Quantcast
Channel: Suvikukkasia
Viewing all 881 articles
Browse latest View live

Mustaa & valkoista - Saunan remontti

$
0
0
 
Sitä sanotaan, että mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa. Ja ihan totta se on, ainakin joissakin tilanteissa. Yksi sellaisista voisi olla talomme pesutilaremontti. Ostimme talon parisen vuotta sitten ja silloin jo huomattiin, että laatoittajalla oli ollut taidot hukassa tai sitten erittäin huono motivaatio työnsä toteuttamiseen. Silmämääräisesti suurin ongelma oli huonosti tehty laatoitus ja saumaus, joka oli suurelta osin puutteellinen. Lisäksi muitakin ongelmakohtia löytyi kaatojen ja lattian epätasaisuuden suhteen, sekä erittäin huono työnlaatu kokonaisuudessaan. Kuntokartoittajan mukaan vika oli lähinnä esteettinen niin emme asiasta sitten turhaa stressanneet. 

Kunnes sitten eräänä päivänä katselin seinäpintoja tarkemmin ja yllättäen osa laatoista tulla tipahti seinältä lattialle, tuosta vain. Myyjän kanssa pähkäilimme ongelmaa ja pitkiäkin pitempien vääntöjen jälkeen asia saatiin "sovittua" ja ongelmat löydettyä. Kävi ilmi, että ne niin kutsutut ammattilaiset, jotka oikein nelin kappalein olivat olleet saunaa muutama vuosi sitten laittamassa eivät loppujen lopuksi olleetkaan niin ammattilaisia kuin väitettiin. Saunassa ja pesuhuoneessa kaikki oli tehty periaatteessa väärin, alkaen ihan siitä, että seinäpinnoissa oli käytetty vääriä materiaaleja kuten sellaista polyuretaanilevyä joka oli lähes syttynyt palamaan kiukaan takana. Vesieristeiden laadusta ei ollut tietoa ja löytyipä korjatessa sellainenkin erikoisuus, että seinät olivat lattiapintaa syvemmällä. Eipä sitten ollut yllätys, että kosteutta oli päässyt vääriin paikkoihin, tosin myös ne huonot saumat mahdollistivat kosteuden leviämisen. Onneksi lattiasta ei kuitenkaan löytynyt kosteutta juuri lainkaan. Ja mitä tästä opimme? Ei kannata koskaan luottaa suinpäin kenenkään puheisiin, oli kyseessä sitten itseoppinut, koulun käynyt, ammattilainen tai itseään kaikkitietävänä pitävä. Kannattaa luottaa vaistoon ja omiin tuntemuksiin ja ottaa selvää asioista, kääntää vaikka jokainen kivi, jotta asiat selviää. Niin minä tein, en tiedä mistä voima pulppusi mutta onneksi sitä sain. Avun löytäminen ongelmatilanteissa on sekin toisinaan todella haastavaa ja vaikeaa, ja kysyjänä joutuu helposti toisten pompoteltavaksi. 

Vuosi siinä vierähti, että saatiin pesutilat käyttöön. Siin välillä sai käyttää luovuutta, jotta peseytyminen nelihenkisessä perheessä oli mahdollista. Kaikesta selvittiin. Ja kaikkea suunniteltiin tulevaisuuden varalle, mm. pihasaunaa. Mutta asiantuntijoiden ja laskelmien perusteella siitä ajatuksesta kuitenkin luovuttiin. Järkevämpi oli korjata sisätiloissa olevat pesutilat koska jo käytännön kautta on järkevää, että suihkut ym. ovat sisällä eikä ulkona.

Lopulta monen mutkan kautta löytyi remontille tekijä ja nyt on vihdoin sauna pesutiloineen valmis. Tosin tarkkana remontin teossakin sai olla vaikkei itse mitään tehnytkään. Muutaman kerran melkein itkua väänsin kun remonttimies ei tuntunut ihan ymmärtävän kaikkia työvaiheita ja -tapoja. Onneksi itse olen saanut tai joutunut käymään sen verran kovan "koulun" tämän aiheen tiimoilta niin osasin opettaa ammattilaista tekemään työvaiheet oikein, muutoin olisi lattiassa kaksinkertaiset vesieristeet ja tökötit eriparia. Remonttimies suoritti samalla vesieristäjän tutkintoa mikä toisaalta oli hyvä koska sain vielä tuplavarmisteet hänen opettajansa kautta. Olisi varmaan pitänyt pyytää itselle todistus ohjauksesta. Jälleen siis tuli todiste siitä, että itse täytyy olla valppaana, sekä kommentoida ja puuttua virhekohtiin jos sellaisia ilmenee. 

Remonttimiehellämme oli kuitenkin hyviä ideoita ja työnjälki siisti, selkeästi aivan eri luokkaa kuin edellisten tekemä työ. Nyt toivottavasti saamme nauttia remontoiduista pesutiloista vähintään parikymmentä vuotta, sen verran pintojen tulisi käytössä kestää.  

En edes kehtaa laittaa kuvia vanhasta tilasta, vaikka vertailun vuoksi se aiheellista olisikin. Aiemmin koko tila oli tummasävyinen lattiasta kattoon. Pesutilat ovat kellarissa ja tilassa on pieni kellareille tyypillinen ikkuna, valon määrä on siis rajallinen pimeinä aikoina. Lattiakaivo oli sekin väärin tehty ja kiuas tilaan nähden aivan liian iso eikä turvarajat täyttyneet. 

Tilasta poistettiin kaikki vanhat pinnat, puupaneelit katoista ja seinistä sekä kaikki laattapinnat. Näiden lisäksi myös eristeet poistettiin. Pesutilan pinnat purettiin betonille asti ja uudet pinnat ladottiin alusta alkaen pinta pinnalta. Lattia sai tasoituksen sekä uudet kaadot ja lattiakaivokin noudattaa määräyksiä. 

Seiniin valittiin valkoiset, mattapintaiset keskikokoiset laatat (20x25cm) ja lattiaan keskiharmaan sävyiset kymppilaatat. Alunperin tilassa oli kaikkialla 10x10cm kaakelit, sekä seinissä että lattiassa väriltään tummanharmaat/mustat. Halusin tilaan valoisuutta ja selkeyttä, siitä syystä valkoista väriä. Muutoin en valkoisen ystävä ole, mutta pesuhuoneessa valoisuus on tärkeää jo turvallisuussyistä ja selkeä ilme sopii pesutilaan hyvin. Koko tilan kaakelit seinien ja lattian osalta tulivat maksamaan noin 220€. 

Katto vahattiin valkoiseksi ja saunan seinät mustiksi Tikkurilan Supi-saunavahalla. Vahasta tulee mieleen jämäkkä koostumus mutta Supi-saunavaha oli juoksevaa kuin vesi, ja se toi runsaasti haasteita pintojen käsittelyyn. Erityisesti katon käsittely oli vaikeaa koska vahaa valui sinne tänne eikä suojauksestakaan aina ollut hyötyä. Saunavahan irrottaminen oli myöskin työlästä ja osittain lähes mahdotonta kaakelipinnoilta. Mies kirosi työskelyn kyseisen tuotteen kanssa sen verran kovin sanoin, että tuskin toistamiseen vastaavaan työhön tällä tuotteella ryhtyy.

Lauteet tehtiin itse (mies teki) valmiista mustaksi käsitellystä puusta (CELLO). Saunan huonekorkeus on vain n. 195cm ja päädyimme tekemään vain yhden mutta leveän lauteen jolla voi sitten koko perhe istuskella. Lauteen koko on noin 160x80cm. Yhdestä laudelautapaketista sai aikaan lauteen sekä jakkaran. Runko tehtiin puunvärisestä höylätystä "kakkosnelosesta" joka sekin käsiteltiin mustaksi Supi-saunavahalla. Rungon jalkoihin laitettiin säätöjalat koska saunan lattian kaato on sen verran suuri. Rungon hinnaksi tuli noin 30€, ja laudepuupaketin hinta oli n. 47€.

Sadesuihkusetti on Granan Athene ja kylpytermostaattina Grohen Precision Start. Valinta ei ollut mikään kaikista helpoin. Oikeanlaisen hanan löytäminen hyvään hintaan oli työlästä. Muutoinkin kun ajatuksena oli luoda ennenkaikkea käytännöllinen tila mahdollisimman edullisesti niin hintojen vertailuun sai kulutettua tuhottomasti aikaa. Monessa asiassa säästäminen onnistui mutta yllättäviä menojakin silti oli. Saunaan ja pesutilaan tarvitaan monenlaisia juttuja joita ei heti ymmärrä laskea mukaan laskelmiin. Ja monilla näistä pienistä jutuista oli silti suuri hinta. 


Kiukaaksi valittiin yksinkertainen ja tilaan sopiva Harvian puukiuas, edullisin vaihtoehto sekin. Alunperin ajateltiin, että valitaan lasiluukuton vaihtoehto mutta koska se oli juuri poistunut valikoimista ja samaan hintaan sai kiukaan lasiluukulla niin otimme sitten sen. Hintaa kiukaalle taisi tulla noin 190€. Näin jälkikäteen on tullut huomattua, että tuo lasiluukku onkin todella kiva. Pimeinäkään aikoina ei välttämättä tarvita muuta valoa kuin luukun takaa näkyvä tuli, mikä on itse asiassa hyvin rauhoittava ja tunnelmallinen valonlähde. Kiukaan alle vaaditaan alusta, näköönsä nähden hintava kapistus mutta näillä mentiin kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut.

Valojen suhteen päädyimme monen eri ammattilaisen ehdotuksesta ledeihin. Aluksi ajattelin, että ledinauhat eivät sovi yhteen tilan kanssa mutta hyvinhän nuo tilaan sopivat. Pesuhuoneen puolelle laitettiin katon ja seinän kulmaan koko seinän mittainen lednauha, joka valaisee sekä pesutilan että saunan todella hyvin. Varsinkin lasten kanssa kylpiessä valo on tervetullutta. Saunan puolelle suunniteltiin yhdessä ledejä myyvän yrityksen kanssa kaksiosainen valonlähde - selkänojan taakse tuli viisiosainen ledvalaistus joka koostuu siis viidestä erillisestä ledvalosta. Näiden lisäksi lauteiden alle tuli seinään lämmintä valoa hehkuva lednauha. Ja koska tila on siitä erikoinen, että saunan ja pesutilan välissä ei ole ovea, valojen ei ole syytä olla päällä yhtä aikaa. Pesutilan kirkas valkoinen valo on niin voimakas, että se peittoaa alleen saunan valot. Joten kun haluaa nauttia saunan lämpöisestä tunnelmavalosta kannattaa muut valot kytkeä pois päältä.

Ledien eduiksi mainitaan monesti se, että ne on helppo ja nopea asentaa. Tämä pitää varmasti paikkaansa silloin kun valot on hankittu valmiiksi ennen pintaremontin aloittamista. Meillä tilanteet menivät hieman ristiin ja osa valoista saapuivat myöhässä eikä remonttia voinut viivyttää enempää, varsinkaan kun ei ollut tietoa milloin loput valoista saapuvat. Remonttimies oli tehnyt ledien asennuksia aiemminkin ja hän veti tilaan johdot ledejä varten etukäteen, jotta sähkömies voi sitten myöhemmin käydä asentamassa valot paikalleen. Meistä riippumattomista syistä asennuksen kanssa oli hieman liikaa ongelmia ja tilauksesta puuttui milloin ohjekirja ja milloin jakotukki. Asentaja joutui käymään pariin kertaan toteamassa ettei työ suju niinkuin pitäisi. Lopulta kuitenkin valot on kytketty mutta ei ihan siten kuten alunperin suunniteltiin. Tärkeintä silti on, että pääsemme vihdoin pesulle ja saunomaan turvallisin ja hyvin mielin. Ja vaikka ongelmia asennusten ynnä muiden suhteen oli toisinaan vaikka muille jakaa niin olen silti tyytyväinen valaistukseen kaikkineen.


