 
Näille ei ole tehty hionnan lisäksi muuta käsittelyä. Lakkaus voisi olla hyvä vaihtoehto, mutta nämä kappaleet ovat jo hieman halkeilleet, joten saavat pysyä tällaisina.

Isä oli nähnyt kirpparikierroksella tällaisesta kiekosta tehdyn naulakon ja niinpä hän teki samanlaisen itse. En tiedä mikä oli kirpparilla ollut vastaavan hinta mutta eipä sen tekemiseen itsekään paljon aikaa ja vaivaa mennyt. Porakone, liimaa ja muutama puutappi. 


...Ja valmista tuli!


Riippuva avainnaulakko on valmis käyttöön!


Onko puukiekot sinulle tuttu juttu? 
Miten olet käyttänyt niitä hyödyksesi tai mitä kivaa olet niistä luonut?






Viewing all 881 articles
Browse latest View live