Yhteistyössä OverLED. OverLEDin valikoima on laaja ja palvelu asiakasystävällistä. Ongelmiin sai apua niin puhelimitse kuin sähköpostilla. Muutoinkin hyvää palvelua oli saatavilla nopeasti. Asiakaspalveluun kuului myös sopivien tuotteiden suunnittelu tiettyyn tilaan sopiviksi. Lisätietoja löydät mm. täältä.



Bourbonia ja poppareita!

$
0
0

Jokainen päivä ansaitsee kakun! Juhlista vappua tällä helpolla ja herkullisella kakulla, tortulla, piiraalla, miten ikinä sitä haluatkaan kutsua. Tämän voi tehdä ja nauttia vaikka samana päivänä, tai antaa hyytyä ja oleentua seuraavaan päivään kuten minä tein. Kyseessä on siis juustokakku. Kiitos Dr.Oetkerille tuotenäytteistä, ne nimittäin ovat pääosassa tässä kakussa.

Pohjana on tummaa suklaata ja mysliä. Ei ihan perusmysliä kuitenkaan vaan uutuustuotetta, jossa yhdistyy täysjyväkauramysli ja popcornit! Yhdistelmä antaa kivaa suutuntumaa ja vivahteita makumaailmaan. Täytteessä on tuorejuustoa, kermaa, vaniljatahnaa ja loraus sitruunasiirappia, johon liotin liivatelehdet.


Vaniljainen suklaapopparikakku

Pohja

4 dl Vitalis Crunchy POP -mysliä
100 g tummaa suklaata sulatettuna

Täyte

2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
200 g Philadelphia-tuorejuustoa (maustamaton)
2 liivatelehteä (voi jättää poiskin) + loraus sitruunasiirappia
2 rkl sokeria

Koristelussa käytin Dr. Oetkerin siroteltavia koristeita, esim. pinkkejä, valkoisia ja sinisiä helmiä ja pakkaskuivattua vadelmarouhetta sekä popparimysliä jota pohjassakin on.

Kakusta tuli suloinen! Sokerihelmet tuovat vappumaista iloisuutta kakkuun. En yleensä ole niin kovin suuri sinisen väriaineen ystävä vaikka pieninä annoksina se kieltämättä näyttääkin hyvältä. Olen etsinyt luonnollista sinistä väriä tuovaa raaka-ainetta, mutta vielä en sellaista ole löytänyt. Punakaalilla ja soodalla saa kyllä turkoosiin vivahtavaa sinistä väriä mutta en ole saanut sitä pitämään sävyään sekoitettaessa se johonkin toiseen raaka-aineeseen, esim. taikinaan tai kermaan. Instagramissa näyttää olevan IN kaikki siniset ja 'unicorn'-sävyiset ruoat. Niissä sinisen värin tuo blue spirulina tai blue majik. Kumpikin kiinnostaa kovasti mutta kumpaakaan en ole kotimaan markkinoilta löytänyt. Saa vinkata jos tiedät paikan! 

 Vaniljatahna sisältää bourbon-vaniljaa ja se antaa aidon vaniljan maun täytteeseen. Tuote oli tutustumisarvoinen, koska nyt sain viimein kunnolla vaniljan maistumaan. Olen kokenut haasteelliseksi saada vanilja maistumaan, vaniljasokeria on saanut tuupata vaikka koko purkin saamatta silti aikaan vaniljan makua. Tai sitten makunystyräni vain ovat turtuneet. Oli miten oli mutta nyt ainakin maistuu!









Vaatteen uusi elämä

$
0
0

Kunnosta vanhat hyvät vaatteet ja hyödynnä vanhat tekstiilit tuunausprojekteissa. Tätä ideaa noudattaa Maahengen uutuuskirja Vaatteen uusi elämä. Paljon tutunnäköisiä projekteja, vastaavia minäkin olen tehnyt paljon mutta harvasta on tullut otettua kuvia. Äidin fleeceponchon reunan kirjoin täyteen ketjusilmukoita ja kädenlämmittimet koristelin kukkasin. Olen tykännyt aina tuunausprojekteista ja kierrättämisestä, mutta silti liian moni projekti on jäänyt toteuttamatta. Vanhan muuttaminen uudeksi ei välttämättä ole vaikea juttu kunhan idea ja toteutus on selvillä. Jos tuunaus inspiroi ja kaappi pursuaa muokattavia vaatteita ja asusteita kannattaa napata käsiin tämä kirja! Vaatteen uusi elämä-kirjasta löydät runsaasti kivoja ideoita joiden toteutuskaan ei ole vaikeaa. Kirjomalla saa helposti todella upeaa muutosta moneen vaatteeseen. Myös pitseillä, nauhoilla ja muilla (kangas-)koristeilla saa aikaan upeita muutoksia. Kankaanpaino ja tekstiilitussit ovat myös oivat välineet koristeluihin. 

Ideoinnissa kannattaa olla luova muttei liian tarkka. Ei kannata miettiä liikaa eikä suunnitellakaan liian tarkasti, antaa vain ajatusvirran viedä ja katsoa sitten lopputulosta että mitä tuli. Materiaalienkin suhteen kannattaa olla avoin. Hameita voi tehdä verhoista ja huiveista, kravateista voi tehdä helmet tai käyttää kaunista solmiokangasta aplikaatiotöissä. Paidoista voi tehdä housuja ja housuista paitoja. Aikuisten isoista vaatteista saa helposti tehtyä vaatteita lapsille. Luomalla vanhasta uutta saa aikaan upeita ja uniikkeja tuotteita ja samalla auttaa myös luontoa, sillä suomalaiset nimittäin laittavat vuosittain roskiin jopa 13 kiloa tekstiilijätettä, eikä kaikki siitä määrästä oikeasti edes ole jätettä vaan uusiokäytettävää hyvää materiaalia.



Vaatteen Uusi Elämä
toimittanut Tiina Aalto
Maahenki 2018






Feng shuin voima

$
0
0

Tunne kotisi! -kirja opastaa saamaan sekä sinut että kotisi tasapainoon. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja niin myös kotisi sinuun. Feng shuista on varmasti olemassa monenlaisia (ennakko)käsityksiä ja sen ajatellaan olevan vain jotakin hörhöjen huuhuuta. Mutta kun aiheeseen tutustuu tarkemmin on se helposti ymmärrettävää jo ihan maalaisjärjellä. Jokainen tietää, että kaaos jollakin tasolla vaikuttaa myös toisaalla, vaikkei sitä tiedostaisikaan. Epäjärjestys luo kaaosta, on kyse sitten mielestä tai kodista. 

Tunne kotisi -kirjan opeilla luot kodistasi kauniin ja harmonisen paikan jossa myös sielu eheytyy. Kirja opastaa feng shuin maailmaan käytännönläheisesti ja selkeiden kaavioiden ja kuvien kautta. Kirjan avulla selvität mm. sen onko kotisi enemmän yin vai yang, syyt siihen miksi tavaraa kertyy aina vain lisää ja miten tavarapaljouden saa hallintaan, sen lisäksi opit  sisustamaan kotisi oikein, opit tietämään miten mikäkin huone tulisi muokata feng shuin oppien mukaiseksi, opit käyttämään feng shuin viittä luonnonelementtiä kotisi tiloissa ja lisäksi opit käyttämään bagua-karttaa eli energiakarttaa. Baguaa voidaan käyttää kodin lisäksi myös apuna mm. puutarhan ja työpisteen suunnittelussa. Baguan avulla voidaan selvittää sekin, mihin elämänalueeseesi kyseisen tilan sisustus ja vointi vaikuttaa. Jos siis tunnet huonoa oloa jossakin kohtaa kotiasi etkä tiedä siihen syytä, voi syy olla kotisi vääristyneissä energioissa. Feng shuin avulla näitä energioita voidaan muuttaa ja samalla parantaa sekä koti että sen asukkaat. Kodin energioihin vaikuttaa lisäksi ihmisen omat ajatukset ja toimintamallit. Asiaa voidaan katsoa kumminkin päin: kun ihminen voi hyvin, koti voi hyvin ja kun koti voi hyvin, niin ihminenkin voi hyvin. Kirjan tehtävät painottuvatkin vahvasti siihen, että ihmisen täytyy ensin jäsentää oma elämänsä, kalenterinsa ja tavaransa kuntoon ja vasta sitten lähteä muokkaamaan kotiaan feng shuin oppien mukaisesti. 

Feng shuin voima
Riikka Pöntynen
Docendo 2018




Betonia vuoden ympäri

$
0
0

Betoni, tuo ihanan rouhea ja monikäyttöinen materiaali. Ja vieläpä täysin luonnon materiaaleista koostuva aine, ja siitä syystä se on ympäristöystävällinen materiaali. Askartelukäyttöön sopii maksimissaan raekooltaan 4 mm kuivabetoni, sillä siitä saa sopivan sileän lopputuloksen. Betonista on helppo tehdä niin käyttötavaroita kuin koriste-esineitä. Muoteiksi käyvät mm. ämpärit, silikonimuotit, muovikipot ja maitopurkit mutta myös valmiita betonivaluun tarkoitettuja muotteja voi ostaa tai vaihtoehtoisesti tehdä muotin itse esimerkiksi lateksista.

Betonia vuoden ympäri - 40 inspiroivaa projektia sisä- ja ulkotiloihin sisältää näpsäköitä ideoita sekä riittävästi tietoa betonista, betonin sekoittamisesta ja lateksimuottien tekemisestä. Kirjassa käytetyt muotit ovat todella hauskoja, yllättävän monet jutut käyvät muoteiksi! Minulla on tapa säästää kaikenlaista ajatuksella 'tätä voi vielä joskus tarvita' ja nyt löytyi käyttökohde juuri tuolle samaiselle suklaarasian muoviosalle joka kirjastakin löytyy. Tästä sydänsuklaita sisältäneestä muoviosasta tulee valloittava pannunalunen! Todella kivannäköinen lopputulos. Jos siis kaapeistasi jostakin syystä löytyy tyhjiä suklaarasioita niin älä heitä niitä roskiin vaan ota muoviosat talteen. Osa ihmisistä karsii muovituotteet kodistaan mutta mieti mitä kaikkea niiden avulla voisi luoda: pitkulaisesta pakasterasiasta tai taimiruukuista syntyy somat usean kynttilän kynttilänjalat, muovimukeista tulee tuikkulyhtyjä, muovilaatikoista pihalaattoja, ämpäreistä ja purkeista kukkaruukkuja, silikonimuoteista valmistuvat pienet pelinappulat, paikkamerkit ja pöytäliinan painot. 
Näiden lisäksi kirjasta löytyy ideat ja ohjeet isompiin projekteihin kuten lattian tekoon, tiskopöydän kannen valamiseen, jakkaroihin ja erikokoisiin pöytiin sisälle ja ulos.

Kirjan kirjoittajilta (Susanna Zacke - Sania Hedengren) on aiemmin ilmestynyt monia inspiroivia teoksia, mm. Kädentaikoja, Kodin kaunis vintagetyyli ja 52 sisustusideaa kotiin. Kaikki nämä löytyvät Kustannus Mäkelän valikoimista.


Betonia vuoden ympäri
Susanna Zacke - Sania Hedengren
Kustannus Mäkelä 2018



Lasten oppeja äideille

$
0
0

Lasten opit tulevat yleensä aikuiselle perille vasta jälkijunassa

Tässä ylitsepursuavan kuormittavassa tilanteessani jouduttuani varoittamatta äidittömäksi ja sitten vielä isättömäksi (onhan minulla tietenkin vielä vanhemmat mutta ei tässä fyysisessä maailmassa) äitiys tuntuu erityisen haastavalta. Vanhemmuus ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Ei ainakaan minunlaiselleni stressaajalle ja murehtijalle. Olen saanut osakseni ihmetystä miksi jotkin asiat, jotka toisten silmin vaikuttavat selkeiltä, ahdistavat minua suuresti. Suuret muutokset ja yllättävät tilanteet ovat tuntuneet vaikeilta jo lapsesta saakka. Tarvitsen tilaa ajatella, pohtia, suunnitella. En kykene toimimaan spontaanisti juuri millään elämänalueellani, sen sijaan olen harkitsevainen ja tiedonhaluinen, mikä tarkoittaa sitä, että haluan mahdollisimman paljon tietoa asioista etukäteen. Nämä mainitsemani ominaisuuteni ja luonteenpiirteeni eivät sovi juuri lainkaan yhteen äitiyden kanssa. Äitiys on ennalta-arvaamatonta, yllättäviä tilanteita tulee jatkuvasti eikä mikään mene siten kuten on alunperin suunnitellut. Tässä minulla onkin paljon vielä oppimista ja opettelua. Miten oppia sietämään tilanteita ja tunteitakin joita ei pysty suunnitella etukäteen. 
Sekin on kivuliasta huomata pikkuihmisessä ne omat piirteet, joista ei aina ole niin ylpeä. Joskus ajattelee, että sellaisen ihmisen kanssa on helppo tulla toimeen joka on samanlainen kuin itse on. Mutta ei se aina mene niin, ei ainakaan niiden niinsanottujen haastavien piirteiden suhteen. 

Lasten oppeja äideille on pieni kirja, jossa on äitiyden suuria haasteita ja oppiläksyjä. Äitiys on kuin vuoristorata. Tunteet vaihtuvat laidasta laitaan ja yllättäviä tilanteita tulee vastaan jatkuvasti, pienenpienet vivahteet voivat kääntää tilanteet päälaelleen. Toisinaan vauhti on niin kova, ettei ehdi käsittelemään tilanteita ja tuntemuksia, ja siitä voi seurata uupumusta ja ahdistusta. Näitäkin on matkani varrelta löytynyt, ja useimmiten sen tajuaa vasta jälkikäteen. Sama asia lapsilta saatujen oppien suhteen, ne tulevat yleensä perille vasta jälkijunassa.

Kirja koostuu 11 bloggaajan ja äidin pienistä tarinoistaheidän omista äitiyden vaiheistaan. Sekaan mahtuu paljon huumoria ja positiivista mieltä, mutta myös haasteita, negatiivisia tunteita ja itsensä kehittämistä. Lasten kommenttien ja ajatusten lukeminen on aina yhtä tunteikasta. Sieltä ne totuudet ja hienot oivallukset tulevat.  Meidän pieni ajattelijamme pohti menetettyään mummansa, että nyt ei ole enää mummolaa vaan on paappala. Ja sitten pohdittiin, että mikä paikan nimi nyt on kun ei ole enää paappaakaan. Sekin synnytti suurta huolta lapsen mielessä, että kun tuo tuttu ja turvallinen paikka katoaa kokonaan ja sinne muuttaa uusia asukkaita, että 'mitä jos talon kengät eivät sovi niille uusille asukkaille'. Koskettavia ajatuksia ja suuria asioita, joita ei aikuinenkaan ymmärrä. Kukaan ei voi täysin ymmärtää toisen tunteita, ajatuksia ja kokemuksia mutta aina voi silti yrittää asettua toisen asemaan. 

"28 lasta on opettanut 11 äidille merkittäviä asioita elämästä, ihmisyydestä ja olemisesta. Tässä kirjassa suositut bloggarit jakavat järisyttävimmät oppinsa, jotta kukaan äiti ei olisi yksin. Mukana muun muassa Sanna Wikström, Noora Lintukangas ja Tara Lange."(lähde)

Sanna Wikström, Suvi Bowellan, Keiju Vihreäsalo, 
Susanna Erätuli, Tara Lange, Noora Lintukangas, 
Eevi Minkkinen, Miia Moisio, Karita Palomäki, 
Marika Rosenborg, Eveliina Salonen
Otava / Hidasta Elämää 2018




Joridin neuleita lapsille

$
0
0
Jorid Linvik

Poneja lapasissa, pipoissa ja sukissa, iiik! Näistä meidän muksut tykkäisivät, sekä poika että tyttö! Jokainen My Little Pony -jakso on nauhoitettava ja katsottava. Samoja jaksoja saatetaan katsoa useammankin kerran putkeen. Viime syntymäpäivillä oli unicorn/poni-teema. Suosittua siis on. 

Taas on kirja täynnä ihanuuksia! Rakastan kirjoneuleita vaikken itse niitä juurikaan osaa neuloa. Mutta onneksi on anoppi ja mumma joka osaa. Onnea on läheinen, joka osaa neulomisen taidon. Paljosta jäämme paitsi sitten joskus kun ei kutojaa enää lähipiiristä löydy. Mumma on neulonut lastenlapsilleen ja meille aikuisille lukuisia upeita lapasia ja sukkia, ja aina yhtä vaatimattomin elkein ne saajilleen lahjoittaa. Olen minä anopin kutomuksia antanut eteenpäinkin halukkaille ja aina on tullut kehuja laadukkaasta jäljestä. 

Joridin neuleita lapsille - 45 hauskaa neuleohjetta 0-8-vuotiaille on Jorid Linvikin - suositun norjalaisneulojan - kolmas suomeksi käännetty neulekirja. Kirjan mallit ovat ihanan värikkäitä ja kuoreiltaan runsaita ja vivahteikkaita. Kuvioissa on lasten suosikkeja: traktoreita, eläimiä, sydämiä, pilkkuja, raitoja ja geometrisia muotoja. Malleista huokuu huumoria, iloisuutta, modernia ilmettä mutta myös nostalgiaa. 

Jorid lupaa esipuheessaan, että aloittelijakin oppii kirjan opeilla tekemään suloisia kirjoneuleita. Minä tarkistin vielä anopilta, että ovatko kirjan ohjeet selkeät ja helposti ymmärrettävät ja sain myöntävän vastauksen. Kirjan lopusta löytyy myös tyhjiä ruutupiirrospohjia, joiden avulla voi itsekin kokeilla kuvioiden luomista. Kirjan alusta löytyy perustietoa langoista ja neulomisesta, sekä ohjeita koristeiden tekoon. Pompulat, nyörit, tupsut ja kiehkuratkin syntyvät kirjan ohjeilla.

Tekemisen iloa!

Joridin neuleita lapsille
45 hauskaa neuleohjetta
 Jorid Linvik



Huoletonta hyvää!

$
0
0

Mies tuossa joku päivä tuumasi ettei keittiöömme ole hetkeen ilmestynyt uutta ruokakirjaa. No nyt on. Herkkua kerrakseen, ja vieläpä ilman valkoista sokeria ja gluteenia. Huoletonta hyvää on Dr.Sugar- bloggaaja Jinnan ja vegaaniherkkujen taiteilijan Johannan resepteistä koottu kirja, joka vie lukijan makumatkalle vegaanisten herkkujen maailmaan.

Tämä Readme.fi:n julkaisema kirja on visuaalisesti kaunis. Pidän kovasti sivujen mattapintaisuudesta ja suurista kokosivun kuvista, joiden ilme on harkittu ja joissa herkut ovat selkeästi esillä. Vesi herahtaa kielelle pelkästään kuvia katselemalla! 

Raaka-aineina kirjassa käytetään mm. kookosta eri muodoissaan, agavesiirappia, tattarijauhoja, kasvimaitoja, raakasuklaata, pellavansiemeniä, taateleita ja aquafabaa. Jälkimmäinen on siis säilykekikherneen, pavun tai tofun lientä. Olen tietoinen sen mahdollisuuksista mutten ole koskaan kokeillut valmistaa siitä mitään. Yllätys olikin miten monikäyttöistä se on.

Kirjasta löytyy kakkuja, leivonnaisia, jäätelöä, makeisia, lisukkeita, juomia sekä hyvää syötävää aamiaiselle ja välipaloiksi. Banaanileipää, erilaisia chiavanukkaita ja lusikoitavia kulhoherkkuja, sekä kuohkeita vohveleita. Jäätelöissä maistuu kahvi, veriappelsiini, Pina Colada ja kurpitsa. Leivonnaisten raaka-aineissa on ehkä joillekin yllättäviä ainesosia, kuten brownieissa mustapapuja ja kikherneitä suklaatikkareissa. Minä kokeilin jokin aika sitten tehdä suklaapalloja kidneypapujen kera ja hyviä tuli! Pavuista saa kivaa kuohkeutta taikinamassoihin. Suklaamoussella täytetyt suklaapiiraat näyttävät niin ihanilta ja taatelipiirakan voisin kuvitella maistuvan hurmaavan toffeiselta. Makeis-osiosta nappaisisin kitaani kaiken twix-patukoista maapähkinäpalloihin ja minttusuklaisiin. Kirja on alusta loppuun hallitun hurmaava. Reseptien kimppuun tekisi mieli hyökätä heti. Näihin toukokuun lämpöihin sopisi erityisen hyvin kirjan kylmät juomat ja pirtelöt ja iltaisin huopaan kääriytyneenä olisi ihana lusikoida purkista suoraan suuhun suolakinuskikastiketta ja taatelitahnaa. Nam!

Huoletonta hyvää
Lappalainen Jinna, Oikarinen Johanna




Ikuistuksia kankaalla

$
0
0


Jokin aika sitten vastaani tuli yritys nimeltä Elobina.Elobina.fi on sivusto, jossa voi suunnitella kuoseja itse ja sitten tilata kankaita ja kangastuotteita näillä omintakeisilla kuoseilla ja kuvioilla. Hetimiten otin yhteyttä Elobinaan ja aloin suunnitella mielessäni kuosivaihtoehtoja. Kuosisuunnittelu on ollut tärkeä osa elämääni jo vuosia, ja 2006 valmistuin tekstiilialan artesaaniksi 'pääaineena' painokankaiden suunnittelu ja valmistus. Jo opintoja aiemminkin olin tehnyt paljon painotöitä mutta lähinnä vain sabluunoiden avulla. Artesaanin opinnoissani opin valottamaan seuloja ja löysin uuden tavan kuvioida kankaita. Valmistumisen jälkeen olen tehnyt ja valottanut kotipimiössäni seuloja ja painanut sukulaisille verhoja ja pussilakanoita. Nyt sitten kun kehitys on tuonut mukanaan kaikkien saataville uusia tapoja kuvioida kankaita niin oli hienoa päästä luomaan itse kuoseja ja näkemään kättensä jälki digipainetuissa tekstiileissä. Digipaino on kyllä varsin mahtava keksintö! Se on ympäristöystävällinen vaihtoehto eikä painovärit sisällä vaarallisia kemikaaleja. Painotaloissa monesti tekstiilit painetaan bensiinipohjaisilla väreillä ja seulojen puhdistus vaatii sen mukaiset myrkyt. 


Halusin yhdistää kuosiin valokuvia sekä käsin piirrettyjä elementtejä. Käytin suunnitteluun ilmaista selainpohjaista kuvankäsittelyohjelmaa. Piirretyt elementit tein piirtämällä kuviot paperille, skannaamalla tai ottamalla kuvista digikuvat ja muokkaamalla niitä siten, että sain aikaiseksi kasan erilaisia png-tiedostoisia kuvaelementtejä. Tähän ei riittänyt yksi ohjelma vaan käytin useampaa ohjelmaa rinnatusten. Tarkoitus on siis sanoa, että omien kuosien suunnitteluun ja toteutukseen ei välttämättä tarvita mitään kalliita lisenssiohjelmistoja vaan työstä selviää maksuttomillakin ohjelmilla. Tosin se voi viedä enemmän aikaa. Kuosisuunnittelu itsessäänkin on aikaavievää ja haastavaa puuhaa. Oikea sommittelu, oikeat värisävyt, koot, asemoinnit ym. vievät aikaa ja monesti tahtoisi saada nähdä nämä eri vaihtoehdot valmiina tuotoksena joista voisi sitten valita sen oikean. Elobina.fi sivustolla on maksuton ohjelma, jonka avulla kuoseja voi asetella kankaalle ja siten tarkistaa miltä mikäkin sommitelma näyttää. 



Helmikuussa teetin niin sanotun testierän digipainettua kangasta. Tilasin metrin ihanan pehmoista samettia johon painatin Sukupuuksi nimeämääni kuosia. Tarkoitus oli luoda kangas, josta lapset voisivat katsella juuriaan ja pitää isoisovanhemmat tällä tavoin lähellään. Suku ja perhe on tärkeä ja on hyvä tiedostaa omat juurensa. Ompelin kankaasta isot tyynyt ja niistä tuli todella kivat! Sukupuu-kuosin pohjalta lähdin sitten ideoimaan tätä verhokangasta, josta tulisi verhot lastenhuoneeseen. Kankaassa olisi iso kuva lapsista, ja lisäksi joitakin muita elementtejä. Pyörittelin eri vaihtoehtoja pitkään ja kuvan saaminen kankaalle siten miten sen halusin tuotti haasteita ja työ jäi välillä hautumaan useiksi viikoiksi. Lastenhuoneen silloiset verhot oli tehty äidiltäni saaduista lakanoista ja äitini kanssa olin puhunut, että tarkoitus on kyllä tilata tilaan uudet verhot kunhan vain saan kuosin kuosiin. Meni viikkoja, ja aina äitini kyseli että joko uudet verhot ovat tulleet mutta oikea sommitelma haki vielä uomiaan. Verhojen kuosit vaihtuivat ja tein monta erilaista versiota kunnes sitten lopulta päätin muokata kuosista ihan erilaisen kuin alkuperäinen suunnitelma oli. Piirtelin paperille erilaisia kuvioita, kukkia ja lehtiä, ja muokkasin niitä lasten kuvaan sopiviksi elementeiksi. Verhojen kummassakin sivussa kulkee ohuet raitamaiset kuvioinnit. Ne eivät ole raitoja vaan lasten nimet, jotka on kirjoitettu jatkumona yhteen putkeen. Lopputulos on herkkä. 

Kankaan valinnan suhteen pohdin pitkään oikeaa kangasvalintaa. Halusin painattaa ohuet ja keveät verhot. Valitsisinko luomupuuvillaisen ohuen popliinin vai ekopuuvillasatiinin. Pidän satiinisidoksisesta kankaasta, se on kaunista ja ylellistä. Siitä minulla ei kuitenkaan ollut näytepalaa kuten muista kankaista ja siksi valinta olikin haastavaa. Mutta päädyin kuitenkin Alnarp Ekoon, puuvillasatiiniin, ja se kannatti! Kangas on lähes ylellisestä. Sitä on helppo käsitellä ja ommella, ja painojälki on kaunis ja selkeä. Satiinisidos tuo kankaaseen viehättävää kiiltoa juuri sopivasti. 

Nyt verhot ovat vihdoin viimein valmiit. Tilasin kangasta useamman metrin siten, että kuosi toistuu metrin välein. Ompelin kankaasta kaksi kahden metrin pituista verhoa. Elobinalta voi tilata myös valmiiksi ommellut verhot mutta minä halusin tehdä työn itse. 
Kyseessä on yhteistyöpostaus ja normaaleissa oloissa teen yhteistyöt aina ajallaan.Tämä työ vaati toteutuakseen ihan liikaa aikaa mutta elämä on joskus sellaista, ettei kaikki mene kuten suunnittelee. Kuosin valmistuminen vei aikaa, mutta itse kangas tuli minulle parin viikon sisällä tilauksesta. Sain odotetun paketin 23.3. Innoissani avasin paketin ja odotin, että saan vihdoin näyttää valmiin kankaan äidilleni. Mutta en saanut. 24.3. sain kuulla uutisen jota en olisi ikinä halunnut kohdata. Äitini menehtyi yllättäen, äkkiarvaamatta. Varoittamatta. Kaiken piti olla hyvin. Muttei ollutkaan. Verhot jäivät pakettiinsa. Pari kertaa otin ne esiin aikomuksena leikata ne mutta en saanut mitään aikaiseksi. Kaksi kuukautta siihen meni, että sain voimia viedä työni päätökseen. Kaksi kuukautta on kulunut ja silti tuntuu, ettei aika liiku mihinkään. Olen edelleen shokissa. Kohtasin tuona aikana toisenkin menetyksen, isäni lähti kaksi viikkoa äidin lähdön jälkeen. En voi ymmärtää miksi elämä otti tällaisen suunnan. Viime vuosi oli erityisen raskas ja tähän vuoteen siirryttiin toiveikkaina. Mutta nyt kuusi lasta menetti tärkeät ja rakkaat isovanhemmat, ja kaksi lasta menetti elämänsä tukipilarit, rakkaat vanhempansa. Kaikella on tarkoituksensa. Mutta mikä oli tämän tarkoitus?
Nyt jäin vain pohtimaan - kaiken keskellä ja lisäksi - että sukupuukankaasta uupuu kaksi tärkeää henkilöä. Isäni ja äitini. Teitä suuresti ikävöiden ja kaivaten, me, rakkaanne.








Kukkiva kasvimaa potager

$
0
0

Olen onnellinen tästä kirjasta, Kukkiva kasvimaa potager. Olin tietoinen kirjasta mutta en ollut varma onko se minulle tarpeellinen. Etsin netistä mahdollisia arvosteluja kyseisestä opuksesta ja ihastuin näkemiini kuviin. Kirjan visuaalisuus on se mikä yleensä ensimmäisenä herättää (tai laannuttaa) kiinnostukseni. 

Luontoihmisiä olen ollut aina ja puutarhaintoon on varmasti vaikuttanut äitini kiinnostus puutarhoihin ja kasveihin. Tälle kesää hänellä oli haaveissa laittaa lavapuutarha, mutta se jäi nyt sitten tekemättä. Minä laitoin sen omalle kasvimaalle, aika huonosti vain on siemenet lähteneet itämään kun on ollut niin kuivaa pitkään. Tuntuu ettei kannulla kastelu enää riitä vaan vaatisi kunnon sateen taivaalta. 

Potager on sanana ainakin itselleni vieras mutta sen merkitys on kuitenkin tuttu. Potager on puutarha, jossa yhdistyy syötävä sato ja silmänruoka. Yrtit, porkkanat, kukat ja pensaat kasvavat potagerissa rintarinnan. Vastaavanlainen puutarha löytyy omastakin kaupungista, Jokilaakson matkailupuutarha on hyötypuutarha jossa on lisäksi myös kukkia, puita ja pensaita. Nykyisin se ei enää ole samanlaisessa loistossaan kuin muutama vuosi sitten. Silloin siellä oli pitkät rivit eri lajeja mansikoita, paljon vadelma- ja herukkapensaita, aronioita, herneitä, mustikkaa ja karviaisia. Mitään näistä ei enää ikävä kyllä löydy vaan tilalle on tulossa heinäpuutarha. Epämääräiset säät ovat yksi syy lajikkeiden kuihtumiselle. Kyseinen puutarha on ollut aina kuin toinen kotini. Olen käynyt siellä usein vanhempieni kanssa ja sitten myöhemmin oman puolison ja lasten kanssa. Sieltä on ollut ihana tutkiskella uusia lajeja ja suunnitella sitä kautta omaa puutarhaa. 

Nyt kun meillä vihdoin on oma piha ja puutarha niin on ollut mukava sitä muokata pikkuhiljaa. Omaa pihaani kutsuisin nimellä 'villi potager'. Minä en nimittäin raaski poistaa voikukkia nurmikolta koska ne ovat niin kauniita, ja sitä paitsi ravinnoksikelpaavaa. Monet tässäkin kirjassa mainitut "haittakasvit" tai "rikkakasvit" ovat oikeasti syötäviä villiyrttejä joita itselläni on tapana kerätä ja kuivattaa. Meidän puutarhassa siis kukkivat niin 'rikkakasvit', kukat kuin hyötypuutarhan lajikkeet.

Kukkiva kasvimaa potager opastaa miten kuka tahansa voi luoda pihastaan potagerin, pienessäkin pihassa on potentiaalia. Kirjan ohjeilla ja vinkeillä voit suunnitella oman mallisen kokonaisuuden juuri sinulle sopivilla kasveilla. Kirjasta löytyy myös ohjeet kasvitukien ja muiden puutarhan rakenteiden tekoon. Myös joitakin oman sadon reseptejä ja vinkkejä kukkakimppujen tekoon löytyy tästä oppaasta. Kirja on jaettu näppärästi kuukausien mukaan huhtikuusta seuraavaan talveen ja jokaiselle kuukaudelle on mainittu kyseiseen ajanjaksoon kuuluvat työt ja tehtävät.


Ihania ideoita ja vinkkejä! Todella hurmaava kirja.

Kukkiva kasvimaa potager
TEIJA TUISKU, GUNILLA TÖRNROOS, HEIDI HAAPALAHTI
Tammi 2018


Kasvihuone-elämää

$
0
0

Vielä hetki sitten kaikki oli harmaata. Luonto vielä unessa ja metri lunta maassa. Sitten yhtäkkiä havahtui siihen, että kaikki valkoinen olikin kadonnut ja kevät alkoi nostaa päätään. Aina se tapahtuu niin yhtäkkiä yllättäen ettei tajua missä välissä se muutos oikein tapahtui. Ja eipä sitä kai voi silmin nähdäkään, juuri sitä tiettyä sivun vaihdosta. Luonto elää hetkitellen eteenpäin, niin kuin me muutkin. Välillä kaikki tuntuu pysähtyvän mutta silti samaan aikaan kaikki liikkuu eteenpäin ja muuttaa muotoaan.

Olen haaveillut omasta puutarhasta jo kauan ja nyt kun pari vuotta sitten sellaisen sain niin esiin tuli toinen haave. Unelma omasta kasvihuoneesta. Ennen omaa puutarhaa kasvattelin itse keräämistäni siemenistä tomaatteja ja paprikoita ja vein taimenalkuja anopin hoiviin, hänen kasvihuoneeseensa. Ei ne taimet aina yhtä innokkaasti lähteneet itämään ja elämään. Mutta tänä vuonna kun lykkäsin maitopurkeissa kasvavat taimien alut keittiön ikkunan eteen niin hups vain, niin venyivät melkein kuin silmissä parin sentin korkuisista rääpäleistä puolen metrin korkuisiksi. Valossa on voimaa. 


Ilokseni sain Preecolta yhteistyön merkeissä mahdollisuuden omaan kasvihuoneeseen. Kasvihuone saapui postin tuomana parissa päivässä tilauksesta ja siinä sitten tuskasteltiin, että meneeköhän juhannukseen asti pystytys kun se lumi vain sitkeästi pysyi maassa hyvä jottei toukokuulle asti. En enää edes muista. Mutta heti kun lumet suli ja paikka oli kasvihuoneelle katsottuna niin aloitettiin pystytys. Tai mies sen oikeastaan kokonaan yksin kasasi. Minulta olisi pinna palanut kasaamisen kanssa  lukuisia kertoja ja luultavasti nuo listat ja levyt makaisivat levällään lähimetsässä. Mutta mies se kauniisti sanoi, että hän tekee tätä minulle. Vastasi noin kysymykseen kun kysyin miten jaksaa väkertää kasaamisen kanssa. Ohjeissa nimittäin sanottiin, että kasvihuone valmistuu noin neljässä tunnissa. Todellisuudessa sen kasaamiseen meni lähemmäs 20 tuntia.  Ohjeissa oli epäselvyyksiä ja väärää infoa ja osaset eivät muutoinkaan niin helposti yhteen natsanneet kuin olisi pitänyt. Taitaa olla sama ongelma vähän kaiken kanssa. Anopillekin kasattiin joku vuosi tunnelityylinen kasvihuone ja kyllä sen kanssakin viljeltiin rumia sanoja enemmän kuin taimia. Mutta sen jälkeen kun kasvihuoneet on saatu paikoilleen ja valmiiksi niin nopeastipa nuo hermoilutkin on unohtuneet. 

Ja niin luonto heräsi...


Toukuun puolessa välissä saapuivat lämpimät kelit, omalla mittarillani sanoisin, että hellekelit. Ja sitä lämpöä on piisannut jo yli kaksi viikkoa. Aivan ihanaa! Tosin pieni sade olisi poikaa, jotta luonto saisi kaipaamaansa vettä ja minä sadevesitynnyreihin täytettä. Meinaa nimittäin käydä kukkaron päälle kohta jos koko kesä täytyy täyttää kastelukannuja hanavedellä. On täytynyt käyttää hieman luovuutta, jotta voi käyttää vesiä useampaan kertaan. Siis esimerkiksi perunoiden pesuvesiä ja saippuattomia lasten kylpyvesiä on rehattu kylppäristä pihalle ja sieltä kukkapenkkeihin ja kasvimaalle. Puolet pihasta on salaojarempan jälkeen kuin kyntömaata. Apilansiemenet makaavat maassa ja odottavat kosteutta taivaalta. Ei vain uskalla toivoa sitä sadetta kun meinaa olla sellainen tuuri, että kun jotakin toivoo niin se tulee sitten turhan ylimitoitettuna perille. Pieni sade muuttuukin kuukauden rankkasadejaksoksi.

Lämpimät säät mahdollistivat sen, että sain tuoda sisällä kasvaneet taimet ulos totuttelemaan ulkoilmaaan ja sitä kautta sitten kasvihuoneen puolelle. Mies teki kuormalavoista kasvihuoneeseen penkit ja lattian. Lattian päälle laitettiin vielä hiekkaa, jotta siinä olisi mahdollisimman mukava tepsutella eikä rikkakasvitkaan pääsisi niin helposti kasvamaan sieltä lattialautojen väleistä. 

Ensimmäisenä kylvettiin salaattia ja herneitä. Sen jälkeen koeistutin pari kurpitsaa ja cayennechiliä, jotta näin miten pärjäävät uudessa ympäristössä. Ja hyvin pärjäsivät, uskalsin istuttaa loputkin taimet. Lisäksi kasvihuoneen nurkkaan muuttivat asumaan kaksi tomaatintainta ja kokeilin minä lykätä multaan parit perunatkin. Nyt kun kuvia katselee niin huomaa miten paljon kasvit ovatkaan kasvaneet. Kurpitsat ovat saaneet runsaasti uusia lehtiä ja tomaatit vaatineet jo tukea, kun pituutta on tullut niin reippaasti.


Tässä kasvihuoneessa on liukuva ovi ja kattoikkuna joilla saa säädettyä lämpötiloja aika hyvin. Vielä on vaikea sanoa mitään ammattilaisen mielipiteitä kun tässä vasta harjoitellaan - suurella innolla tosin - tätä kasvihuone-elämää. Kasvihuoneen ulkosivuilla kulkee rännikaukalot, joihin sitten yhdistettiin  muoviletkut ja vesisaavit, joihin sadevedet ohjautuvat. Tuossa paikalla oli ennen saniaisia ja joku kompostin tyylinen roskaröykkiö. Saniaiset otettiin talteen ja siirrettiin sivuun kasvihuoneen tieltä ja istutettiin ne sitten takaisin jälkeenpäin. Hyvin alkoivat kasvaa, ja nopeasti nekin venähti pituutta. Nyt ovat jo niin isoja, että antavat kivasti suojaa ja ilmettä. 


Vein kasvihuoneeseen ritiläpenkin, laitoin kattoon lyhdyn ja kiepsautin valonauhaa kattorakenteisiin. Ne on sitten illanhämärissä kiva laittaa päälle ja tunnelmoida vaikka teekupposen kera. Minulla oli alusta alkaen visio, että haluan yhdistää kasvihuoneeseen myös sellaisen pienen oleilusopen, eli tilan missä voi istuskella ja kahvitella, kivassa lämmössä jos ulkona on tylsä ilma. Vielä ei kylläkään ole tarvinnut mennä tuonne lämmittelemään. Eikä hämäryyttäkään ole siihen aikaan kun normaalisti hereillä ollaan. Mutta ehtiihän noista valoista nauttia myöhemminkin. Tosin eräänä yönä katselin ulos ikkunasta ja ihmettelin, että mikä tuolla ulkona välkkyy. Ja kasvihuoneessahan siellä iloisesti valot välkkyivät. Tomaatit ja muut tanssivat kun ihmiset lepäsivät. En tiedä miten valot olivat syttyneet kun olin ne ihan varmasti kytkenyt pois päältä aiemmin. 
Tai ehkä tiedänkin...




Maistuuko hamppukeksi?

$
0
0

Aina yhtä huvittavaa on tarjota ihmisille hamppukeksejä. Ainakin minun kiero huumorintajuni nauttii suuresti tästä sutkautuksesta. Hampunsiemenissä on tosi kiva pähkinäinen maku, näitä voisi napostella tällaisenäänkin, tai pyöräyttää pannulla mausteiden kera.

Kummipojalla oli valmistujaiset viime viikonloppuna ja halusin heti testata näitä yhteistyön kautta saamiani Impolankasvitilan tuotteita. Maukkaat, merilevältä näyttävät, suolakeksit syntyivät näistä speltin, merisuolan ja mustapippurin kera. Väriä antamassa aktiivihiilijauhe. Tykkään kokeilla uusia raaka-aineita ja luoda niistä reseptejä. Reilu vuosi sitten etsin sopivan helppoa suolakeksiohjetta ja löysin sellaisen. Sitä on tullut kulutettua runsaasti kuluneen vuoden aikana. Olen muokkaillut sitä toisinaan rankallakin kädellä poistelemalla ja lisäilemällä ainesosia. Nämä mustat suolakeksit keräsivät kehuja ja ohje vaihtoi omistajaa. 

Suolakeksien perusohje on helppo ja sitä voi vaivatta muuttaa haluamakseen. Ohje kestää suuretkin muokkaukset kunhan pitää nesteen ja öljyn suhteen samana. Alkuperäiseen ohjeeseen tuli voita mutta olen korvannut sen (nuukuussyistä) öljyllä. Näissä kekseissä osan öljyn korvasin Impolan hamppuöljyllä, joka sisältää erittäin monipuolisesti ja tasapainoisesti pehmeitä rasvahappoja, omega -3 ja omega-6,sekä E-vitamiinia ja karoteeneja (vihreä väri). Hamppuöljy sisältää myös harvinaista gammalinoleenihappoa. Impolan hamppuöljyä suositellaan käytettäväksi esimerkiksi salaatinkastikkeissa tai sellaisenaan ravintolisänä. Paistamista öljy ei kestä mutta sopii kuitenkin käytettäväksi taikinoissa, joissa kuumuus ei nouse liian korkeaksi. 

Hampunsiemen-suolakeksit

1/4 dl pellavansiemenrouhetta
1 1/2 dl spelttijauhoja
1 dl kuorittuja hampunsiemeniä (Impolan)
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl sokeria
3/4 tl merisuolaa
muutama pyöräytys mustapippuria myllystä
1/2 tl aktiivihiilijauhetta (Rawnice) väriä antamaan

1/2 dl öljyä (valitse haluamasi vaihtoehto)

1/2 dl kylmää vettä

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon öljy ja vesi. Sekoita tasaiseksi massaksi haarukalla tai lusikalla. Kumoa taikina leivinpaperin päälle. Laita toinen leivinpaperi taikinan päälle ja kauli taikina ohueksi levyksi kahden leivinpaperin välissä, näin saat helpoiten ohuen levyn eikä taikina tartu kiinni kaulimeen. Leikkaa ennen uuniin laittoa taikinalevy halutunkokoisiksi paloiksi. Paista 200*asteessa, ylätasolla, noin 5-7 minuuttia. 


P.S. Onko Somessa.com sinulle tuttu? Jokin aika näin siitä mainoksen ja kävin tutustumassa, että mistäs tässä on kyse. Somessa.com on palvelu, joka yhdistää vaikuttajat ja yritykset. Vaikuttajalla tarkoitetaan esimerkiksi bloggaajaa tai muuta somettajaa, jonka kanavana voi olla esimerkiksi Instagram. Vaikuttaja luo palveluun oman profiilin, jonka avulla hän kertoo yrityksille itsestään ja somekanaviensa sisällöstä. Yritykset vuorostaan etsivät itselleen sopivimmat vaikuttajat markkinoimaan yritystään ja/tai tuotteitaan. Katso lisää täältä jos kiinnostuit! Itse olen ollut mukana palvelussa ihan siitä saakka kun rekisteröityminen sisään aukesi, toiminta on ollut kehitysvaiheessa mutta siitä huolimatta olen päässyt mukaan jo kahteen yhteistyöhön. Selkeää ja simppeliä!

Tämäkin yhteistyö toteutui Somessa.comin kautta. Siellä Authentic Finnish-verkkokauppa etsi vaikuttajia tuomaan heille näkyvyyttä. Vaikuttajana sain mahdollisuuden testata heidän myymiään tuotteita. Kiinnostuin Impolan hampputuotteista, joista testissä minulla on tällä hetkellä näiden elintarvikkeiden lisäksi hamppukosmetiikkaa. Niistä kerron tarkemmin sitten myöhemmin.

"Authentic Finnish on nimensä mukaan kasvava valikoima alkuperäisiä suomalaisia tuotteita. Tuotteita, joita et välttämättä löydä aivan jokaisesta kaupasta. Monet verkkokaupan tuotteet tulevat pienyrityksiltä, taiteilijoilta ja käsityöläisiltä. Tämä sivusto pyrkii osaltaan auttamaan ja edistämään heidän työtään ja tukemaan perinteiden säilymistä." (lähde)




Joka juhlan herkku - voileipäkakku!

$
0
0


Voileipäkakku - tuo suuri mysteeri. Tai siltä se ainakin on tähän saakka tuntunut. Voileipäkakut ovat olleet suurta herkkua aina perheessämme. Niitä on ollut tarjolla suurinpiirtein kaikissa juhlissa ristiäisistä jouluun. Ne ovat olleet äitini bravuuri. Ja hyviä ovat aina olleet vaikka äitini aina hieman epävarma onkin ollut niiden suhteen. Aivan suotta. 

Nyt kun äitini poistui luotamme, koin, että perinteen tulee säilyä perheessä. Luonnollisestihan se siirtyisi sitten minun vastuulleni. Tosin en ole ikinä tehnyt yhtäkään voileipäkakkua koska ajatuskin on pelottanut. Osaanko. Mitä siitäkin tulee. En tiedä mistä tuo pelko on oikein saanut alkunsa. Mutta sitä tuntuu olevan muillakin, epävarmuutta tällä saralla. 

Halusin kuitenkin päästä eroon epävarmuudesta voileipäkakkujen suhteen. Ajattelin ettei tässä nyt mistään rakettitieteestä ole kyse, ettei se niin vaikeaa voi olla. Niinpä kaivoin Voileipäkakkukirjani esiin ja valitsin herkullisimmalta kuulostavan ohjeen. Mitään testikokeiluja en aio ruveta tekemään vaan kylmiltään suoraan suden suuhun. Tein kauppalistan, ostin aineet ja juhlia edeltävänä päivänä ryhdyin työhön. Näin jälkikäteen voin sanoa, että kyllä taas on tullut pelättyä ihan turhaan. Voileipäkakun teko on naurettavan helppoa! Sanoin sen jo silloin kun kakut olivat kuorrutusta vaille, jääkaapissa vetäytymässä. Ja voin sanoa kuorruttamisenkin jälkeen saman asian. Sitäkin nimittäin jännitin. Että helppo sitä on hurrata kun ei ole vielä saanut mokattua kuorrutuksen suhteen. Mutta ei siinäkään ollut ongelmia. Kuorrutusvaihtoehtoja on runsaasti, minä päädyin tuorejuuston ja ranskankerman yhdistelmään. Koristelu se tosin oli jokseenkin jännittävää puuhaa. Onneksi otin avuksi julienneraudan jolla saa leikattua hauskoja "nauhoja" kasviksista. Yksinkertaista ja näyttävää!

Kiinnostaako kuulla mitä kakussa on täytteenä? En nimittäin lähtenyt ihan kaikista perinteisimmistä vaihtoehdoista liikkeelle. Kakussa on kaksi eri täytettä, jotka vuorottelevat kerroksittain. Kerroksissa on mangoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja, sekä grillattua kanaa ja pekonia. Ja voin sanoa, että kakku oli aivan mahtava mauiltaan! Mausteina oli mm. currya ja juustokuminaa. Juustokumina on ihan uusi tuttavuus. Se tuli maustekaappiini äidin varastoista. Maistettuani ja tuoksuteltuani sitä se tuntuikin tutulta, sitä nimittäin löytyy Garam Masala-mausteseoksesta, jota käytetään intialaisissa ruoissa.

Nyt kun voileipäkakku-neitsyys on menetetty teen näitä aivan varmasti toistekin. Kivaa syömistä arjessakin. Eikä tekeminenkään vie kauheasti aikaa, ainoastaan kakun vetäytyminen vie oman aikansa mutta sen voi jättää tekemättäkin. Seuraavalla kerralla kostutan leipiä enemmän. Ohjeessa käskettiin sivellä sudilla neste leipiin, minä lusikoin lusikalla kasvisliemen leipiin mutta reippaamminkin olisi nestettä voinut laittaa. Kokeilemalla oppii.


Kana-pekoni-voileipäkakku

Resepti on muokattu versio kirjasta Voileipäkakkukirja (Teos).

1 iso paketti paahtoleipää

Täyte 1.

1 grillattu kanankoipi
1 pkt pekonia, noin 140 g
25 g voita
2 pientä salottisipulia
2 rkl curryjauhetta
1 tl juustokuminaa
2 rkl hunajaa
200 g ranskankermaa

Täyte 2.

1 prk mangoviipaleita (sokeriliemessä), n. 250 g mangoa
5 aurinkokuivattua tomaattia
200 g maustamatonta tuorejuustoa
ripaus merisuolaa
mustapippurirouhetta maun mukaan

Kostutukseen kasvislientä

Koristelu

200 g tuorejuustoa (yrtti)
200 g ranskankermaa
Kurkkua ohuina suikaleina
kirsikkatomaatteja, viinirypäleitä
ohuita kalkkunaleikkeitä

Valmista täyte 1. kuullottamalla pieneksi kuutioitu sipuli voissa. Lisää joukkoon curry ja juustokumina sekä hunaja. Siirrä seos sivuun ja ruskista pekonisuikaleet pannulla. Lisää pekonin joukkoon pieneksi leikattu/riivitty kana ja kaada joukkoon sipuliseos. Anna jäähtyä. Lisää lopuksi ranskankerma ja tarpeen mukaan vähän suolaa. 

Valmista täyte 2. pienimällä mango ja aurinkokuivatut tomaatit kuutioiksi, ja lisää ne tuorejuuston joukkoon. Mausta ja sekoita. Voit käyttää myös tuoretta mangoa.

Kostutukseen käy myös kanaliemi, tai vaihtoehtoisesti maito.
Leikkaa leipäviipaleista reunat pois ja kostuta leivät kerros kerrokselta esimerkiksi lusikan tai sudin avulla. 

Kakun voi tehdä joko vuokaan tai pelkästään leivinpaperin päälle, jonka alla on isompi pala foliota.

Minä laitoin kolme leipäviipaletta per kerros. Leipien menekki riippuu kakun mallista. Käyttämäni leipäviipaleet olivat noin 1 cm paksuisia joten leipäkerroksia tuli noin 6. Lusikoi täytteitä vuorotellen eri kerroksiin siten, että leipäala peittyy. Täytettä ei kannata laittaa liikaa jottei se tursua yli. Tässäkin kokemuksen kautta oppii oikeat suhteet. Kun kakku on valmis kääri se tiiviiseen pakettiin tuorekelmun tai folion avulla ja laita kakku jääkaappiin vetäytymään, voit laittaa painon kakun päälle.

Koristelua varten notkista tuorejuusto-ranskankerma-seos sähkövatkaimella. Levitä kuorrute lastan avulla kakun päälle ja koristele haluamallasi tavalla.

Tällä ohjeella sain aikaan kaksi voileipäkakkua, joissa kummassakin n. 6 leipäkerrosta ja 3 leipää per kerros. Hintaa ilman koristeita kakuille tuli noin 10 euroa.



Helpot myslikeksit kinuskin kera!

$
0
0

Nopeus on valttia. Ei siksi, että minulla olisi kiire mihinkään, vaan siksi, että helpot ja nopeat herkut vain saavat hyvälle mielelle. Mitä kauemmin jonkin asian kanssa joutuu tuhertaa, sitä enemmän se vie energiaa ja sitä suuremmat mahdollisuudet on ikäville tuntemuksille turhautumisesta epätoivoon. Niitäkin tunteita nimittäin voi keittiössäkin helposti kokea. Ainakin minä. Mutta on asiassa vielä se käytännön puolikin, sähköä kuluu vähemmän ja tiskiä syntyy vähemmän (yleensä). 

Se, että jokin on helppo ei tarkoita, että se olisi tylsä tai mitäänsanomaton. Olen tullut siihen päätelmään, että monesti helppo on paljon maukkaampaa kuin jokin monimutkainen sähellys. 

Keittiössä tykkään kokeilla kaikkea uutta ja omituista. Oikaisen usein resepteissä tai luon niitä itse. Teen asioita mututuntumalta. On siis toisinaan hankala sanoa paljonko mitäkin olen laittanut kun lorauttelen ja kaatelen mausteita ja jauhoja sen verran kuin hyvältä tuntuu ja näyttää. Muille jaettaviin resepteihin panostan kuitenkin tarkemmin. 


Saadessani mediatiedotteen itselleni uudesta tuotteesta pyysin saada näistä tuotenäytteen. Muutaman mutkan jälkeen postista saapui paketti täynnä Sysmän luomuherkkuja, mm. mansikka-mustikka -luomumysliä. Mysli sisältää mm. luomuhampunsiemeniä, luomupellavansiemeniä, luomuauringonkukansiemeniä sekä tietysti luomutäysjyväkaurahiutaleita sekä pakastekuivattuja mansikoita ja mustikoita. Tuotteeseen ei ole lisätty lainkaan sokeria. Tuotevalikoimiin kuuluu lisäksi pari muutakin myslisekoitusta: omena-karpalo ja hunaja-vilja. Muita tuotteita ovat luomu-viljapihvit ja luomusipulikeitto, joka on ainoa markkinoilla oleva luonnonmukaisesti tuotettu sipulikeittoseos. Tuotteeseen ei ole lisätty säilöntäaineita, aromivahventeita eikä lisäaineita saati rasvaa. Pakettini sisälsi myös viljapihvejä, jotka olivatkin mielenkiintoinen tuote! En ole aiemmin törmännyt vastaavaan, seos koostuu nimensä mukaisesti vain viljoista ja mausteista. Pussillinen sekoitetaan veden joukkoon, annetaan turvota ja sitten massasta paistetaan pannulla pihvejä, jotka voi nauttia sellaisenaan tai lisäämällä seokseen oman maun mukaan muita lisukkeita. 

Sysmän luomuherkut Oy on itselleni ihan uusi tuttavuus. En muista nähneeni näitä tuotteita lähikaupassani. Tosin asioin pääsääntöisesti Lidlissä. Tuotteita on kuitenkin saatavissa elintarvikekaupoista ympäri Suomen. Sysmän Luomuherkut Oy on perustettu vuonna 1999. Yritys toimii Anita ja Markku Nikin luomumaatilan yhteydessä Sysmässä, jonne on rakennettu elintarvikkeiden jatkojalostukseen sopivat tuotantotilat. Perheyritys on erikoistunut valmistamaan elintarvikkeita luomuviljasta kuluttajille ja suurtalouksille. (lähde)


Pidän myslistä. Nuorena söin mysliä sellaisenaan, ilman mitään kosteutta. Suklaa-pähkinä-mysli oli ehdoton lempparini. Myslit käyvät myös leivontaan, se tuo kivaa suutuntumaa vaikka leipätaikinaan tai muffinseihin. Tällä kertaa käytin mysliä kaurakeksitaikinaan, jossa korvasin kaikki kaurahiutaleet myslillä. Sokerin määrän puolitin, teen niin yleensä aina kuin vain on mahdollista. Pienten keksien sijaan tein yhden ison keksin ja käytin sitä kakkupohjan tapaan marjojen ja itsetehdyn kinuskin kera.

Myslikeksi

50 g voita sulatettuna
2 dl Sysmän mustikka-mansikka luomumysliä
1 rkl spelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl sokeria (intiaanisokeri käy myös, siitä tulee kivan toffeinen maku)
1 muna

Sekoita kaikki aineet sekaisin ja tee taikinasta joko pieniä keksejä tai yksi iso keksi lusikoimalla taikinaa leivinpaperin päälle uunipellille. Isoa keksiä tehdessä levitä taikina ohueksi kiekonmalliseksi levyksi lusikan avulla. Paista uunin ylätasolla 200*asteessa noin 5-7 minuuttia.

Keitä kinuski kattilassa sekoittamalla 2 dl kuohukermaa ja 1 dl tummaa siirappia kunnes kinuski on valmista. Mausta merisuolalla (muutama pyöräytys myllystä).

Anna myslikeksin jäähtyä hetki ja laita sitten sen päälle 1 dl puolukoita ja 1 dl mustikoita suoraan pakastimesta tai mahdollisuuksien mukaan tuoreina. Kaada lämmin kinuski keksin ja marjojen päälle ja ripottele pinnalle halutessasi kookoshiutaleita. 

Tällä ohjeella isosta keksikakusta tulee noin 6-8 palaa, riippuen kuinka herkkusuita pöydässä istuu.






Kakku kuin makeinen!

$
0
0
Kun mietin makeisia ja lempimakujani niin suklaan kanssa ykkössijan jakaa lakritsi ja salmiakki. Olen oppinut jopa yhdistämään suklaan ja lakritsin. Toisinaan ne sopii hyvin yhteen, toisinaan ei. Erityisesti tumman suklaan maku sointuu hyvin yhteen suolaisen lakritsin kanssa. 

Tässä kakussa suklaan rooli on kuitenkin vähäinen, sitä löytyy vain kakun päällä olevista kekseistä, tummista ohuen ohuista oreokekseistä. Mustanpuhuvan kakun päämakuina ovat aito lakritsi ja kookos. Kookosta löytyy niin pohjasta, öljyjä ja hiutaleina, kuin täytteestä hiutaleiden muodossa. Mustan värin kakkuun antaa syötävä aktiivihiilijauhe (Rawnice), jota myy esimerkiksi Ruohonjuuri Oy. Ihastuin suunnattomasti aktiivihiilen väriin, olen värjännyt sillä tuorepuuroja ja raakavanukkaita. Mustan värin syvyys on upea. 


Makeisista puheen ollen, tilasin ison laatikollisen herkkuja Maxikarkin verkkokaupasta, jonka valikoimista löytyy yli 1000 herkkua makeisista sipseihin, pähkinöihin ja kekseihin, sekä juomiin. Valikoima on jaettu selkeästi: suklaat, lakritsit, salmiakit, irtokarkit, patukat, juomat ja snackit löytyy kukin omista osioistaan. Hinnat verkkokaupassa ovat normaalit tai jopa hieman edullisemmat kaupan hintoihin verrattuna. Jos siis on tarve tilata isompi satsi herkkuja esimerkiksi juhliin, niin Maxikarkilta löytyy kyllä vaihtoehtoja. Sitä paitsi kyllähän se helpottaa ostamista kun tuotteet voi valita verkkokaupasta klikkaamalla ostoskoriin ja paketti saapuu parissa päivässä lähipostiin. Klikkailu säästää aikaa ja poistaa murheen kauppaan ehtimisen suhteen. Aina ei ole mahdollisuuksiakaan päästä kotoa lähtemään kaikkien muiden kiireiden alta ostoksille. Maxikarkilta löytyy vaivatta myös gluteenittomat, sokerittomat ja vegaaniset tuotteet. 

Itselleni uskollisena tilasin monta kiloa salmiakkilakritsia ja salmiakkia, ja tietysti muutaman tummasuklaalevyn. Ostoskorista löytyivät myös sipsit, pähkinäsekoitukset ja pari erikoisuutta joita halusin maistaa, brittiläisiä Maltesers-suklaapalloja ja amerikkalaisia Nerds-karkkirakeita. 

Selaillessani Liisa Westerbergin Kakkukirjaa sain idean toteuttaa mustan juustokakun! Ja koska rakastan juustokakkuja valinta oli selkeä. Mustaa kakkua en olekaan vielä tehnyt joten sekin oli päästävä testaamaan, varsinkin kun kaapissani on pussi aktiivihiilijauhetta. Se ei tuo lainkaan makua vaan antaa ainoastaan upean syvän mustan sävyn. Ja luokitellaanhan sekin superfoodiksi.

Maxikarkki, verkkokauppa, yhteistyö

Lakukakku

Pohja
100 g digestivekeksejä
20 g voita
2 rkl kookosöljyä
2 rkl kookoshiutaleita
pari pyöräytystä merisuolaa myllystä

Täyte
2 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
3 tl aitoa vaniljasokeria
2 tl aktiivihiilijauhetta
2 tl raakalakritsijauhetta
1/2 dl kookoshiutaleita
3 liivatelehteä + 2 rkl kuumaa vettä
pari pyöräytystä merisuolaa myllystä

Kakun päällä ohuita Oreokeksejä, salmiakkilakritsimaton paloja ja uusia suosikkejani, Malaco Crazy Face Salty -makeisia joissa yhdistyy herkullisesti toffee, lakritsi ja salmiakki.

Tein kakun korkeaan 15 cm halkaisijaltaan olevaan irtoreunavuokaan.

Tee ensin pohja. Murenna keksit ja lisää joukkoon voisula ja juokseva kookosöljy. Sekoita massa tasaiseksi ja taputtele irtopohjavuoan pohjalle. Laita pohja jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi. 

Valmista täyte laittamalla ensin liivatelehdet turpoamaan kylmään veteen. Jatka vaahdottamalla kerma ja lisäämällä joukkoon tuorejuusto ja muut aineet. Sulata turvonneet liivatelehdet kuumaan veteen ja lisää liivateseos ohuena naruna täytteen joukkoon. Sekoita ja kaada täyte pohjan päälle. 

Anna kakun hyytyä muutama tunti jääkaapissa ennen nauttimista ja koristele kakku haluamallasi tavalla. Aktiivihiili on todella runsaspikmenttistä joten kannattaa suojata vaatteet ja tekstiilit sitä syödessä. Tosin aika hyvin sen tahrimat kankaat saa pestyä kunhan heti tuoreeltaan tahrat pesee.

Maxikarkilta herkut pöytään


Makeiset saatu yhteistyönä Maxikarkki.fi -verkkokaupasta.  
Yhteistyön apurina Somessa.com.




Keittiötarhurin vuosi

$
0
0


Puuhastelu puutarhassa on monelle henkireikä, sielunhoitoa, kaiken arjen keskellä. On mukavaa ja tyydyttävää seurata omien kättensä jälkiä, hellän huolenpidon tuotoksia. Hyvää mieltä tuo varsinkin jos kasvit ovat saaneet alkunsa aina ihan siemenestä asti itse hoitaen ja kasvattaen. Ja eritoten jos siemenetkin on itse kerätty. 

Meillä on nyt toista kesää oma piha ja puutarha, ja tälle kesää saatiin kasvihuonekin pihaan. Sen sisuksissa taimet ovat kasvaneet hurjaa vauhtia ja kasvihuoneen täyttää kurpitsat, tomaatit ja paprikat. Salaatit ja herneetkin kasvavat iloisesti. Kastelu on tuottanut tälle kesää ongelmia, eilen satoi ensimmäistä kertaa yli kuukauteen ja vihdoin saatiin sadevettä talteen. Tähän asti on pitänyt kantaa vedet hanasta kastelukannulla. Huomasin tätä kirjaa lukiessani, että onneksi sentään joku muukin on sen verran "hullu" sekä säästeliäs, että kierrättää kaikki mahdolliset vedet säästön takia uudelleen. Olen nimittäin kantanut kylpyvesistä lähtien kaikki uusiokäyttöön ja puutarhaan, vesi kun on kallista ja sitä kuluu pieneenkin alaan yhtäkkiä melko paljon. Onneksi meillä on  normaalisti maltilliset vesilaskut joten ei näy niin isoina piikkeinä nämä kastelukaudet laskuissa. Puutarhan hoidossa kannattaa muutoinkin käyttää monessa tilanteessa mielikuvitusta ja vaihtoehtoisia tapoja. Kastelun lisäksi lannoitus ja ravinteet ovat tärkeä asia kasvien kasvatuksessa. Itse yritän välttää kovia myrkkyjä lannoitteissa ja käytän mieluummin luonnollisia ja turvallisia vaihtoehtoja, ravinteiden suhteen olen myös käyttänyt luovuutta. Kasvihuoneeni kasvit ovat saaneet mm. kahvinpuruja, kananmunankuoria sekä banaaninkuoria ravinnokseen. On mielenkiintoista ja mukavaa löytää uusia kotikutoisia tapoja asioiden hoitamiseen.

Keittiötarhurin vuosi -kirja jakaa runsaasti tällaisia tee-se-itse-ohjeita ja vinkkejä, mm. millaiset ötökät ovat puutarhassa hyödyllisiä, miten teet itse lannoitteet ja ravinteet, miten tehostat kastelua luontoa hyödyntäen ja miten luot lisälämpöä kasvupenkkiin. Puutarhanhoidon ei tarvitse olla kallista puuhaa vaan tarvikkeita löytyy valmiina kotoa ja/tai niitä voi luoda itse; kasvituet saa tehtyä oksista ja narusta ja kastelulaitteet saviruukuista. 

Kirjan ohjeilla valitset oikeat kasvit oikeisiin paikkoihin, 
rakennat kasvilavat joko puusta tai metallista, 
saat vinkkejä kasvitarhan muodon suunnitteluun ja materiaalivalintoihin, 
opit  luomaan kasveille ja alueille tuulensuojat 
sekä mm. hankkimaan oikeat työvälineet. 

Kirjasta löytyy myös reseptejä oman sadon kasveista. Kirja opettaa hyödyntämään luonnon omaa kiertokulkua ja valitsemaan yhteensopivia lajikkeita yhteen. Kirjasta löytyy myös jonkin verran kasvitietoutta ja kasvatusinfoa perinteisistä ja yleisimmistä kasveista. 



Linda Schilén
Kustannus Mäkelä 2018


Liisa Westerbergin Kakkukirja

$
0
0

Kakut ne vaan kaunistuu päivä päivältä, niistä on tullut kuin taideteoksia.  Nykyään ei enää saa ihastelua tavalliset kermapursotuskakut, vaan niissä tulee olla jokin juju. Nakukakku, pokekakku, peilikuorrute, valumakuorrute... Koristeissakaan ei tarvitse nuukailla vaan kakun koristelun voi vetää luvan kanssa överiksi. Kakkuja ihastellessa voi helposti iskeä joko epäusko omia kykyjään kohtaan tai sitten ajatella päinvastoin ja haukata liian ison palan. Näitä hetkiä varten on hyvä olla käsillä kirja, joka opastaa alkuun ja tukee koko matkan vuoan valinnasta kakun viimeistelyyn.

Liisa Westerbergin Kakkukirjan avulla loihdit upeat ja näyttävät kakut arkeen ja juhlaan. 
Kirjassa käydään läpi viimeistä huutoa olevat koristelutekniikat ja kakkumallit, kuten kakkumaailman tämän hetken kuumin uutuus brush stroke- eli siveltimenvetokakut. Tosin uutuuksia taitaa tulla niin nopealla tahdilla jos sosiaalista mediaa seuraa, että nämäkin saattavat jäädä jo tämän hetken uutuuksien varjoon. Mutta jos olet kuin minä, että tulen yleensä kaukana jälkijunassa, niin ehtiihän näitä testailemaan vaikka vähän myöhässäkin. Näyttävän kuorrutteen saa myös sokerimassasta, jonka pinnan voi jättää sellaisekseen tai maalata sen elintarvikeväreillä tai -tusseilla. Suklaaganachella, marengilla, marjoilla ja makeisilla saa myös mukavaa ilmettä ja runsautta niin täytteisiin kuin koristeluihin. 

Ihastelen tässä juuri korvapuusti-juustokakkua, joka näyttää niin herkulliselta! Ja oopperakakkua, jossa maistuu mokka ja suklaa. S´mores-kakku runsaan suklaakerroksen kera saa sekin veden herahtamaan kielelle. Ohjeet ovat selkeät ja yksityiskohtaiset. Jokaisen reseptin kohdalla on kerrottu sen haasteellisuusaste, kakun koko sekä miten paljon aikaa sen tekoon vaaditaan.

Luen ruoka- ja leivontakirjoja usein inspiroituakseni niistä. Kammoksun sokerin ja hiilareiden määrää mutta samaan aikaan ihastelen upeita luomuksia. Resepteistä ja ohjeista on mukava hakea ideoita esimerkiksi makumaailmoihin ja koristeluun. Ohjeita voi sitten toteuttaa itselleen parhaimmalta tuntuvalla tavalla. 

Liisa, Westerberg
Readme.fi 2018





Luonnon näkymätön kauneus

$
0
0


Luontoa täytyy suojella ja vaalia. Tämä sama ajatus ja toive nousee kaikkialta kaikille. Mutta kuinka moni kuulee tuon tärkeän viestin, saati regoi siihen mitenkään? Luonnon näkymätön kauneus -kirjan pääsanoma on, että kukaan luontoa ja eläimiä rakastava ei kohtele niitä huonosti. Onneksi hyviä ihmisiä on, niitä jotka arvostavat maapalloa ja sen hyvinvointia. Siitäkin huolimatta olemme silti kovaa vauhtia menossa kohti tuhoa. Metsiä hakataan, kasveja riivitään, ilmaa tuhotaan myrkyillä ja saasteilla, eläimiä tehotuotetaan ja villieläimiä salametsästetään. Missä on kirjoitettu, että ihminen olisi muita tärkeämpi? Se on ajatus mikä on vaivannut mieltäni vuosia. Maapallo, luonto, eläimet, kaikki ovat olleet täällä paljon kauemmin kuin ihmiset. Nuo kävelevät tuholaiset, jotka ottavat kaiken itselleen kysymättä tai säälimättä ja jotka pitävät itseään muita tärkeämpinä ja hyödyllisempinä. Mutta totuushan on se, että maapallo kyllä jatkaa pyörimistään vaikka ihmiset yhtäkkiä katoaisivatkin, sama ei päde toisinpäin. 

Oikein toimiminen ei silti aina ole helppoa. Tai oikean vaihtoehdon löytäminen.

Sinikka Piiponuusin kirja käsittelee luonnonhenkiä, niitä suuria pieniä olentoja jotka täyttävät kaiken ympärillämme, mutta joita suurin osa meistä ei aisteillaan aisti. Ja kyllähän me tiedämme, että asioita voi olla olemassa vaikkemme niitä näkisikään. Olisipa ihana olla edes hetki Sinikan saappaissa. Nähdä ja kokea se maailma, minkä tietää olevan olemassa mutta jota ei koskaan saa nähdä. Tai ei ole saanut nähdä. Kyllä minä silti juttelen luonnolle ja kaikille sen elementeille, mielessäni yleensä. Viimeksi tänään kun perkasin kasvimaata ja mietin mitä voin ottaa pois, vai voinko mitään. Ja vaikkei luonnonhenkiin uskoisikaan niin kasvitkin ovat eläviä olentoja, sen voit tarkistaa vaikka tästä hyvin mielenkiintoisesta kirjasta Loistavat kasvit. Sen luettuani minun oli yhä vaikeampi kitkeä ja siistiä puutarhaani. Sitä paitsi en ajattele minkään olevan ns. rikkakasvi. Jokainen on yhtä tärkeä ja moni kasvi on myös ravinnoksi kelpaava. 

Uskot tai et, luonto on täynnä näkymätöntä kauneutta. Voimaa, joka yrittää kaikin tavoin suojella ympäristöämme jota niin huonosti kohtelemme. 

Kiitos Sinikka Piipolle tästä herkän kauniista kirjasta. On rohkeaa ja tärkeää jakaa tietoa, jota luonto haluaa meille kertoa. Kunpa osaisimme kuunnella ja nähdä, ja sitä kautta käyttäytyä luontoa suojelevasti. Oli myös ihana kuulla Sinikan kokemuksista ja aistihavainnoista. Saisinpa minäkin aistia. Tämä kevät on ollut raastavan raskas ja surullinen, olisi voimaannuttavaa saada viestejä menneiden elämien kautta, sekä saada ohjausta elämänsuunnan löytymiselle ja ilon palauttamiselle elämään, jälleen ja kaikesta huolimatta.

Kirjan lopusta löytyy runsaasti kirjavinkkejä luonnonhengistä, ja tässä vielä yksi suomalainen laaja kirja aiheesta: Tuulia Heinonen: Tähtien lapsia, enkelimäisiä olentoja (Valmiixi 2014).

Sinikka Piippo
Luonnon näkymätön kauneus
Sitruuna Kustannus Oy 2018



Nurinkurinen opas hyvään elämään

$
0
0

Roisi kielenkäyttö ja naseva kirjan nimi riittävät mielenkiinnon herättämiseen. Mukaansatempaavan röyhkeä teksti pistää lisää vettä myllyyn. Koukussa ollaan. Kirjan sanoman voi kiteyttää muutamaan sanaan, jotka löytyvätkin näppärästi kirjan kannesta. Perusajatus on oikeastaan melko sama kuin kirjassa  Viis veisaamisen elämänmullistava taika, mutta Kuinka olla piittamaatta paskaakaan on vain miehen näkövinkkelistä kirjoitettu versio samansuuntaisesta aiheesta. Oikeita asioita nurinkurin ajateltuna, kirjaa lukiessa tulee tunne, että kaikki vedetään läskiksi ja vitsiksi, mutta sitten yhtäkkiä suunta vaihtuukin vakavasävyiseksi.

Kirja auttaa harkitsemaan kylmäpäisemmin mille asioille elämässä kannattaa antaa arvoa ja mitkä taas jättää omaan arvoonsa. Älä piittaa paskaakaan on kiteytys, jonka tarkoitus on auttaa kohtuullistamaan elämälleen asetettuja odotuksia ja valitsemaan jyvät akanoista. Kun hyväksyy sen, että elämään kuuluu väistämättä myös epäonnistumisia, pettymyksiä, menetyksiä, katumusta ja kuolemaa, oppii samalla hyväksymään sen, että vastoinkäymiset ovat osa elämää. Kivun voi selättää vain, jos oppii sietämään sitä. Kirja auttaa muuttamaan koetut ongelmat hieman paremmiksi ongelmiksi. Kirja myös antaa monia ajattelemisen aiheita ja se kyseenalaistaa monia nykypäivän trendi-ajattelutapoja, mm. elämäntapaoppaiden suoltamaa ajatusta siitä, että kaikki ovat poikkeuksellisia. Haitallinen on myös ajatusmalli, joka sanoo, että tavallisuus ja keskivertous ovat yhtäkuin epäonnistuminen. Jos kaikki olisivat niin kovin poikkeuksellisia, silloin kukaan ei ole poikkeuksellinen. Loogista vai mitä? Toinen ongelmakohta nykyihmisten elämässä on some. Sosiaalisessa mediassa ei nimittäin elämän ankeuksia mainita, vaan kaikki on niin mahtavaa, tai tarkemminottaen kaikkien elämä on niin mahtavaa ja huisin upeaa, että tavallinen tylsä tallaaja helposti ahdistuu kun näihin verrattuna oma elämä tuntuukin aivan kuolettavan tylsältä. Missä vika kun ei nauti tai ei liihota pilvissä. Tähän auttaa se, että antaa tunteiden tulla ja mennä, ja se ettei yritä liikaa (olla jotakin muuta). Kyseessä on Mark Mansonin mukaan takaperoisuuden laki. Se kun asiat loksahtelee paikoilleen juuri silloin kun lakkaa pitämästä jotakin asiaa turhan tärkeänä.

Mark Mansonin ajatuksissa on ideaa, hän kehottaa mm. unohtamaan itsensä ja itsensä määritelmät, sillä silloin ihminen on vapaa rajoituksista ja siten vapaa kasvamaan. Hän myös sanoo, että epäonnistuminen on tärkeää koska sitä kautta saavutetaan onnistuminen. Ei siis kannata masentua epäonnistumisista, harva on seppä syntyessään. Viimeinen tärkeä pointti elämän suhteen - siis sen lisäksi että opit sanomaan ei - on "tee edes jotain" -periaate, joka tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että  päästäksesi kohti tärkeää (elämän-)muutosta, sinun täytyy tehdä edes jotain. Vaikka ihan pienikin teko, se on silti aina pieni askel kohti haavetta tai unelmaa.

Mark Manson
Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan
Nurinkurinen opas hyvään elämään
Atena 2018


Villiintynyt kasvihuone!

$
0
0

Ajatukseni kasvihuoneen ja oleskelutilan yhdistämisestä näyttää kariutuneen. Kasvit ovat ottaneet tilan haltuun ja vallanneet oikeastaan koko kasvihuoneen maasta kattoon asti. Oven avatessa myskikurpitsan lehdet työntyvät ulos oviaukosta, oliko ehkä virhe istuttaa taimet juuri tuohon päätyyn jossa oviaukko on.

Viime kesänä kokeilin kasvattaa myskikurpitsaa ulkona sille tehdyssä penkissä, mutta eihän se kasvanut juuri lainkaan. Kasvihuoneoloissa parin lehden taimesta on kasvanut liki sadan lehden köynnös parissa kuukaudessa. Täytyy selvitellä voiko sitä karsia jotenkin, jotta lehdet eivät vie kaikkea voimaa itse kurpitsoilta. Pari kurpitsan kukkaa on jo kukkinut ja nuppuja on runsaasti. Olisipa hauska jos kurpitsoista kasvaisi oikein sellaisia isoja yksilöitä!

Soma verkkokori kantaa tarvittavat apuvälineet kasvihuoneessa puuhastelua varten.
Alkuyön tunteina kävin vielä kuvailemassa kasvihuoneen elämää. Lisätukia vaativat niin chilit kuin perunatkin. Jälkimmäiset ovat kasvaneet aivan älyttömän korkeiksi, huvittaa ihan ajatella miltä kasvit ja tila näyttävät loppukesästä. Tämä on tällaista kokeilevaa puuhastelua, uuden äärellä ollaan ja kaikki ei varmaankaan ihan sääntöjen mukaan mene.


Tunnelman luominen kasvihuoneessa taisi jäädä näihin valoihin, koska tilanpuute tuli jo kesäkuussa vastaan. Laitoin minä huoneen perälle yhden ritiläjakkaran, istumista varten. Mutta sekin on jo täyttynyt erinäisistä taimista ja kasveista, jotka olen tuonut lämpöön asustamaan. No, kasveillehan nämä on tarkoitettukin joten antaa niiden nauttia olostaan pienessä valokopissaan. Kyllä me ihmiset löydämme itsellemme paikan muualtakin.


Tomaattiviidakosta löytyy jo muutama ihana pieni raakilekin.


Kasvihuonekokeiluni on hieman karannut käsistä, kaikki rehottavat valtoimenaan. Salaatit ovat kasvaneet yhtäkkiä melkein puiksi ja herneet ottavat tukea jättimäisiksi kasvaneista tomaateista. Olen yrittänyt poistella tomaatista niin kutsuttuja 'varkaita', mutta niitä on vaikea hahmottaa kun varkaat ovat kasvaneet yhtä isoiksi kuin itse pääkasvi. Chilit kukkivat ja pari kehäkukkaakin on pilkahtanut esiin kaiken keskeltä. Mahtaako rehotukseen olla syynä ravinteet mitä olen kasveille antanut... Mitään myrkkyjä tai keinotekoisia aineita en käytä vaan ihan luontaisia keittiöstä löytyviä raaka-aineita olen käyttänyt. Kasvini ovat saaneet ravinteita mm. kahvinpuruista, munankuorista ja banaaninkuorista. Jep, kyllä. Luin netistä, että banaaninkuoret ovat todella hyödyllinen ravinne puutarhassa käytettäväksi. Nokkosia olen myös kerännyt varpaita polttelemasta ja laittanut ne kasteluvesitynnyriin muhimaan, siitä saa sitten ajan kanssa hyvää lannoitetta ja "hoitoainetta" jos tuholaiset hyökkävät kasvieni kimppuun.

On se vaan silti ihanaa kun saa nauttia omasta sadosta, kiva hakea aamiaispöytään itse kasvatettuja salaatinlehtiä.

Kengät on syytä jättää ulos, jotta voi varpailla tunnustella mihin on turvallista astua.


Tilattiin tämä kasvihuone Preeco.fi -verkkokaupasta. Hyvin siellä kasvit kasvavat ja plussaa on tietysti tuo säädettävä kattoikkuna. Sen olen jättänyt pikkuisen raolleen silloin kun ollaan oltu yö poissa kotoa. Lämpötila ei vaihtele liian voimaakkaasti ja kasvit saavat happea. Huone hikoilee nimittäin reippaasti heti kun aurinko alkaa vähänkään paistaa pihaan. Kattoikkunassa on suojatarra edelleen paikoillaan, ei saatu sitä nypittyä irti asennuksen jälkeen. Sama juttu noiden asennustarrojen suhteen, nekin ovat niin tiukasti kiinni ettei viitsi alkaa takkuamaan niiden kanssa, hajoaa pian koko mökki. Tässä kasvihuoneessa on liukuovi, joka liukuu suht hyvin auki ja kiinni. Tosin hiekkaa ja multaa menee helposti liuku-uraan ja se vaikeuttaa oven liikkuvuutta. Eräänä tuulisena päivänä  kattolevytkin irtosivat ja lensivät ojaan mutta mies laittoi kirkasta silikonia levyjen saumoihin niin ainakin nyt ovat pysyneet paikoillaan. Kasvihuoneen sivuilla on rännikaukalot ja tuunattiin niihin muoviputket ja putket isoihin saaveihin, jotta saadaan tärkeät sadevedet talteen. Tälle kesää ei tosin kyllä vettä ole sadellut kuin parina päivänä. Onneksi kuitenkin sen verran tuli vettä, että saavit täyttyivät ja luonto sai kaipaamaansa kosteutta.

Preecon verkkokaupassa näyttäisi olevan kesäalet meneillään. Kasvihuonevaihtoehtoja löytyy runsaasti, klikkaa tästä niin pääset tutustumaan valikoimiin!



Yhteistyöpostaus Preeco.fi kanssa.




Viewing all 881 articles
Browse latest View live